Marko on säästänyt lapsuudestaan asti pankkikirjat ja -kortit: mukana myös tämä erikoisuus

Marko Kivelä juhlisti 4.2.2024 50-vuotismerkkipäivää. Kyseessä ei ollut hänen syntymäpäivänsä vaan 4.2.2024 tuli täyteen 50 vuotta siitä, kun hän sai oman pankkitilin.

Kivelä oli viisivuotias, kun hänen vanhempansa avasivat hänelle osuuspankkiin pankkitilin lapsilisiä varten. Kivelä sai tilin omaan käyttöönsä ollessaan kahdeksanvuotias.

– Muistan elävästi, kun sain tilin oikeasti omaan käyttööni ja siellä oli rahaa noin 100 markkaa. Isoisän kanssa nostin pankista 30 markkaa käteistä, ja koska nyt olin rahamies, kävimme ostamassa minulle pienen nahkalompakon. Se maksoi 25 markkaa.

Kivelä kertoo, että käytti lompakkoa seuraavat 20 vuotta.

Oma kuva ja henkilötunnus kortissa, valuuttaa automaatista

Marko Kivelä työskentelee OP Ryhmässä datan ja tiedonhallinnan alueella sisäisenä tarkastajana. Kivelä varmistaa, että asiakkaiden dataa kerätään, säilytetään ja käytetään oikein. Kivelällä onkin mielenkiintoinen kaksoisrooli osuuspankin asiakkaana ja OP Ryhmässä asiakkaan tietojen turvaajana.

– Itsellä ei ole vahvaa finanssialan taustaa, vaan olen datan ammattilainen. Oma pankkiasiakkuuteni ansiosta ymmärrän kuitenkin asiakkuuden prosesseja erilaisten asiakkaiden ja asiakassuhteiden näkökulmasta.

Keräilijäluonteensa ansiosta Kivelällä on konkreettisia muistoja siitä, millaista on ollut olla osuuspankin asiakas 50 vuoden ajan. 

– Jos miettii sitä muutosta käteisestä kortteihin ja sitten nettipankkiin, mobiilipankkiin ja nyt käteisen käytön vähenemiseen, niin onhan se valtavaa. Samalla on jännä ajatella, että pankkitili on säilynyt kaiken ytimessä, kuten myös OP:n brändin vahvuus.

Kivelä esittelee kokoelmaansa ja samalla mieleen tulee muistoja vuosien varrelta.

– Kun katsoo noita kortteja, niin on hauskaa, kuinka joskus 1990-luvun alussa ensimmäisen luottokortin b-puolella oli nimmarin lisäksi valokuva ja täysi henkilötunnus. Tuolloin tärkeintä oli, että kassalla voitiin varmistaa kortin käyttäjä. Identiteettivarkauksista ei ollut huolta.

Kivelä arvioi, että henkilötunnus ja kuva olivat korteissa lyhyen aikaa.

– Silloin käteinen oli tuttua ja sen rinnalle tuli muovikortti maksutavaksi. Uuteen liittyy pelkoa, ja kortin haltijoita on voinut arveluttaa, että kuka vaan voisi ottaa kortin käyttöönsä. Kortissa ollut kuva, henkilötunnus ja allekirjoitus ovat voineet tuntua silloin turvalliselta ja helpottaneet siirtymistä uuteen maksutapaan.

Kivelä muistaa hyvin, kuinka kortin mukana tuli nahkainen pieni kotelo, jossa korttia saattoi säilyttää.

– Jotkut muistavat vielä nuo kotelot hyvin.

Toinen muisto tulee Kivelälle internetin alkuajoilta. Pankkihistorian säilyttämisen lisäksi Kivelä keräilee levyjä.

– Tilasin levyjä jenkeistä ja lähetin taalat kirjeessä. Myyjä ihmetteli, että miten saan taaloja ja ihmetteli vielä enemmän, kun kerroin, että valuutta-automaatista. Hän ei tainnut saada taaloja seinästä kotikylällään. 

Toden totta, Suomessa oli mahdollisuus nostaa valuuttoja pankissa olevasta valuutta-automaatista.

– Siihen aikaan maailman pieneneminen oli hienoa ja tekniikka mahdollisti valuutan nostamisen pankissa sijainneesta valuutta-automaatista. Matkustaminen kasvoi, ja kun meni Eurooppaan, oli frangeja ja muita valuuttoja, ja valuutan vaihtaminen oli silloin merkittävää.

 Nykyisin valuutta-automaatteja on lentokentillä ja joissakin kauppakeskuksissa, mutta ne eivät ole enää pankkien palveluita.

– Ulkomaan matkailu on käynyt muutenkin vähemmän jännittäväksi, kun kortti vinkuu kaikkialla.

Nuorena saatu oma pankkitili on muistojen keräämisen lisäksi ohjannut Kivelää rahan käytössä.

–  Opin vaalimaan rahoja ja ehkä jotkut kolikkosäästöt löysivät tiensä lähikioskin sijaan pankkitilille.

Itse asiassa minusta tuli sitten vähän turhankin säästäväinen. Kaverit muistavat jotain pihistelyjuttuja paremmin kuin minä itse, Kivelä virnistää.

Mitä talteen seuraavaksi?

Kivelä ei asu enää synnyinkunnassaan, vaan Helsingissä. Hänen pääasiallinen asiakkuutensa on Uudenmaan osuuspankissa. Ensimmäinen tili Keskipohjanmaan OP:ssa on kuitenkin yhä voimassa.

– En ole halunnut lakkauttaa tiliä. Datatarinoinnin asiantuntijana ajattelen, että tuo tili tuntee minut ja elämänhistoriani läpikotaisin. Pitkäaikaisia yhteyksiä on syytä arvostaa ja vaalia. Olisikin hankala ajatella, että siirtäisin rahojeni hallinnan muualle.

Kivelä on kokenut pankin asiakkaana suuren muutoksen ja ehtii luultavasti kokea vielä uusia isoja uudistuksia digitaalisuuden edetessä.

Mikä on seuraava asia, joka tulee jäämään historiaan ja miten Kivelä aikoo säästää siitä muiston?

– Hankala kysymys. Ehkä pikkuhiljaa pitää ottaa viimeiset eurosetelit talteen, kuten markat joskus.

Lue myös:

Credit vai debit? Näissä tilanteissa kannattaa aina maksaa luotolla

Maksuttomia vakuutuksia ja korotonta maksuaikaa - Listasimme luottokortin ominaisuudet, joita et ehkä vielä tiennyt

”Vaikka Asko on tunturissa ja minä Kanadassa, pankkiasiat hoituvat sovelluksella”‍