Tosi-tv-persoona ja podcastin tekijä Henna Kalinainen nähtiin keväällä kilpailemassa Nelosella Farmi Suomessa.

Alkuvuodesta käynnistyi myös Kalinaisen ja Vilma Karjalaisen Mamma Mia -podcastin neljäs vuosi. Podcastissa käsitellään muun muassa äitiyttä, perhearjen työnjakoa ja talousvaikeuksia.

Juuri äitiys muutti Kalinaisen suhdetta rahaan ja taloudenhoitoon. Kotona saatu malli oli laskujen välttely, ja sama käytös vei myös Kalinaisen koko aikuisiän kestäneeseen ulosottokierteeseen.

Kalinainen tietää, että huonot tavat siirtyvät helposti ja muuttuvat hitaasti. Lapsensa takia hän haluaa näyttää, että elämän suuntaan voi vaikuttaa ja velkahelvetistä on mahdollista nousta.

Kysyimme Kalinaiselta kahdeksan kysymystä rahasta.

Mikä on ensimmäinen rahamuistosi?

Tienasin nuorena rahaa hoitamalla naapurin lapsia, siivoamalla tuttujen luona ja jakamalla mainoslehtiä. Tein jonkin aikaa myös puhelinmyyntiä.

Puhelinmyynnistä saamillani rahoilla ostin itselleni ensimmäisen mallikuvauksen. Harmikseni ne kuvat ovat jo kadonneet.

Mitä vanhempasi opettivat sinulle rahasta?

Kotona saamani rahaoppi oli pyörä nolla. Opin nimittäin sen, että laskut voi repiä eikä niitä tarvitse maksaa, jos ei halua. Nyt sen ajatteleminen tekee surulliseksi.

En syytä vanhempiani mutta mietin, olisiko järkevämmän mallin saaminen lapsuudessa voinut säästää minut ulosottokierteeltäni.

Mitä olivat ensimmäiset oman talouden suunnitelmasi?

Nuorena unelmoin kauniista vaatteista, koska sellaisia en ollut koskaan saanut. Kuusihenkisessä perheessä totuin käyttämään isosiskoni vanhoja tai tutuilta kierrätyslahjoiksi saatuja vaatteita. Ne päällä en päässyt toteuttamaan omaa prinsessaunelmaani.

Olen ollut ulosotossa 18-vuotiaasta asti.

Kun vihdoin aloin saada palkkaa, tuhlasin kaiken. Silloin elettiin kuumaa pikavippien aikaa, joten totta kai hyödynsin senkin mahdollisuuden yli varojen elämiseen. Omasta kodista aloin haaveilla myöhemmin.

Mitä taloudellisia haasteita olet kohdannut?

Olen ollut ulosotossa 18-vuotiaasta asti. En osannut liiemmin välittää tulojen ja menojen tasapainosta, mikä johtikin suuriin ongelmiin. Työni ovat olleet keikka- ja projektiluonteisia, ja pidempien taukojen aikana velkani ovat kasvaneet jo korkojen takia. Vakituisessa työssä olisin voinut sentään yrittää maksaa lainoja pois paiskimalla ylitöitä.

Luottotietojen menettämisen takia en ole saanut haluamaani vuokra-asuntoa tai unelmatyötäni. 

Miten varaudut tulevaisuuteen?

Nykyään ajatusmaailmani on täysin erilainen. Haluan panostaa systemaattisesti ennen kaikkea lapseni, mutta myös itseni ja puolisoni tulevaisuuteen. Meillä on nyt sijoitusasunto ja kaikilla omat rahastot.

Ajattelen, että puskurissa olisi hyvä olla kolmen kuukauden menoja vastaava summa. Meidän perheessä ei laskuja revitä vaan ne maksetaan. Pakollisten menojen ja elämiseen riittävän summan jälkeen kaikki muu raha pannaan tekemään työtä eli sijoitetaan.

En myöskään halua jäädä ikuisiksi ajoiksi matalapalkkatöihin, joten opiskelen nyt IT-alan tutkintoa.

Mitä ostit viimeksi?

En edes muista, milloin olisin ostanut itselleni mitään. Merkkilaukuista tai muusta sellaisesta en enää perusta. Ainoa paheeni on enää törsäillä neljävuotiaaseen tyttäreeni. Haluan, ettei häneltä puutu mitään. Siinä on varmasti kyse omien haavojen parantamisesta.

Milloin suhtaudut rahaan suurpiirteisesti?

Aikaa säästävät ja esimerkiksi töihin keskittymistä parantavat palvelut ovat sellaisia, joista tarvittaessa maksan mielelläni vähän enemmän. Esimerkiksi siivouksen, kokkaamisen ja lastenhoidonkin voi joskus ulkoistaa.

Milloin rahaa on tarpeeksi?

Rahaa on tarpeeksi silloin, kun työ ja vapaa-aika ovat tasapainossa, eikä olo ole koko ajan stressaantunut.

Vaikka äkkirikastuisin, todennäköisesti vertailisin vessapaperin hintoja. Uskon, että vaikka elämäntilanne olisi kuinka hyvä tahansa, budjetointi ja tulevaisuuden miettiminen kannattaa. Siksi mieluummin sijoitan ylimääräiset eurot kuin tuen tarpeetonta ylikuluttamista.