Näyttämömestari Anette Fagerström käsittelee varmoin ottein säädintä, jolla saa Åbo Svenska Teaterin näyttämön pyörimään saumattomasti. Cavalleria rusticana & Pajazzo -oopperan tähdet vasta testailevat ääniään, mutta luikauttavat ilmoille silmäkulmia kostuttavia nuotteja. Fagerström kirjaa aikakoodeja ja kohtia, milloin näyttämöä pitää pyöräyttää, millä nopeudella ja mihin suuntaan.

”Operoin näyttämöä pyörittävää pyöröä harjoituksissa ja esityksissä. Pyörön lisäksi varmistan, että näyttelijät ovat paikoillaan, kun viimeinen soitto tulee ja ettei kukaan esimerkiksi kävele katosta laskeutuvien kulissien alle. Valo- ja äänitekniikka hoitavat työnsä hyvin itsenäisesti, mutta olen myös niiden osastojen johtaja. Vastuuta on tosiaan paljon, vaikkei sitä aina tiedosta”, Fagerström kuvailee työtään.

Koko teatteriuransa Åbo Svenska Teaterissa tehnyt, käsi- ja taidealaa opiskellut Fagerström aloitti uransa teatterin tarpeiston puolella. Edelleen hän välillä kaipaa käsillä tekemistä ja pääseekin silloin tällöin myös tekemään tarpeistoa.

”En ollut aluksi yhtään teatteri-ihminen, enkä oikein edes tiennyt mihin tulin, kun hain tänne
lehti-ilmoituksen perusteella”, Fagerström naurahtaa.

Tilanteessa kuin tilanteessa rauhallisena pysyvä Fagerström sai vuosien varrella kuitenkin lisää tehtäviä ja vastuuta. Hänen nykyinen tittelinsä on tekninen johtaja, mutta hän kutsuu itseään mieluummin näyttämömestariksi. Hän korostaa ennen kaikkea, että pienessä teatterissa kaikki auttavat toisiaan eikä kukaan voi jäädä omaan lokeroonsa.

Kuvassa näyttämömestari Anette Fagerström. 

”Samanlaista päivää ei ole”

Kaikenlaisia kommelluksiakin Fagerström on pitkän uransa varrella ehtinyt todistaa.

”Näyttämön takana voi tapahtua ihan mitä vaan, mutta niin voi myös näyttämöllä. Kerran näyttelijältä valui hame alas halauskohtauksessa ja kerran toinen näyttelijä pyörtyi näyttämölle. Eräässä näytelmässä kannattelimme käsin kulissia, josta irtosi kesken näytöksen pyörä”, Fagerström muistelee.

Parasta teatterityössä onkin Fagerströmin mukaan vaihtelevuus.

”Samanlaista päivää ei ole. ”Pomokin”, eli ohjaaja, vaihtuu aika usein ja kaikilla heillä on erilainen tyylinsä. Oopperaa en ole tehnyt urallani kuin muutaman, joten tämä Cavalleria rusticana & Pajazzo -teos on minulle uusi. Musikaali on helpompi ajaa, oopperassa pitäisi osata lukea partituuria ja olen tottunut käsikirjoituksen lukemiseen. Tässä on suuri orkesteri ja kuoro myös mukana, mitkä myös tuovat lisähaastetta ja vaihtelevuutta”, Fagerström huomauttaa.

”Aplodit myös toki tuntuvat hyvältä, mutta itse en tykkää olla pokkaamassa lavalla. Lähinnä tunnen helpotusta, kun esitys on ohi ja kaikki on mennyt hyvin”, hän summaa lopuksi.

Suurtuotannon teokset ovat Mascagnin Cavalleria rusticana ja Leoncavallon Pajazzo.
Tuomas Parkkisen ohjauksessa pienoisoopperat tapahtuvat samassa kylässä, samana
päivänä, samoille ihmisille. Ensi-ilta on 13.4.2022. OP julkaisee oopperan teosta
kolmiosaisen juttusarjan.