Muutosvastaisuus voi yllättää kenet tahansa

Olen se työpaikan ärsyttävä tyyppi, joka julistautuu kokouksissa muutoksen puolestapuhujaksi. Olen usein ajatellut muutoksen tuovan pääasiassa pelkkää hyvää ja kaunista. Olen ollut jopa ylpeä siitä, että minun on ollut helppo omaksua uudet toimintamallit ja olosuhdemuutokset. En ole osannut tuntea myötätuntoa kollegaa kohtaan, joka katsoo kaihoisasti siihen aikaan, jolloin ”kaikki oli paremmin”. Ärsytyskynnykseni on ylittänyt taatusti se ”vanha jäärä”, jonka koko elämänasenne tuntuu kiteytyvän sanaan EI.

Teksti Päivi Heinonen, asiakkuusasiantuntija
Julkaistu 29.1.2021

Aikaisemmin minun on ollut vaikeaa ymmärtää muutosvastaisuutta, mistä ja miksi se kumpuaa - kunnes viime syksynä löysin sisältäni tuon ”vanhan jäärän”. Osallistuin OP-Henkivakuutuksen E2E-prosessin ketteröittämisprojektiin. Ensimmäisestä päivästä lähtien minulla oli selkeä kuva siitä, miten muutosprojekti pitäisi toteuttaa. Kun kävi ilmi, että projekti toteutetaan toisella tapaa ja muutos kohdistuu mielestäni ”vääriin” osa-alueisiin, muutosvastaisuuteni heräsi henkiin. Minusta tuli prinsessa, joka löysi herneen vähän joka asiasta. En enää hyväksynytkään muutosta, koska se ei mennyt niin kuin MINÄ halusin.

Aikaisempi muutosmyönteisyyteni ei ollutkaan aitoa, vaan puhtaasti itsekeskeistä omaan napaan tuijottelua. Muutokset oli ollut helppo hyväksyä, koska ne eivät oikeasti muuttaneet itselleni tärkeitä asioita. Olin siis ollut muutosmyönteinen niin kauan kuin asiat ja olosuhteet muuttuivat omalta osaltani myönteiseen suuntaan. Heti, kun muutos ei tuntunut hyvältä, muutos oli huomattavasti vaikeampi hyväksyä.

Syksyllä minulle jäi kaksi vaihtoehtoa: joko jään rasittavaksi ”vanha jäärä”-prinsessaksi tai oikeasti kasvan ihmisenä ja opin elämään muutoksen mukana.

Ensimmäinen askel: katse pois omasta navasta

Matka kohti muutosmyönteisyyttä vaatii, että tarkastelee muutosta ja sen vaikutuksia oman itsensä ulkopuolelta. On varmasti luonnollista, että muutosmatkaaja murehtii muutoksen vaikutuksia omaan elämään ja työympäristöön. Omasta perspektiivistä katselu ei kuitenkaan tarjoa tarpeeksi laajaa näkökulmaa. Pelkästään omaan napaan tuijottelu ei ainakaan edesauta ymmärtämään muutoksen tarvetta ja sen mukana tulevia vaikutuksia. On kuitenkin hyvä käydä läpi omia tuntemuksia ja pysähtyä miettimään, miksi muutos tuntuu pahalta. Pitää hyväksyä se, että itsestä muutos saattaa tuntua väärältä, epäoikeudenmukaiselta tai pelottavalta.

Toinen askel: älä juutu negatiivisuuteen

Kun olet tiedostanut muutoksen aiheuttamat negatiiviset ajatukset, hyväksy ja unohda ne! On liian helppoa ruokkia omaa huonoa oloa negatiivisilla ajatuksilla ja peloilla. Vaatii rohkeutta heittäytyä ja hyväksyä asiat, joihin ei voi vaikuttaa. Pahinta, mitä itselleen voi tehdä, on jäädä negatiivisten ajatusten kehään. Silloin varmasti näkee ja kokee maailman ahdistavana ja pelottavana paikkana, jossa kaikenlainen muutos on negatiivinen asia.

Kolmas askel: hyväksy, etteivät asiat mene niin kuin haluat

Itselleni on aina ollut äärimmäisen vaikeaa hyväksyä se, etteivät asiat mene juuri niin kuin minä haluan. Kipuillessani muutoksen kourissa, katsoin peiliin ja näin teiniuhman vallassa olevan prinsessan. ”Minä olen se näkijä, joka tietää asiat muita paremmin. Jos muut eivät suostu tekemään asioita niin kuin haluan, he ovat väärässä ja tyhmiä”. Oli aika aikuistua ja nöyrtyä tarkastelemaan asioita uudella tavalla. Aina oma näkemys ei ole paras näkemys. Aina se mitä haluan, ei ole se mitä tarvitsen. Joku voi tietää sen minua paremmin.

Neljäs askel: ymmärrä, miksi muutos on tarpeellinen

Itselläni muutoksen hyväksyminen alkoi silloin, kun tajusin muutoksen olevan asiakkaitamme varten – ei minua. Kun tein tämän ”suuren keksinnön” yht’äkkiä, muutokselle tuli selkeä syy ja asiat alkoivat loksahtaa paikoilleen. Olin nostanut katseeni pois itsestäni ja aloin nähdä maailman aidosti muutosmyönteisempänä.  Kipuilun ja kasvaneen itsetuntemuksen kautta olin onnistunut myymään muutoksen itselleni ja nyt sen toteuttaminen alkoi tuntumaan järkevältä. Muutos ei ollut enää ahdistava, vaan siitä tuli mahdollisuus oikeasti tehdä jotain asioille, jotka vaativat korjausta tai –muutosta.

Älä unohda huumoria

Mikä tahansa asia on aina helpompi hyväksyä, kun ei ota sitä liian vakavasti. On hyvä oppia suhtautumaan niin itseensä kuin muutokseenkin huumorilla.

Ihan varmasti seuraavallakin muutoskerralla muutoksen hyväksyminen aiheuttaa kipuilua. Ja hyvä niin. Jokainen kriisi on mahdollisuus kasvaa ihmisenä ja oppia itsestään uutta.

Projektin ajan kestänyt muutosmatkani oli hyvin samanlainen kuin vuosi 2020. Alussa olivat isot luulot ja haaveet, jotka muuttuivat pettymysten kautta selviytymiseksi. Loppua kohden kasvoivat ymmärrys sekä kiitollisuus siitä, mitä meillä jo on. Olen kiitollinen siitä, että OP Henkivakuutuksessa saa välillä olla kilahteleva teini. Toivottavasti se asia ei muutu jatkossakaan!

Kirjoittaja on Päivi Heinonen, joka työskentelee OP-Henkivakuutuspalveluissa Asiakkuusasiantuntijana