Mitä tapahtuu, kun korona loppuu?

Taija-Leena Lönnberg

Jo vuosia olemme syöneet aamupuuromme, pukeneet yllemme sen paremman pukumme ja kulkeneet aamuisin konttorille, oranssin pallon valokeilaan. Siellä turvassa ovat uurastaneet työtoverimme, tutut asiakkaamme, tutut rutiinimme. Ja sitten tämän maailman valtasi korona ja nyt mielemme täyttävät golfpallot.

Teksti Taija-Leena Lönnberg, asiakkuusasiantuntija, Osuuspankki Raaseporin Yrityspankki
Kuva Niki Strbian
Julkaistu 13.10.2021

Istuin ajan hengen mukaisesti kotitoimistolla kuukausipalaverissa, kun perinteisen agendan sijaan näyttöni vaelsi Osloon, Nordic Business Forumin lavalle. Hollantilainen nainen vihreässä nahkamekossaan alkoi kerrata koronaa, kerrata työkulttuuria, kerrata kulttuuria. Jännityksellä odotin, mitä puheen esittämisellä palaverissa haetaan: pohjaa jatkuvalle etätyölle tulevaisuudessa vai hiljaista hyväksyntää paluulle pallon valokeilaan, konttoriaamuihin? Pitäisikö olla vastaan vai innoissaan, mitä oikeastaan itse haluaisinkaan?

Yritysmaailmaan erikoistunut ihmistuntija Jitske Kramer hymyili leveästi puupinoon kaiverretun ilveksen edessä ja sinä aamuna siinä aamupalaverissa hän herätteli sisäisen yrityskulttuuriajattelijani.  Tuntui, että korona sai uuden merkityksen työelämän uudisraivaajana, ja oikeastaan juuri tätä olimme kaivanneet. Ettei korona tuonutkaan mukanaan vain kauhua ja pelkoa, vaan muutoksen, jonka me tarvitsimme. En vain koskaan ollut jaksanut hahmottaa kokonaiskuvaa ja ajatella asiaa puhtaasti yrityksen ja työyhteisön kannalta; ainakaan silloin kun käsidesi vielä kirveli kynsinauhoissa ja meikkivoide kaartui maskin alla rullalle kuin irvokkaalla Jokerilla.

Mutta vähän kuin yllättäen, siinä näyttöjen sinivalossa kokoustaessamme, me kaikki innostuimme inspiroivasta muutoksesta.

Tärkeimmät asiat ensin

On täysin luonnollista ja inhimillistä jo varhaislapsuudesta alkaen, että saavutetuista eduista ei haluta luopua. Eduista merkittävin ja tyydyttävin on minun mielestäni vapaus valita. Vapaus valita on itseasiassa sama kuin vapaus vaikuttaa. Vaikuttamisen mahdollisuus tukee tärkeyttä, ja tärkeys taas on koko työminuutemme tiivistymä. Haluamme olla tärkeitä! Se, millaisia valintoja tekisimme mahdollisuuden salliessa, ei välttämättä tarkoita, että karkkikaappi olisi koko ajan tyhjä.

Muutoksen tarve ja tietynlainen muutoksen vastarintakin on tunnistettavissa. Vastustus johtunee pelosta ja epätietoisuudesta: leviääkö pakka käsiin? Tekeekö kukaan enää mitään ja missä on me-henki? Mitä pitää tehdä? Miten tästä nyt otetaan kaikki irti?

Miten napataan muutoksen hyvät puolet osaksi yrityskulttuuria ja pysytään edellä muita? Miten annetaan enemmän valinnan vapautta kuin muut, mutta ei menetetä kurinalaisuuden hyötyjä? Mitä ihmettä työ ja yhteishenki edes enää on?

Tulee eittämättä mieleen Youtuben jo legendaarinen vertauskuva, jossa näytetään, miten elämän suuruinen lasipurkki täytetään. Sen voi kuvitella olevan täynnä, kun sen ahtaa reunojaan myöten täyteen vaikkapa golfpalloja: elämän tärkeimpiä asioita, kuten perhe, rakkaus, terveys tai intohimo. Tarkemmin kun katsoo, purkkiin mahtuu kuitenkin pallojen väleihin vaikkapa riisinjyviä, eikä purkki valu yli äyräiden: työ, auto, talo, raha. Meille ehdottomasti tärkeitä asioita, mutta ei korvaamattomia.  Ja edelleen mukaan mahtuu hienoa Karibian hiekkaa: leffan katselua, suunnistusta, jäätelökioskin rommirusinaa – pientä arjen luksusta, joka maustaa elämäämme.

Jos täytät purkin nurinkurisessa järjestyksessä: hiekka pohjalle, riisiä ja viimeiseksi golfpallot, puolet palloista ei mahdu purkkiin. Mitkä ovat teidän työyhteisönne golfpallot, riisit ja Karibian hiekanjyvät? On aika tunnistaa tärkeimmät asiat ja keskustella niistä. Kramer vertasi näitä tärkeitä keskusteluja sellaisiksi, joita käydään nuotion äärellä: ”Jaetaan tunteet, unelmat ja pelot yhdessä ja niin muodostuu se, mikä on tärkeää. Näissä hetkissä kulttuuria luodaan ja muokataan.” Näiden syvällisten asioiden vastapainoksi tarvitaan toki työyhteisön perustoimintoja ylläpitävät toimet ja palaverit. Ne tavalliset, tutut ja turvalliset.

Vuorovesi palaa uomiinsa

Oikeastaan korona on kuin hyökyaalto. Se yllätti, tuhosi ja kuitenkin kaikilla vuorovesillä on tapana valua takaisin uomiinsa. Kun korona laantuu, arki palaa. Korona-rokotteiden riittävä kattavuus on käsillä ja Suomikin vapautuu jo hyvää vauhtia, ainakin toistaiseksi. Enää muutama kuukausi tätä koronakurimusta! Tuijotamme, miten rokotettujen määrä ja sairastuneiden määrä kulkevat toivomme mukaan vastakkaisiin suuntiin. Samalla emme huomaa, että paluu siihen tuttuun vanhaan on aivan silmiemme edessä. Mutta hetkinen – emme me halua palata vanhaan! Mitä me haluamme?

Haluamme uudenlaisen vapauden valita, haluamme luottamusta. Haluamme olla tärkeitä. Haluamme kertoa, mikä kotitoimistolla oli vapauttavaa. Haluamme kertoa, mitä toimistolta ikävöimme. Haluamme kertoa mikä innostaa ja mikä puuduttaa. Haluamme inspiroivan muutoksen – haluamme kertoa ja tulla kuulluksi.

Vuorovetemme valuu uomiinsa suunnilleen vuoden loppuun mennessä, jollei tietoisia päätöksiä tehdä.  Vuorovesi vie mukanaan paljon hyvää, jollemme tartu toimeen nyt.

On aika nostaa golfpallot pöydälle.

Kirjoittaja Taija-Leena Lönnberg työskentelee Osuuspankki Raaseporin Yrityspankissa asiakkuusasiantuntijana.