”On ihmeellistä, että kun lähden aamulla ulos, joku on käynyt lakaisemassa lumet”

Haaparannan pariskunta rakensi omakotitalon Noormarkkuun vuonna 1994. Punaisessa puutalossa oli tilaa noin 170 neliötä sekä avoullakko ja iso autotalli. Tontti oli suuri ja metsäinen.

Eläkkeellä olevalla pariskunnalla on kaksi lasta ja neljä lapsenlasta. Mummola maaseudun rauhassa oli tullut tutuksi etenkin Porissa asuville lapsenlapsille. Noormarkku liitettiin osaksi Porin kaupunkia vuonna 2010, mutta alue on säilynyt maalaiskylämäisenä.

Lopulta järki voitti tunteet ja Haaparannat alkoivat tyhjentää taloaan uusia asukkaita varten.

Neljä vuotta sitten jouluna Leena-Maija Haaparanta huomasi postilaatikossaan vanhan tuttunsa lähettämän paperilapun.

– Lapussa luki, että haluatteko myydä talonne tai vaihtaa sen pienempään, hän muistelee.

Koska itse rakennettu talo oli ollut perheen koti neljännesvuosisadan ajan, ajatus siitä luopumisesta tuntui vaikealta. Samalla Haaparannat pohtivat, että olisi järkevää tarttua tarjoukseen, sillä omakotitalot Satakunnan maaseudulta eivät olleet menneet kovin hyvin kaupaksi.

Lopulta järki voitti tunteet ja Haaparannat alkoivat tyhjentää taloaan uusia asukkaita varten.

Kaupunkikoti Porissa ja Espoossa

Taloon oli kertynyt vuosien varrella suuret määrät tavaraa sirkkelistä saviuuniin. Leena-Maija Haaparanta myi tavaroita Facebookissa, piti pihakirpputorin ja antoi paljon hyväntekeväisyyteen, kuten Konttiin.

Kun talo oli noin vuoden kuluttua saatu tyhjäksi ja myytyä, Haaparannat muuttivat Porin keskustan tuntumasta aiemmin hankkimaansa sijoitusasuntoon.

– Vuokralaiset ilmoittivat sopivasti lähdöstään samana syksynä, joten teimme pientä pintaremonttia asuntoon ennen asettumistamme.

Kahden makuuhuoneen kerrostaloasunnossa on noin puolet vähemmän neliöitä kuin parin vanhassa kodissa. Kaikesta luopumisesta huolimatta Haaparannasta tuntui, etteivät tavarat mahtuneet uuteen kotiin.

Asiaan saatiin kuitenkin pian helpotusta: Pariskunta osti omakotitalosta saaduilla rahoilla yksiön Espoon Tapiolasta, läheltä nuorimman lapsensa perhettä. He halusivat olla avuksi lastenhoidossa.

Osa vanhoista kalusteista tuotiin Tapiolan-yksiöön. Kun avuntarve lapsiperheessä oli nykyistä suurempi, Haaparannat viettivät yksiössä aikaa viikoittain.

– Lapsenlapset kutsuivat asuntoa mummukkilaksi.

Arki kahdessa kaupunkiasunnossa tuntui omakotitalovuosien jälkeen helpolta. Taloyhtiö hoiti käytännön asiat puhtaanapidosta kierrätykseen, eikä pihatöitäkään enää ollut.

– Se on edelleen ihmeellistä, että kun aamulla lähden ulos, joku on jo käynyt lakaisemassa lumet.

Kulut noin neljänneksen pienemmät

Pariskunta arvioi, että heidän kulunsa ovat noin neljänneksen pienemmät kuin maaseudulla omakotitalossa asuessa.

Sähkö- ja lämmityskulut sekä kiinteistövero ovat pienentyneet. Lisäksi autolla liikkuminen on vähentynyt huomattavasti kaupunkiin muuton jälkeen, joten siitä on tullut jonkin verran säästöä. Myös remontointikulut ovat pienentyneet.

– Puutalon maalipinta on uusittava tasaisin väliajoin ja esimerkiksi tiilikattoa pitää pestä ja maalata.

Kuljen pyörällä joka paikkaan. Nastarenkaiden ansiosta pyöräilen talvisinkin.

Haaparanta oli etukäteen pohtinut, että kaupunkiin muuttaminen lisäisi ravintolassa syömistä, mutta näin ei ole käynyt.

Hän kokkaa kotona mielellään, ja nyt kun lähimpään ruokakauppaan on matkaa vain kaksisataa metriä, kaupasta voi hakea nopeasti täydennystä. 

Haaparannan mukaan mitkään parin kulut eivät ole kaupunkiin muuton seurauksena nousseet.

– Kuljen pyörällä joka paikkaan. Nastarenkaiden ansiosta pyöräilen talvisinkin.

Vaikka omaa saviuunia ei enää ole, eläkkeellä oleva alakoulun opettaja harrastaa aktiivisesti monenlaisia käsitöitä. Hän kutoo sekä hyväntekeväisyyteen että oman perheen iloksi ja käy kansalaisopiston kursseilla. Viime aikoina hän on innostunut ikonimaalauksesta.

Siirtolapuutarhamökki on uusin ihastus

Kun avuntarve Espoossa asuvien lastenlasten kanssa väheni, Haaparannat pistivät Tapiolassa sijaitsevan yksiön vuokralle.

Ensimmäisenä kesänä kaupungissa Haaparanta huomasi ikävöivänsä marjastamista. Sitten hän näki Facebookissa ilmoituksen, jossa luki, että Hevosluodon siirtolapuutarhan puskista voi tulla poimimaan marjoja.

Haaparanta on yllättänyt positiivisesti siitä, miten paljon kaupungista löytyy luontoa: metsäpolkuja, hienoja puistoja ja siirtolapuutarha-alueita.

– Siellä kun ihastelin alueen idyllisyyttä, ystävällinen rouva kertoi, että siirtolapuutarhassa olisi avointen ovien päivä seuraavana päivänä. Menimme sinne uudelleen ja päädyimme hankkimaan oman siirtolapuutarhamökin.

Viime kesänä Haaparannat nukkuivat useita öitä siirtolapuutarhamökissään.

Kaupunkiin muuttaminen kannattaa

Lähtemisen helppous on yksi kerrostaloasumisen eduista. Ei tarvitse miettiä lämmitystä eikä postilaatikon tyhjentämistä, vaan riittää, kun painaa oven kiinni perässään.

– Konserttiin, teatteriin, museoon tai elokuviin voi lähteä kaupunkikodista hetken päähänpistosta, Haaparanta lisää.

Hän rohkaisee maalta kaupunkiin muuttoa harkitsevia toteutettaman aikeensa. Haaparanta on yllättänyt positiivisesti siitä, miten paljon kaupungista löytyy luontoa: metsäpolkuja, hienoja puistoja ja siirtolapuutarha-alueita.

Hän iloitsee siitä, että elämänmuutos tuli tehtyä nyt, kun sopeutuminen uuteen on käynyt helposti. Puoliso Jukka Haaparanta laulaa kuorossa Porin Mieslaulutalolla, joka sijaitsee kulman takana nykyisestä kodista.

– Unelmani on pysyä terveenä, jotta voimme jatkossakin nauttia kaupungin tarjoamista harrastus- ja kulttuurimahdollisuuksista.