Mäntyharjulle mennään, koska sinne on menty aina. Näin tiivistää mökkipaikkakunnan valinnan Sampo Suihko. Hän omistaa veljensä Seppo Suihkon kanssa vanhempiensa vuonna 1968 rakentaman kesämökin Kallalahdella.

– Kesämökkiin liittyy enemmän sidoksia kuin kotiin, Sampo Suihko sanoo.

Kesäpaikka kokoaa perheenjäsenet yhteen. Se luo siteitä seutuun, ympäristöön, luontoon ja Suihkojen tapauksessa laajaan sukuun. Moni sukulainen on rakentanut isoisoisän ostamille maille vuosien mittaan kesänviettopaikkansa, ja tänä päivänä samoilla rannoilla asustaa kesäisin suuri määrä Kuusen, Cantellin ja Kanteleen suvun jälkeläistä.

Sampo, 70, asuu vaimoineen Espoossa ja Seppo, 73, Helsingissä vaimonsa kanssa. Sammolla on yksi tytär ja Sepolla kaksi. Lapsenlapsia ei ole. Jotta yhteentörmäyksiltä vältyttäisiin ja kaikki viihtyisivät yhteisellä kesämökillä, säännöistä on sovittu etukäteen.

Seikkaperäistä sääntöluetteloa mökin seinältä on turha etsiä. Tärkeimmät suuntaviivat on kirjattu mökkikirjaan, josta löytyvät myös teknisten laitteiden salasanat, tärkeät puhelinnumerot ja osoitteet sekä monenkirjavat huomiot.

Tärkeät dokumentit ja paperit Suihkot tallentavat erityiseen mökkikansioon. Tarpeen vaatiessa he täsmentävät pelisääntöjä. 

Mökkikirja toimii myös eräänlaisena päiväkirjana. Siihen voi raapustaa havaintonsa asioista, jotka pitää korjata tai hankkia. Seppo on hyödyntänyt viestinvälittäjää ahkerasti, omasta mielestään ehkä liikaakin.  

– Olen syyllistynyt kirjoittajan virheeseen ja kirjoittanut mökkikirjaan pitkiä tarinoita. Ei niitä kukaan jaksa lukea. Tärkeät asiat hukkuvat liirumlaarumiin, Seppo myöntää.

Mutta kuka sen tietää, ehkä tarinat nousevat arvoonsa vuosien päästä.

Nopeaan viestittelyyn mökkiläiset ovat perustaneet Whatsapp-ryhmän, jossa he vaihtavat tietoa mökkeilyyn liittyvistä yksityiskohdista. Kerran Seppo intoutui korottamaan ryhmässä ääntään kompostiin heitetystä sekajätepussista. Viestille ei herunut tyylipisteitä, ja Seppo joutui pahoittelemaan käytöstään. Vahingosta viisastuneena hän muistuttaa, että isossa porukassa on tärkeää oppia, miten asiat kannattaa esittää suullisesti ja kirjallisesti.

1890-luvulta peräisin oleva hirsiaitta on siirretty Seppo Suihkon ja Sampo Suihkon mökille läheiseltä isovanhempien huvilan tontilta.   

Kompromisseja ja sukuyhteyttä

Historian kyllästämällä sukumökillä arvaamaton voi astua sudenkuoppaan. Kun Sammon vaimo ripusti mökkiin uudet verhot, Seppo vaihtoi ne takaisin vanhoihin, ja siitä sukeutui pahaa mieltä. Edelliset verhot olivat nimittäin isoäidin peruja.

– Yhteiskäytössä kukaan ei selviä ilman riitoja, ja usein riidat alkavat pienestä. Isoista asioista neuvotellaan, Sampo kuvaa.

– Yhteisomistus on vaativampi laji kuin mökin omistaminen yksin. Se vaatii yhteistyötä, kompromissien tekoa ja pelisääntöjä, yhteistä visiota. Se on myös kehittävää ja hyvä tapa pitää yhteyttä lähipiiriin, Seppo täydentää.

Pahimmat riidat ovat Suihkoilta jääneet riitelemättä. Yhdessä on sovittu muun muassa, että mökki jätetään aina samaan kuntoon kuin se oli tullessa. Edellisten sotkuja ei siivoilla.

Kesäviikot ja kustannukset puoliksi

Sampo ja Seppo jakavat mökkiviikot puoliksi juhannuksesta lähtien. Molemmat perheet saavat käyttöönsä kolme viikkoa alku- tai loppukesästä. Vuorot vaihtuvat vuosittain. Kyseisten viikkojen ulkopuolelle jäävä aika on niin sanotusti vapaata riistaa. Aikatauluista sovitaan useimmiten Whatsapissa.

Veljekset poikkeavat rinnemökilleen yhdessä kaksi kertaa vuodessa. Keväällä he tarkastavat laiturin ja asentavat järveen pumpun vedenottoa varten. Viime vuonna laituri oli irronnut, ja se hilattiin takaisin paikalleen. Syksyllä he panevat mökin talviteloille.

Fyysistä tekemistä riittää niin sisällä kuin ulkona kunkin voimien ja osaamisen mukaan. Saa hakata halkoja ja siirrellä vaikkapa kiviä paikasta toiseen. Sampoa kiusoitellaankin perhepiirissä kivenpyörittäjäksi.

Mökistä koituvat kustannukset veljekset jakavat tasan. He maksavat kuukausimaksun mökkitilille ja käyttävät kertyneitä varoja sähkömaksuihin, jätehuoltoon, tienhoitokuluihin, korjauksiin ja hankintoihin. Kumpikin maksaa oman kuukausieränsä, vaikka ei mökillä kävisikään.

– Mäntyharjun kesämökillä olen osa laajempaa sukuyhteisöä, ja se on minulle tärkeää, Seppo Suihko kertoo. 

Suvun lähellä perinteiden äärellä

Kun veljekset olivat nuoria, he päräyttivät Mäntyharjun mökille vanhempiensa luo lomailemaan.

– Toivottiin, että kahvi oli keitetty ja jääkaapissa oli pöperöä, Sampo sanoo ja naurahtaa.

– Yhteisten kavereiden kanssa valvottiin öitä ja pidettiin hauskaa, Seppo muistelee.

Isä hoiti mökillä käytännön työt. Sama meno tuntuu jatkuvan nytkin: jälkikasvulta ei vaadita kummoisia mökin ylläpidon eteen. Tärkeämpää on se, että he menevät mökille kavereineen ja perheineen ja saavat tuntuman paikkaan ja sukuun. Sammon tytär Sanna Suihko on jo innostunut mökkielämästä ja kehittänyt muun muassa nettiyhteyksiä. Veljekset toivovat, että mökkeily jatkuu myöhemminkin, sillä Mäntyharjulle mennään, koska sinne on menty aina. 

– Yhteisen mökin pitäminen on traditioiden siirtämistä seuraavalle sukupolvelle, Seppo summaa.

Sukupiiri vaalii Mäntyharjulla rikkaita perinteitä. Kerran kesässä huvilayhteisön perheet sitovat veneet yhteen järvenselällä ja laulavat maakuntalauluja. Laulu raikaa myös yhteisen juhannuskokon ympärillä jo neljännessä polvessa. Sukulaisten puutarhoihin voi pujahtaa avoimien ovien päivänä.

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna sukulaiset suuntaavat kukonlaulun aikaan Helsingistä Mäntyharjulle pyörän selässä. Rutistuksen jälkeen pyöräilijät painuvat erään sukulaishuvilan savusaunaan ja hajaantuvat kylvettyään tahoilleen. Kun kuulumiset on ehditty vaihtaa, on aika laskeutua kesän rauhaan.

– Ihminen haluaa kuulua johonkin paikkaan. Siksi en luovu helposti mökkikulttuurista, Sampo Suihko sanoo.

Etsitkö mökkiä? Katso myynnissä olevat loma-asunnot OP Kodin sivuilta.

Lue myös:

Vain toinen aviopuolisoista omistaa mökin – miten kulut ja työt jaetaan?

Kati nauttii järven rannalla mökkeilystä: ”Luonnon äänet ovat uskomattoman upeita”

Pidä kesämökki kunnossa – 10 + 1 asiaa, jotka kannattaa tarkistaa joka vuosi