Kun kuopiolainen Irja Haiko, 72, istuu keinutuolissa parvekkeella, hänellä on suora näkymä tutun oloiseen metsikkömaisemaan. Parvekkeelta Haiko näkee myös parin sadan metrin päässä olevan bussipysäkin, jonne hän kävelee kotitalolta parissa minuutissa. Siitä hurauttaa Kuopion torille vartissa.

− Kävin katsomassa tätä asuntoa ensimmäisen kerran jo rakennusvaiheessa, ja tunsin tulleeni kotiin! Näin isolta parvekkeelta metsämaiseman, ja oli kuin olisin ollut kotona maaseudulla, Haiko ihastelee kolmannen kerroksen kaupunkikaksiossaan Kuopion Saaristokaupungissa.

Nuorena sitä jaksoi touhuta

Irja Haiko ehti asua koko aikuisikänsä Lemillä Etelä-Karjalassa, jossa hän hoiti edesmenneen Kari-miehensä kanssa karjatilaa sekä tilan kahdessa navetassa asustaneita kymmeniä lehmiä. Samalla topakka emäntä kävi päivätyössä silloisella Kytölän koululla. Siellä hän työskenteli viimeisimmäksi siivooja-keittäjänä.

− Karjatilalla heräsimme joka aamu puoli viideltä navettaan lypsylle ja sen jälkeen menin aamuksi töihin koululle. Koululta piti taas palata takaisin navettahommiin. Eipä sitä silloin nuorena epäillyt, jaksaako. Sitä tunsi olevansa kaikkivaltias, hän muistelee.

Haiko jäi leskeksi, kun hänen miehensä menehtyi 11 vuotta sitten hiljalleen edenneeseen vakavaan sairauteen. Suru oli suuri, varsinkin, kun hän menetti samaan aikaan oman isänsä ja hänelle toisenkin läheisen, eli siskon ex-avopuolison.

− Olen onnellinen, että minulle sattui hyvä mies. Se oli tosin raskasta, kun meille ei tullut perillisiä. Meitä oli kaksi köyhää, jotka löivät hynttyyt yhteen. Ei meistä silti rikkaita tullut, hän naurahtaa.

Pehmeä lasku eläkkeelle

Jo Haikon miehen eläessä oli sovittu, että tilan omistus siirtyy miehen veljenpojalle. Haikolle päätös oli helpotus. Hän ei olisi halunnut eikä jaksanut yksin hoitaa isoa taloa, peltoja ja lehmiä.

− Luojan kiitos, ettei tila siirtynyt perintönä minulle, nainen huoahtaa.

Hän asui tilalla kuitenkin vielä kuusi vuotta ja opasti samalla uutta isäntää karjan hoidossa.

Irja Haikosta muutto kaupunkiin huolettomaan kerrostalokotiin on ollut hyvä ratkaisu. Hän nauttii, kun saa hoitaa parvekkeellaan kukkia.

Sitten tuli aika siirtyä uuteen elämänvaiheeseen eläkkeelle. Se tapahtui pehmeästi, sillä aluksi hän oli osa-aikaisella eläkkeellä. Kun työura sitten loppui, Haiko pohti aluksi, muuttaisiko Tuusniemelle synnyinseudulleen. Sinne häntä pyysi samalla paikkakunnalla asuva kummityttö.

− Tuusniemellä oli tarjolla koti rivitalossa, jossa olisi ollut asukkaiden hoidettavana taloyhtiön lumityöt ja nurmikonajoakin. Töitä olisi ollut siis melkein samaan malliin kuin maalaistalossa. Minä lähden mieluummin valmiille, ajattelin.

Haikon ystävä asui ja viihtyi Kuopiossa ja vinkkasi Kuopion Saaristokaupunkiin tulevista asumisoikeusasunnoista. Nyt Haiko innostui, olihan Kuopio Pohjois-Savossa Tuusniemellä syntyneelle jo melkein tuttu paikka. Hänen tullessaan katsastamaan kotia vastaanotto oli enemmän kuin tervetullut.

− Rappukäytävässä tuleva naapuri huikkasi iloisesti ”Tule tänne katsomaan minunkin huoneistoa!”

Toiveet todeksi

Muutto sujui sutjakkaasti sukulaisten avulla. Huonekalut löysivät paikkansa parissa päivässä, ja Irja Haiko on tuntenut olonsa kotoisaksi Kuopiossa alusta alkaen. Hän on aina elämässään luottanut pärjäämiseensä, eikä sitä epäillyt muutossakaan.

− Ei siinä ole kummoista eroa, olenko Lemillä vai Kuopiossa.

Irja Haiko kutoi nuorena upean Virva-ryijyn, joka pääsi kaupunkikodin seinälle.

Hänen ainoa toiveensa uudelle kodille oli saada vaatehuone. Se kaksiossa on, samoin kuin oma sauna. Antoisien, mutta samalla työntäyteisten karjatilallisen vuosien jälkeen elämä tuntuu nyt kevyeltä ja huolettomalta.

− Ison maatalon puu-uunia piti talvisin lämmittää säännöllisesti ja siivoamiseen kului kokonainen päivä. Kaksiossa siivous on helppoa, kun vain ympäri pyörähtää imurin kanssa. Kun lämmityksestäkään ei tarvitse huolehtia, voin rauhassa lähteä vaikka eläkeyhdistyksen reissuille, hän iloitsee.

Sosiaalista kerrostaloelämää

Irja Haiko toimii talon asukasyhdistyksessä ja Eläkeliiton paikallisyhdistyksen hallituksessa, leipoo ja neuloo sukkia Eläkeliiton arpajaisiin ja on kahvinkeittäjänä. Lisäksi hän auttaa vapaaehtoisena huonokuntoista ikäihmistä muun muassa soittamalla hänelle säännöllisesti kysyen kuulumisia.

Seuraavaksi kalenteriin on jo merkitty kotimaan matka Seinäjoen Tangomarkkinoille ystävän kanssa.

− Yllättäen minulle soitti emäntäkoulun aikainen nuoruuden ystävä ja pyysi Tangomarkkinoille. Aioimme jo Karin kanssa lähteä sinne, mutta emme ehtineet. Eipä minua kauaa tarvinnut houkutella, Haiko heläyttää.

Haikolle kotimaan matkat riittävät, sillä hänestä Suomessa riittää paljon näkemistä. Pikkuhiljaa on virinnyt myös naapuriystävyys saman kerroksen asukkaiden kanssa. Yhdessä kahvitellaan, pelataan korttipeliä ja kesällä pihalla heitetään mölkkyä. Naapuri saattaa myös soittaa ja tarjota autokyytiä kauppaan.

− Suosittelen kerrostaloelämää, sillä se on vapaata, kun lämpöä ja vettä riittää. Eikä korjauksista ole huolta, kun niistä huolehtii huoltoyhtiö.

Haaveiletko kaupunkikodista? OP Kodin myynnissä olevat kohteet löydät täältä‍

Lue myös:

Tiedätkö, mitä eroa on asunto-osakkeen ja omakotitalon ostamisessa? 

Kannattaako asua omassa vai vuokralla? Ota huomioon nämä asiat kun teet vertailua‍

Velkavankeudesta vapautunut Annika Kajan: ”Murehdin, että tulisin maksamaan tätä velkaa loppuelämäni”‍