Ei ollut sanoja. Miki Leskinen, 48, tuijotti näkyä eikä kyennyt tekemään muuta kuin haukkomaan henkeään. Edessä kohosi neljä vankkaa mäntyä, joiden väliin oli rakennettu upein puumaja, jonka Leskinen oli eläissään nähnyt.

–  Maja oli uskomaton, ihan eri sfääreissä kuin mistä olin edes uskaltanut haaveilla.

Unelmista kaikki kuitenkin lähti.

Leskisen haave puumajasta syntyi jo varhaislapsuudessa. Hän oli aktiivinen partiolainen, joka rakasti luonnossa seikkailemista. Eritoten häntä kiinnostivat korkeat paikat. Ne tuntuivat kihelmöivän jännittäviltä, sillä Leskinen kärsi jo tuohon aikaan korkeanpaikankammosta.

Erityisen vaikutuksen Leskiseen teki puinen lintutorni ja sieltä avautunut maisema. Siellä hän koki olevansa keskellä luontoa, mutta samalla omassa ylhäisessä yksinäisyydessään.

– Paikassa oli jotain taianomaista ja rauhoittavaa. Muistaakseni sen jälkeen aloin unelmoida korkealle puuhun rakennetusta piilopaikasta.

Muutamia alkeellisia majavirityksiä kaveriporukan kanssa syntyikin, mutta projektit jäivät lopulta muiden leikkien varjoon. Leskisen haave ei kadonnut aikuistumisen jälkeenkään, mutta tilaisuutta sen toteuttamiselle ei löytynyt.

– Isoin ongelma oli se, ettei ollut paikkaa, jonne majan olisi voinut rakentaa. Siihen homma tyssäsi.

Mökki herätti haaveen eloon

Ruususen unta nukkunut haave heräsi uudelleen henkiin puolitoista vuotta sitten.

Leskinen perheineen löysi pitkän etsinnän jälkeen mökin Järvi-Suomesta ja rakastui sen jylhään ja louhikkoiseen rinnetonttiin ensisilmäyksellä. Mökin tiluksia kierrellessä tuli bongattua sopivia paikkoja majalle.

Leskinen alkoi jo suunnitella aloittavansa rakennusprojektin itse, kun Tiina-kumppani vinkkasi Pohjola Vakuutuksen kampanjasta, jossa etsittiin toteutettavia unelmia. Pariskunta lähetti hakemuksen samalta seisomalta.

– Kun Pohjolalta otettiin yhteyttä, en ollut uskoa koko juttua, Leskinen sanoo päätään pyöritellen.

– Oli epätodellinen fiilis siitä, että minun unelmastani saattaisi oikeasti tulla totta.

Haave sai konkreettisia piirteitä, kun puumajojen suunnitteluun erikoistunut arkkitehtuuriopettaja ja taiteilija Janne Inkeroinen käveli mökin pihaan. Leskinen sai kertoa omin sanoin siitä, mitä hän puumajaltaan toivoi.

– Haaveilin siitä, että puumajassa voisi yöpyä luonnon keskellä ja ihailla korkealta järvimaisemaa. Toivoin myös, että maja olisi luonnonmukaisesti rakennettu ja että mukana olisi perinnerakentamista.

Lähes 20 vuotta puumajoja suunnitellut Inkeroinen oli Leskisen kanssa samoilla linjoilla.

– Yhteistyö Mikin kanssa oli mutkatonta. Luonnonmukaisuus ja kiinnostus perinnerakentamiseen ovat molemmille sydämenasioita, Inkeroinen sanoo.

– Puumajat ovat hirveän kiinnostava arkkitehtuurin osa-alue. Niihin liittyy ajatus siitä, että rakennetaan rakennus, joka tuhoaa mahdollisimman vähän luontoa. Se ikään kuin leijuu ilmassa ja asettuu osaksi ympäristöä.

Uniikki ulkomuoto

Rakentaminen alkoi heinäkuussa.

Maja haluttiin pitää täydellisenä yllätyksenä Leskiselle, joten tämä ei saanut vilkaista rakennustyömaalle päinkään. Onneksi mökin ja majan välissä kasvoi tiheä pöpelikkö, joka esti tehokkaasti näkyvyyden.

– Olen tosi ylpeä itsestäni, etten nähnyt vilaustakaan.

Valmista tuli puolitoista kuukautta myöhemmin, elokuun lopulla. Kumppani kuljetti Leskisen silmät sidottuina majan luo.

– Jännitti ihan hirveästi. Se unelma oli ollut minulla niin pitkään, ja nyt se oli toteutumassa. En yhtään tiennyt, mitä odottaa.

Kun Leskinen sai vihdoin nostaa katseensa, mielessä sinkoili niin paljon ajatuksia ja tunteita, ettei suusta tullut ensin mitään ulos.

Neljän männyn väliin rakennettu puumaja teki vaikutuksen jo ulkopuolelta. Sen muoto oli pyöreä ja julkisivu päällystetty käsin valmistetuilla ja yksittäin kiinnitetyillä päreillä. Kaikesta näki, että maja oli täysin uniikki.

– Ensimmäinen ajatukseni oli, että se näyttää kävyltä. Hetkeä myöhemmin sain kuulla, että juuri käpy oli majan suunnitelleen arkkitehdin inspiraationa.

Arkkitehti Inkeroinen oli hakenut majan muotokieleen inspiraatiota myös paikan historiasta. Selvisi, että alueella oli ollut asutusta jo kivikaudella.

– Muotokielen yhtenä innoittajana toimivat esihistoriallinen kota ja kammi, eli turvekota.

Tähtihetki

Puusta rakennetussa majassa on kymmenisen neliömetriä tilaa ja korkeutta reilun kahden metrin verran. Suurimman osan tilasta vie vanerista rakennettu parisänky. Päätyseinän valtavasta ikkunasta avautuu upea näköala järvelle.

Kolme metriä majan alapuolella on 25-neliöinen puinen terassi, joka on sekin rakennettu puuhun neljän metrin korkeuteen. Arkkitehti Inkeroinen suunnitteli sen lisäoleskelutilaksi ja parhaaksi paikaksi auringonlaskun katselemiseen.

Kaikki projektin rakentajat löytyivät lähialueilta. Samoin päreet valmistanut mestari.

­– Majan saa purettua tarpeen vaatiessa niin, ettei luontoon jää juuri mitään jälkiä. Rakentamiseen on käytetty vain puhdasta puuta, ei mitään myrkkyjä tai muoveja. Kaiken voi halutessaan polttaa vaikka saunan pesässä, Inkeroinen sanoo.

Käpy-maja on ollut Leskiselle enemmän kuin unelmien täyttymys. Viisilapsisen uusioperheen isälle se on tarpeellinen pakopaikka, jossa saa olla täysin rauhassa ja tehdä mitä haluaa.

– Rakastan sitä, että olen yksin metsän keskellä. Olen kuitenkin tehnyt perheelle selväksi, että tämä ei ole mikään isän miesluola, vaan täällä saavat olla kaikki. Tänne saa tulla aina, kun tarvitsee hetken rauhaa.

Tähän mennessä maagisimman majahetken Leskinen koki eräänä iltana, kun taivas oli pilvetön.

– Makasimme Tiinan kanssa sängyllä ja katsoimme kirkasta tähtitaivasta ikkunasta. Kahden puun väliin asettui Otava-tähtikuvio, joka on Tiinan lemppari, Leskinen sanoo.

– Se tuntui kohtalolta. Tähdetkin asettuivat oikeaan asentoon.

Katso, miten Mikin unelma puumajasta toteutui‍

Lue myös:

6-vuotiaan Iiriksen unelmasta tuli totta – hänestä syntyi supersankari‍