Uutta kohti opiskelemalla – minkälaista on aikuisopiskelijan arki?

Moni kypsemmällä iällä opinnot aloittanut kertoo opiskelumotivaation olevan aikuisiällä vahva, mutta varsinkin jos on perhettä tai opintolainaa, voi opintojen rahoittaminen ja ajankäyttökin mietityttää. Miltä opiskelu tuntuu, mistä rahoitus uudelleen kouluttautumiselle? Tehdäkö syventäviä opintoja vai hankkia kokonaan uusi ammatti? Kolme opintojen äärelle palannutta nelikymppistä kertoo uudesta arjestaan.

Anne-Mari Tikkanen, 40, Iisalmi

Ammatillisen kuntoutuksen tuki mahdollistaa uuden ammatin opiskelun.

”Olin ollut vuodesta 2004 fyysisesti raskaassa kolmivuorotyössä prosessiteollisuudessa. Työni sisälsi paljon painavien kuormien kantamista, ja minulla alkoi olla jatkuvia särkyjä. Tutkimuksissa käsistäni löytyi rakenteellisia vikoja, jotka olisivat vaatineet leikkaushoitoa. Toinen vaihtoehto leikkaushoidon sijaan oli kouluttautuminen uudelleen. Olin jo aiemmin pohtinut alanvaihtoa, ja lopulta siihen tarjoutui mahdollisuus eläkevakuutusyhtiön rahoittamana.

Hain ensin opiskelemaan metsätalousinsinööriksi, mutta en päässyt kyseiseen kouluun. Halusin ammattikorkeakouluun, sillä omalla työkokemuksellani olin saavuttanut sen verran hyvän palkan, etten ammatillisella koulutuksella olisi yltänyt samoihin ansioihin. Ennen kaikkea kaipasin älyllistä haastetta.

Päädyin opiskelemaan toista vaihtoehtoani, liiketaloutta. Olen tyytyväinen valintaani ja siihen, että näistä opinnoista voi työllistyä esimerkiksi pankkiin, markkinointiin tai kirjanpitäjäksi tilitoimistoon. Digimarkkinointi kiinnostaa, koen, että se on ala, jolla on tulevaisuutta.

Olen siis tyytyväinen valintaani. Opiskelen monimuoto-opintoja, ja varsinkin koronan aikana on ollut paljon itsenäistä opiskelua ja etäluentoja. Monimuoto-opiskelu joustaa, mutta myös vastuuta on paljon. Opiskelu on tuntunutkin henkisesti raskaammalta kuin mitä kuvittelin. Tietoa on osattava etsiä, ja välillä tuntuu, etteivät tehtävät etene lainkaan. Aluksi oli paljon ryhmätöitä, joita tein monen ikäisten opiskelutoverieni kanssa, joista moni on alanvaihtaja.

Saan opintojeni ajan ammatillisen kuntoutuksen tukea, ja se riittää perheeni menoihin. Tukea maksetaan valmistumiseeni asti, ja sitten toivottavasti työllistyn. Ammatillisen kuntoutuksen tarkoituksena on mahdollistaa siirtyminen uusiin työtehtäviin. Kuntoutus on yksilöllistä ja sisältää erilaisia vaihtoehtoja aina työkokeilusta uudelleenkoulutukseen, kuten itselläni asia meni.

Vaikka olin haaveillut jo aiemmin opinnoista ja ammatinvaihdosta, ilman tätä mahdollisuutta olisi ollut haastavaa rahoittaa opinnot. Itse asiassa pidin opiskelua omalla kohdallani mahdottomuutena. Vähemmän on parempi, on minun mottoni. En koskaan harkinnut lainan ottamista opintoja varten, sillä koen, että mitä vähemmän olen velkaa, sitä parempi.

Olen aina sanonut, että haluaisin luoda oman arkeni ja päättää aikatauluistani. Nyt se on toteutunut. Tuleva on vielä tuntematon, enkä itsekään tiedä, mitä opintojen jälkeen tapahtuu. Myös yrittäjyys kiinnostaa, ja piilotyöpaikkojakin on paljon, joita en osaa itselleni ehkä vielä edes kuvitella. Olen onnellinen siitä, että olen uskaltanut astua epämukavuusalueelle ja ottanut tämän askeleen. 9-vuotias poikani totesi kuullessaan opinnoistani, että äidistäkin tulee koululainen. Minusta tuntuu, että olen saanut uuden mahdollisuuden."

Riikka Räsänen, 43, Kuopio

Saan palkattomaan työharjoitteluun aikuiskoulutustukea.

”Lukion jälkeen tiesin, että minusta tulee poliisi tai sairaanhoitaja. Ajattelin ensin opiskella lähihoitajaksi, mutta lukion opettajani totesi, että olet fiksu, tavoittele enemmän. Päädyin lukemaan sairaanhoitajaksi ammattikorkeaan.

Valmistumiseni jälkeen muutimme puolisoni kanssa Kuopiosta Vantaalle, ja työskentelin sairaalan päivystyksessä. Äitiysvapaan jälkeen en halunnut kolmivuorotyöhön, joten hain Keskussotilassairaalaan. Vuonna 2003 alkoi urani puolustusvoimissa, ja vuotta myöhemmin sain vakituisen viran Kuopiosta Karjalan lennostosta. Työtehtäviini kuuluu varusmiesvastaanoton pitäminen, lentävän kaluston päivystäminen ja sotaharjoitukset. 

Jatkossa haluan suunnata kohti työterveyshuollon tehtäviä. Minua kiinnostaa suuresti se, miten asioita voidaan tehdä niin, ettei jokin sairaus edes puhkea. Ihmiset ja hyvinvointi ovat lähellä sydäntäni. Haluan ohjata ja neuvoa ja on hienoa, kun pystyn auttamaan. Yritän lähestyä asioita ihmisen itsensä näkökulmasta ja olla tuputtamatta oikeita vastauksia. 

Siksi hain hiljattain opiskelemaan terveydenhoitajaksi. Haluan syventää ja laajentaa osaamistani nimenomaan ennaltaehkäisevään työhön enkä pelkästään sairaanhoitoon. Aiemmista opinnoistani sain hyväksi luetuksi 180 opintopistettä, mikä oli mahtavaa. Minulle jäi uusiin opintoihin vain 60 opintopistettä tehtäväksi. Osan niistä olen suorittanut töideni ohessa, mutta tulevana syksynä menen työharjoitteluun kolmeksi kuukaudeksi lasta odottavan perheen hoitotyön, lapsen hoitotyön ja opiskelijoiden terveydenhuollon pariin. 

Oma työni tällä hetkellä on niin tuttua, että tuleva vaihteleva työharjoittelu voi olla uuvuttavaa. On mielenkiintoista mutta raskasta ottaa uutta tietoa vastaan ja prosessoida sitä. Yllätyin siitä, miten paljon uutta tutkittua asiaa on alalle tullut, ajattelin, että tiedän paljon, ja sitten huomasin, ettei tietoni olekaan ajan tasalla.

Rahallisesti tulee olemaan tiukempaa työharjoittelun aikana, koska palkan sijaan saan aikuiskoulutustukea. Aikuiskoulutustukea‍ voivat saada työelämässä olevat palkansaajat ja yrittäjät, joilla on yhteensä vähintään kahdeksan vuotta työhistoriaa. Lainaa opintoihin en ole harkinnut, sillä olen paikannut lähipäivien aiheuttamia työstä poissaoloja esimerkiksi ylityötunneilla ja käyttänyt niihin myös lomapäiviä. Voisin tehdä töitä myös työharjoittelun ohessa, jolloin tukea maksetaan riippuen siitä, minkä verran on tienannut. Syksyllä sotaharjoituksia olisi ollut useita, ja ne ovat itselleni tärkeä tulonlähde. Päätin kuitenkin, että haluan keskittyä nyt täysillä työharjoitteluun. Nyt on minun aikani keskittyä oppimaan uutta."

Miia Lehto, 43, ​Riihimäki

Rahoitan maksulliset opinnot ohjaamalla liikuntaa.

”Päädyin lastenhoitoalalle yrittäjäksi vahingossa viiden lapseni kautta. Päivisin hoidin sekä omia että vieraita lapsia ja iltaisin tein liikunnanohjaustyötä, jonka parissa aloitin jo vuonna 1992. Puolitoista vuotta sitten lähdin ohjaamaan jumppaa työpäivän jälkeen, jotta saisin energiaa ja jaksaisin tehdä myös kotihommat. Sillä hetkellä tajuntaani iski se, että mitä ihmettä – Joudun menemään töihin töiden jälkeen, jotta jaksan paremmin. Miksi en alkaisi tehdä ​työkseni ​jotain ihan muuta, varsinkin kun oma koti ei ollut enää pikkulapsikoti ja nuorimmaisenikin ovat 13-vuotiaita. 

Ensin pohdin, onko minulla varaa lopettaa lastenhoitotyöt ja alkaa opiskella. Olin pystynyt vaikuttamaan hinnoitteluun ja tienasin mukavasti, sillä hoitotarvetta oli aina. Topakasti totesin itselleni, että jos olen odottanut opintomahdollisuutta 25-vuotiaasta, niin kyllä minulla on ​siihen ​varaa. Olin ​jo ​päättänyt, että sitku-elämä riittää, ja sitten iski korona. Se romautti lastenhoidon tarpeen ja pudotti hyvät tuloni liki nollaan. Korona olikin kohdallani lopullinen sysäys uutee​n.

​Aloin tutkia erilaisia koulutuksia ja pohdin, mitä ne antaisivat minulle itselleni. Se, että saa tehdystä työstä asiallisen korvauksen, on tärkeää, varsinkin kun koulutus on maksullinen. Ensimmäisen koronavuoden syksyllä aloitin ensin ratkaisukeskeisen lyhytterapian opinnot ja sitten joogaterapiaopinnot. Lyhytterapiaopinnot etenevät todella vauhdikkaasti, ja harjoitusasiakkaita tulee ottaa vastaan 180 tuntia kahden vuoden opintojen aikana. Opintojen rankkuus yllätti, tekemistä on paljon, ja olen ollut henkisesti kovilla. 

Haaveeni on, että jatkossa voisin yhdistää lyhytterapiaa sekä joogaterapiaa, onhan ihminen​​psykofyysinen kokonaisuus. ​Haluaisin auttaa ihmisiä, jotka etsivät uutta suuntaa elämälleen, oli kyse sitten päihteistä, mielenterveydestä tai vaikka uudesta ammatista tai siitä, että on jotenkin muuten uudistumisen tarpeessa. 

Lastenhoitotyö​n lopetan​ ​nyt kesän korvilla kokonaan, jotta voin kunnolla keskittyä opintoihini. Kesän toimeentulo on auki, mutta syyskaudella rahoitan arjen perusmenot ohjaamalla opintojen ohella 16 tuntia liikuntaa kansalaisopistossa. Raha-asiat ovat mietityttäneet kovasti, ja edelleen on mahdollista, että otan lainaa opiskelujeni ajaksi. Se ei kuitenkaan haittaisi, sillä opintojeni ja sen aikaisen perusarjen menojen rahoittaminen olisi satsaus itseeni. Uusi ammatti on elämässäni onnellisuutta lisäävä tekijä. Olin saanut aiemmin rahaa säästöön, mutta jouduin käyttämään säästöni koronan aikana.​ Mutta ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. ​ 

Liikunta-asiakkaille​​ olen aina sanonut, että asiat pitää tehdä nyt, mutta itse en kuitenkaan toiminut niin. Odotin aina​ ​hyvää hetkeä, jota ei oikeastaan tule ehkä koskaan. Uskon, että töitä riittää ja elämä kantaa, kun on avoin ottamaan vastaan. 

Tuntuu ihanalta, että koen ​opiskelua kohtaan ​​samaa intohimoa kuin silloin, kun aloin tehdä lastenhoitoa yrittäjänä ja aloitin työt liikunnanohjauksen parissa. Uskon, että minusta tulee hyvä ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti ja pystyn ammentamaan asiakkaiden hyödyksi myös omasta elämänkokemuksestani. Siitä tulee tosi hyvä mieli, kun ihminen pääsee jonkin asian yli ja löytää apua pulmiinsa. En tiedä, kumpi silloin voittaa enemmän, asiakas vai ​minä ​ratkaisukeskei​senä​ lyhytterapeutti​na​.” 

Lue myös:

Miten rahoittaa aikuisopiskelu? Katso vaihtoehdot‍

”Ravintolakäynnit ovat jääneet pois” Näin rahat riittivät, kun Riku Leppänen toteutti unelmansa opintovapaasta‍