Psykologi, psykoterapeutti Soili Poijula kertoo, miten läheisen kuoleman aiheuttamaa surua voi lievittää.

1. Ole itsellesi armollinen

Heti läheisen menehtymisen jälkeen tunteet saattavat heitellä äärilaidasta toiseen kuin vuoristoradassa. Suru vaikuttaa myös kehon toimintaan, kuten nukkumiseen ja ruokahaluun. Muihin asioihin keskittyminen on yleensä hyvin vaikeaa.

Siksi itselleen kannattaa olla hyvin armollinen ja jos mahdollista, pyytää apua käytännön asioiden hoitamisessa.

Alussa kaikki muistot aiheuttavat surureaktion, mutta myöhemmin vain tietyt asiat nostavat surun pintaan.

2. Anna surulle aikaa

Suru tuntuu raskaimmalta usein hautajaisten jälkeen. Toisinaan menetyksen kokeneesta tuntuu, ettei suru muutu eikä helpotu.

Noin kymmenen prosenttia läheisen kuoleman kohdanneista sairastuu pitkittyneeseen surun häiriöön. 

Pikkuhiljaa se kuitenkin muuttuu. Yleensä akuutti suru kypsyy katkeransuloiseksi kaipaukseksi. Surulle kannattaa antaa se aika, jonka se vaatii.

Toisille sureminen on tekemistä, halkojen hakkaamista tai kitaran soittamista, toisille menetyksen läpikäymistä ystävän kanssa yhä uudelleen ja uudelleen.

3. Kohtaa tosiasiat vähitellen

Kuoleman kohtaamisen ja tosiasioiden välttely vuosien ajan ei vie suruprosessia eteenpäin. Joku voi surua vältellessään tehdä liikaa töitä, toinen taas pitää itsensä kiireisenä harrastusten parissa.

Päihteiden käyttö kertoo surun välttelystä. Se ei ole koskaan hyvä selviytymiskeino.

Toinen ääripää on suruun vajoaminen niin, ettei elämässä ole mitään muuta.

Noin kymmenen prosenttia läheisen kuoleman kohdanneista sairastuu pitkittyneeseen surun häiriöön. Silloin tarvitaan ammattilaisen apua.

Menetyksen lopullisuutta ja kuolemaa kannattaa kohdata pieninä paloina. Samalla elämässä on hyvä olla jotain muutakin kuin sureminen.

4. Muistele menehtynyttä muiden kanssa

Menetyksen jälkeen ei kannata eristäytyä. Joskus tuttavat saattavat ajatella, että he antavat surevan olla rauhassa eivätkä pidä yhteyttä, vaikka sureva niin toivoisi.

Jos sureva jaksaa, hän voi itsekin olla yhteydenpidossa aktiivinen. Menetetystä läheisestä puhuminen auttaa toipumisessa.

Vainajasta kannattaa puhua perheen kesken. Häntä voi muistella yhdessä, vaikka kukin perheenjäsen suree menetystä omalla tavallaan. Kaikilla perheenjäsenillä on vainajaan omanlaisensa suhde.

5. Työpaikalla on kunnioitettava surevan toiveita

Sairausloman pituuden tarve vaihtelee paljon. Monesti surevalle tekee hyvää saada muuta ajateltavaa. Siksi työpaikalla pitäisi olla joustavuutta esimerkiksi niin, että töihin voisi palata osa-aikaisesti.

Työpaikalla tulisi olla laadittuna ohjeet siitä, miten esihenkilö voi tukea surevaa työntekijää.

Esihenkilön olisi hyvä kysellä välillä työntekijän vointia sekä keskustella hänen toiveistaan koskien työyhteisön tarjoamaa tukea.

Kuolema on julkinen asia, mutta kaikki siihen liittyvä, kuten kuolemaan johtaneet syyt, ovat yksityisiä.

6. Rituaalit tuovat helpotusta suruun

Kannattaa luoda rituaaleja, jotka helpottavat oloa ja auttavat surun käsittelyssä. Läheistään kaipaava voi esimerkiksi käydä haudalla, jutella vainajalle tai sytyttää hänelle kynttilän.

Monelle läheisen kuolema sysää liikkeelle jonkinlaisen henkisen matkan. Se voi olla esimerkiksi pohdintaa elämän tarkoituksesta tai Jumalan olemassaolosta. Pohdintaan tarvitaan usein muita ihmisiä keskustelukumppaniiksi.

Yleensä suru muuttaa ihmistä jollain tapaa. Lopullisia vastauksia ei välttämättä löydy, mutta henkinen matka voi kääntää tuskan viisaudeksi. Se auttaa löytämään merkitystä menetykselle. 

Artikkeli kuuluu juttusarjaan, jossa OP-Henkivakuutus tutkii kuolemaan liittyvää varautumista, läheisten selviämistä surusta ja heidän saatavilla olevaa asiantuntijatukea. Hyvissä ajoin otettu henkivakuutus ‍on hyvä tapa varautua pahimpaan. Se tuo läheisille taloudellista turvaa.

Lue lisää:

Surututkija: ”Suru on rakkautta menetettyä ihmistä kohtaan”‍

Miten sinut muistetaan kuolemasi jälkeen? Seitsemän tapaa vaalia muistoasi‍