Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen 1,5 asteeseen edellyttää päästövähennysten lisäksi kasvihuonekaasujen poistamista ilmakehästä sekä luonnollisten nielujen, kuten hiiliviljelyn että teollisten hiilenpoistotoimien avulla. Poistumien lisäksi käytetään myös esimerkiksi termiä negatiiviset päästöt.

Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n raportin‍ mukaan 1,5 asteen tavoite on vielä mahdollinen, mutta vaatii isoa muutosta. IEA nostaa raportissaan neljä aihepiiriä lisätoimille. Energia-alan päästöjen vähentämisen ja sähköistämisen lisäksi huomiota saavat metsäkadon vähentäminen, muiden kuin CO2-päästöjen vähentäminen sekä hiilidioksidin talteenotto, varastointi ja poistaminen ilmakehästä. Vaikka päästöjen vähentäminen on ensisijaista, tulee IEA:n mukaan myös hiilenpoistumat moninkertaistaa.

IEA kuitenkin toteaa, että mikään hopealuoti hiilen poistumatkaan eivät ole. Hiilenpoistumia tullaan kuitenkin tarvitsemaan entistä enemmän, mikäli päästöjen vähentämisessä ei onnistuta tavoitteiden mukaisesti.

Miten hiiltä poistetaan ilmakehästä?

Yksi keskeinen tapa hiilensitomiseen ovat maankäyttösektorin hiilinielut eli metsät ja maaperä. Metsät ovat hiilinielu, kun niiden hiilivarasto kasvaa eli metsiin sitoutuu enemmän hiiltä kuin sieltä poistuu. Maaperän hiilinielut ovat myös merkittäviä ja Suomessa on ajankohtaista tutkimusta‍ aiheesta käynnissä. Maankäyttösektorin hiilinieluista ja niiden roolista ilmastotavoitteiden saavuttamisessa käydään Suomessa paljon keskustelua. Myös kansainvälinen energiajärjestö IEA kehottaa energiapolitiikan maa-arviossaan Suomea toimiin‍ nielujen osalta.

Luonnon nielujen lisäksi hiiltä voidaan poistaa teknologiaan perustuvin keinoin. Tuore tutkimustieto‍ koostaa yhteen eri menetelmät ja niiden näkymät. Hiilen poistolla eli CDR:llä tarkoitetaan teknologioita ja menetelmiä, joilla voidaan poistaa hiilidioksidia ilmakehästä ja varastoida sitä pysyväksi tarkoitetulla tavalla. Hiilidioksidin talteenotolla, hyötykäytöllä ja varastoinnilla eli CCUS:llä tarkoitetaan hiilidioksidin talteenottoa ja pysyvää varastointia tai hyötykäyttöä tuotteiden valmistuksessa. Esimerkkejä tuotteista ovat polttoaineet, tekniset polymeerit ja mineraalituotteet.

Tutkimuksen perusteella merkittäviä mahdollisuuksia vähentää taakanjakosektorin päästöjä ja edistää Suomen hiilineutraaliustavoitetta olisi bioperäisen hiilen talteenotolla (BECCS). Suuri osa teollisuuden hiilidioksidipäästöistä Suomessa on bioperäisiä. Hiiltä voidaan ottaa talteen myös suoraan ympäröivästä ilmasta (DACCS), mutta tekniikka on toistaiseksi kallis. Senkin kehittämisessä voi olla suomalaisille toimijoille vientipotentiaalia. Muita menetelmiä hiilenpoistamiseksi ovat esimerkiksi biohiilen lisääminen maaperään, hiilensidonta kiviainesten tehostetun rapautumisen avulla sekä erilaiset meripohjaiset ratkaisut.

Hiilenpoistumien tulevaisuuden näkymät

On nähtävissä, että hiilenpoistumat tulevat jatkossa olemaan yhä enemmän esillä. EU Komissio julkaisi viime syksynä ehdotuksen hiilenpoistumien sertifiointiasetukseksi. Yhteiset pelisäännöt ja strateginen lähestymistapa ovatkin tarpeen. Komission asetusehdotuksen tarkoitus olisi luoda sääntelykehikko EU-tasolle hiilenpoistumien sertifioinnista sekä varmistaa hiilenpoistumien korkea laatu EU:n alueella. Sertifiointijärjestelmä pyrkii myös estämään viherpesua.

Sitran työpaperissa‍ on hahmoteltu, mitä toimia kansallisesti hiilenpoistumien kehittämiseksi tarvittaisiin. EU-tason toimien lisäksi tarvitaan kotimainen strategia, tutkimusrahoitusta sekä taloudelliset kannustimet investointeihin, jotta pärjäämme kilpailussa erityisesti muille Pohjoismaille. Markkinapotentiaalia aiheella on myös kansainvälisesti.

Lue myös:

Suomi on kiertotaloudessa parhaimmillaankin vain Euroopan keskitasoa‍

Kohti luontopositiivisuutta globaalien tavoitteiden avulla – mitä COP15:ssa päätetyt tavoitteet tarkoittavat yritysten näkökulmasta?‍

Luonnon arvo – miten luonnon tarjoamia palveluita voidaan arvottaa?‍