Tutkimusten mukaan suomalaiset haluaisivat mieluiten asua veden äärellä omakotitalossa. Monen suomalaisen sielunmaisemassa näkyisi siis vettä ja rantakoivuja. Rantoja ja rantakoivujakin Suomessa riittää, mutta työpaikkojen ja asutuksen keskittyessä kasvukeskuksiin, on suomalaisten sielunmaisemassa asumisesta tullut näissä kasvukeskuksissa yhä arvokkaampaa herkkua. Ranta-alueilla asumisessa on kuitenkin omat haasteensa, kun ilmasto lämpenee.

Viimeisten vuosien aikana olemme nähneet rankkasateita sekä Ruotsissa, että Keski-Euroopassa. Rankkasateet iskevät yllättäen ja voivat olla hyvin paikallisia. Keski-Euroopassa sadevedet tulvivat talojen kellareihin, koska hulevesijärjestelmät tukkiutuivat tuulen irrottamista puiden lehdistä – paikoitellen järjestelmät olivat varmasti myös alimitoitettuja. Pahimmillaan kellareissa oli vettä lähes kahden metrin korkeudella. Koko kellari oli siis veden ja mudan vallassa. Keski-Euroopassa osalla asukkaista oli vakuutus tulvien varalle, osalla ei. Kävin itse hetki sitten tutkailemassa oman taloni kellaria ja jäin pohtimaan miltä siellä näyttäisi tällaisessa tilanteessa. Mielikuva oli aika lailla pysäyttävä.

Ilmastonmuutoksen myötä on täysin mahdollista, että samankaltaisia sateita tulee Suomeenkin, osin niitä jo onkin. Lapissa tulvii tällä hetkellä ja pahin tilanne on Torniossa. Lapin pelastuslaitoksen mukaan tulva vaikuttaa jäävän 30–40 senttiä alle tulvapenkereen ylärajan, mutta asukkaita pyydetään kuitenkin tarvittaessa omatoimisesti varautumaan tilanteeseen.

Suomessa myrskyt aiheuttavat luonnonilmiöistä eniten vahinkoa – näkemyksemme mukaan veden aiheuttamat vahingot tulevat ilmastonmuutoksen myötä lisääntymään. Vakuutus on viimeinen turva tulvan varalle ja siksi on tärkeää miettiä miten vahinkoja voi ennaltaehkäistä. Tähän on ainakin neljä keinoa:

1. Rakennusten sijoittelu. Kaavoituksen yhteydessä ja tonttia hankittaessa olisi syytä hetken aikaa pohtia millaisella paikalla tontti sijaitsee ja kuinka todennäköisesti tontille nousee vesistötulva tai miten mahdollisen rankkasateen aikaan sadevedet kulkisivat. Jos tontti sijaitsee tulvariskialueella, on syytä tehdä suunnitelma tulviin varautumiseksi. Suunnitelman tulisi sisältää rakennuksen suojaamissuunnitelman lisäksi ainakin tiedot siitä mistä ja miten kiinteistön sähköt katkaistaan sekä missä viemärin sulkuventtiili on, mikä on turvallisin reitti pois tulva-alueelta, missä voidaan majoittua tilapäisesti sekä suunnitelma arvokkaimman irtaimiston suojaamiseksi.

2. Sadevesien ohjaus. Suomessa on jo pitkään ohjeistettu rakennustapaohjeissa, miten sadevedet tulee ohjata pois rakennuksen seinustoilta. Jopa noin joka viides suomalainen kuitenkin ajattelee, että salaojat eivät ole kiinteistönomistajan vastuulla. Rännit asennetaan ja maanpinta muokataan viettämään pois rakennuksen seinustalta. Rankkasateiden iskiessä saattaa olla olennaista vilkaista myös naapurin tontille tai katualueelle. Minne mahdollisesti seiltä valuvat vedet kulkevat ja miten voidaan varmistua siitä, etteivät ne kulkeudu oman talon kivijalkaan.

3. Sadevesien viivytys ja imeytys. Viivytys ja imeytys tontilla on yksinkertaista suunnitella ja toteuttaa pihan rakentamisen tai remontoimisen yhteydessä. Järjestelmä voidaan toteuttaa täysin näkymättömäksi tai istuttaa osaksi pihan kasvillisuutta ja rakenteita. Kerätyllä sadevedellä voi myös istutuksia kastella kuivemman jakson aikana. Katselin muutamien suurimpien kaupunkien rakennustapaohjeita ja joissakin kaupungeissa annetaan jo hyvin yksityiskohtaisia ohjeita sadevesin viivytykseen ja imeytykseen tontilla. Tällaisen kansankielisen ja selkeän ohjeistuksen soisi yleistyvän kaikissa kaupungeissa ja kunnissa. Myös kasvien valinnalla on merkitystä. Esimerkiksi suomen kansallispuu rauduskoivu imee vettä valtavia määriä ja saattaa auttaa tontin kosteuden hallinnassa.

4. Kellarin ja talotekniikan suunnittelu. Usein kellareihin sijoitetaan taloteknisiä laitteita. Vesien tulviessa kellariin on nämä koko rakennusta palvelevat laitteet siis mahdollisesti vesien armoilla. Rakennusta suunniteltaessa voisi siis pohtia löytyisikö näille laitteille jokin muu paikka. Jos laitteet kuitenkin sijoitetaan kellariin, voisi olla perusteltua pohtia niiden sijoittamista edes hieman irti lattiatasosta.  Aina tulvavettä ei tule Keski-Euroopan tapaan toista metriä, vaan selviämme pienemmällä tulvimisella. Tällöin pienkin korotus laitteiden sijainnissa, saattaa pelastaa laitteet.

Oma koti on monelle suomalaiselle suurin ja samalla rakkain omaisuuserä. Siksi on tärkeää varmistaa tämän omaisuuserän säilyminen. Tapahtuneisiin asioihin emme voi vaikuttaa, mutta on tärkeää pohtia yhdessä, miten me voimme varautua seuraavaan kertaan.

Koti- ja kiinteistövakuutus on aikanaan syntynyt silloin tunnistetun suurimman riskin eli palovahingon varalle. Kun koti- ja kiinteistövakuuttamista tarkastelee tällä hetkellä käsillä olevan tiedon näkökulmasta, tulee väistämättäkin mieleen, että tulevaisuudessa palovahingon lisäksi suuria vahinkoja tulee täällä Suomessakin aiheuttamaan erilaiset ilmastonmuutoksen synnyttämät sään ääri-ilmiöt. Tämä tulee haastamaan myös vakuutusalaa ja tarvitsemme yhteistyötä kaupunkien ja kuntien kaavoittajien sekä rakennustapaohjeiden laatijoiden kanssa. Suunnittelemalla rakennukset, pihat ja katualueet oikein, voimme pienentää vahinkoja ja jopa ennaltaehkäistä niiden syntyminen.