Keskuspankit – etunenässä Yhdysvaltojen Federal Reserve (Fed) ja Euroopan keskuspankki (EKP) - ovat omilla päätöksillään vaikuttaneet niin korkotasoihin, inflaatio- ja talouskuvaan kuin sijoittajien riskinottohalukkuuteen ja ohjanneet siten voimakkaasti markkinakehitystä.

Rahapolitiikkanäkymä on pysynyt edelleen tiukasti sijoittajien polttopisteessä ja keskuspankkiirien kaikki kommentit ja vihjeet tulevasta rahapolitiikkalinjasta kuunnellaan yhä korvat höröllään.

Osakemarkkinat ovat olleet viime syksyn jälkeen vahvassa vedossa ja esimerkiksi Yhdysvaltojen S&P 500 -indeksi on noussut lokakuun pohjalukemista jo huimasti yli 20 prosentilla. Osakemarkkinoita on kannatellut usko inflaatio-ongelman pysyvään hellittämiseen, korkohuippujen ohittamiseen sekä erityisesti spekulaatiot rahapolitiikkalinjan lähestyvästä käänteestä.

Markkinat janoavat muutosta nykyiseen kireään korkopolitiikkaan ja hinnoittelevat nopealla aikataululla käynnistyvää aggressiivista koronlaskusykliä.

Keskuspankit eivät ole kuitenkaan suostuneet tanssimaan markkinoiden pillin mukaan, vaan ovat systemaattisesti pyrkineet jarruttamaan odotuksia koronlaskujen lähestymisestä ja lähestyvien toimien mittakaavasta. Isossa kuvassa keskuspankit käyvät kuitenkin vain viivytystaistelua ennen vääjäämätöntä rahapolitiikkalinjan keventämistä ja koronlaskut siintävät jo horisontissa.

Inflaatiopaineiden hellittäminen on tuonut keskuspankeille liikkumavaraa

Globaali inflaatio-ongelma on osoittanut yhä selvempää hellittämistä tuoden helpotusta keskuspankeille. Historiallisen aggressiiviset koronnostot ovat alkaneet purra ja hyydyttää hintapaineita.

Raaka-ainehintojen maltillistuminen, tuotantoketjujen ongelmien hellittäminen ja kuljetuskustannusten normalisoituminen ovat myös auttaneet painamaan inflaatiota kohti keskuspankkien tavoitetasoja.

Positiivisesta kehityksestä huolimatta vuosi-inflaatiot ovat pysytelleet sitkeästi keskuspankkien 2 prosentin tavoitetason yläpuolella Atlantin molemmin puolin. Esimerkiksi euroalueen inflaatio on pysytellyt tavoitetason yläpuolella jo peräti 31 perättäistä kuukautta, eikä EKP voi olla missään nimessä tyytyväinen toteutuneeseen kehitykseen.

Keskuspankit ovat varovaisia julistamaan lopullista voittoa hintapaineista, vaikka inflaation ennustetaan jatkavan vähittäistä hidastumista kuluvan vuoden aikana.

Hintariskejä kumpuaa tällä hetkellä esimerkiksi arvaamattomasta Lähi-idän tilanteesta, joka voi eskaloituessaan vaikuttaa energiahintoihin, kuljetuskustannuksiin ja toimitusketjujen tilanteeseen.

Keskuspankkien näkökulmasta vielä suurempi hintamörkö väijyy työmarkkinoilla, sillä ostovoiman laskun takia palkankorotuspaineet ovat rajuja. Kärkkäin esimerkki tästä on Saksan rakennussektorin vaatima 20 prosentin palkankorotus, jota ei varmasti katsella ilolla EKP:n suunnalla.

Vuonna 2021 nousuun lähtenyt inflaatio aiheutti niin syviä traumoja keskuspankkiirien keskuudessa, että keskuspankit mieluummin ”ylipelaavat” inflaation hidastamisen, kuin jättävät hintapaineet kytemään. Keskuspankit haluavat olla aivan varmoja hintapaineiden hellittämisestä ennen koronlaskusykliin lipumista.

Keskuspankit haluttomia hälventämään tuleviin toimiin liittyvää sumuverhoa

Inflaatio-ongelman hellittäessä keskuspankkien viimeisimmätkin rahapolitiikan kiristyshalut ovat karisseet nopealla tahdilla. Keskuspankit ovat lähes yhtenä rintamana viestittäneet ohjauskorkojen saavuttaneen jo huipputasonsa, eikä merkittävimmiltä keskuspankeilta odoteta enää koronnostoja.

Markkinoiden katseet ovat kääntyneet rahapolitiikan lähestyvään keventämiseen ja koronlaskujen ennakointiin. Keskuspankit ovat pyrkineet parhaan kykynsä mukaan toppuuttelemaan markkinoiden odotuksia.

Keskuspankkiirit ovat vihjanneet, että seuraava liike on rahapolitiikan keventäminen, mutta keskuspankeilla ei ole nyky-ympäristössä kiirettä linjamuutoksiin inflaation ollessa edelleen tavoitetason yläpuolella. Fedin ja EKP:n jäsenet ovat pyrkineet säilyttämään keskuspankkien liikkumavaran vetoamalla talous- ja inflaatiokuvaan liittyvään epävarmuuteen, eikä käsiä haluta sitoa tulevien toimien suhteen.

Keskuspankkiirien koordinoitu koronlaskukommentointi ja Yhdysvaltojen talouden osoittama kestokykyisyys ovat pakottaneet markkinat ottamaan viime viikkojen aikana hieman varovaisempaa kantaa koronlaskujen käynnistymisaikatauluun.

Markkinat hinnoittelevat nyt Fedin ja EKP:n tekevän ensimmäiset koronlaskunsa kesäkuussa, kun vielä muutama viikko sitten spekuloitiin vahvasti korkoruuvin kevenevän jo maaliskuussa.

Markkinahinnoittelun perusteella Fediltä odotetaan tämän vuoden aikana 1,2 prosenttiyksikön koronlaskuja ja EKP:lle hinnoitellaan 1,3 prosenttiyksikön koronlaskuja, joten markkinat odottavat merkittävää muutosta korkoympäristöön. Nollakorkoaikaan paluuta ei hinnoitella kummallakaan talousalueella.

On kuitenkin syytä muistuttaa, että talous- ja inflaatiokuva ehtivät muuttua vielä moneen kertaan kuluvan vuoden aikana ja lopullinen korkokehitys voi poiketa merkittävästikkiin markkinahinnoittelusta.

Osakesijoittaja, käännä katse keskuspankeista tuloskehitykseen!

Miten osakesijoittajan kannattaisi reagoida keskuspankkinäkymiin? Sijoittajan ei kannata hukkua päivittäiseen keskuspankkeja koskevaan uutisvirtaan ja kohinaan.

Se, tuleeko keskuspankkien ensimmäinen koronlasku maalis-, touko- vai kesäkuussa on lopulta aika yhdentekevää pitkäjänteisen säästäjän kannalta.

Se, millä on oikeasti väliä, on yritysten tuloskunto. Yritysten kurssikehitys ja tuloskunto liikkuvat käsikädessä pitkällä aikavälillä, sillä ilman tuloskasvua on turha odotella pitkäkestoista kurssinousua. Inflaation hidastuessa, kotitalouksien ostovoiman kohentuessa ja korkopaineen hellittäessä yrityksillä on hyvät eväät parantaa tuloksiaan.

Sijoittajan kannattaa seurata erityisellä tarkkuudella suhdanneherkän teollisuuden tilaa. Teollisuuden alho on valunut jo niin syväksi ja pitkäkestoiseksi, että ei tarvita suurtakaan sytykettä tilanteen kohentamiseksi.

On hyvä pitää mielessä, että suhdannekäänteet – suuntaan ja toiseen – pääsevät tavan mukaan yllättämään ennustajat voimakkuudellaan ja niin käy todennäköisesti myös nykyisen anemian hellittäessä. Suhdanneherkkien yritysten tuloksiin liittyy huomattavaa vipuvartta ja tulosennusteet voivat mennä nopeastikin aivan uuteen uskoon.

Markkinat eivät tunnu uskovan ainakaan Euroopan suhdannekäänteeseen, sillä paikallisten osakemarkkinoiden arvostuskertoimet ovat selvästi historiallisten keskiarvotasojen alapuolella.

Euroopan markkinoita ei voi parhaalla tahdollakaan kuvailla kalliiksi. Yhdysvaltojen markkinoiden arvostuskertoimet vaikuttavat pintapuolisesti tarkasteluina suolaisilta. Yhdysvaltojen markkinoiden korkeat arvostuskertoimet perustuvat kuitenkin pitkälti arvokkaan teknologiasektorin suureen painoon ja alhaisesti hinnoitellun perusteollisuuden pienempään painoarvoon.

Teknologiajätit ovat osoittaneet kykynsä kasvaa myös haastavassa toimintaympäristössä ja niiden näkymät ovat huomattavasti kirkkaammat kuin monilla muilla sektoreilla operoivien yhtiöiden. Laadusta ja kasvunäkymästä on perusteltua maksaa muita korkeampia kertoimia.

Onko markkinoiden pessimismi Euroopan osamarkkinoita ja optimismi Yhdysvaltojen teknologiajättejä kohtaan perustelua vai ei? Se jää nähtäväksi.