Suomen UNICEF selvitti‍ ensimmäisenä Suomessa, miten suomalaiset pörssiyritykset huomioivat lapsen oikeudet. Helmikuussa 2024 julkaistusta selvityksestä‍ käy ilmi, että valtaosa yrityksistä ei ymmärrä vaikutuksiaan lapsiin tai huomioi lapsen oikeuksia liiketoiminnassa.

Me kaikki voinemme allekirjoittaa, että lasten oikeudet ovat tärkeä asia. Lapsissa on tulevaisuus ja meidän kaikkien, myös sijoittajien ja yritysten, tulee edistää lasten oikeuksien ja positiivisen tulevaisuuden toteutumista.

Kuten selvitys osoittaa, meillä on vielä matkaa lasten oikeuksien laajamittaiseen huomioimiseen pörssiyrityksissä. Toisaalta paljon myös jo tehdään, mutta kaikesta tehdystä työstä lasten oikeuksien hyväksi ei raportoida. Raportointi on meille sijoittajille tärkeää, jotta pystymme tunnistamaan vastuullisesti toimivat yritykset. 

Miten sijoittajat saisivat entistä tehokkaammin huomioitua lasten oikeudet sijoituspäätöksissään, onkin toinen kysymys. Lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin edistämisessä tyypillisimmät kanavat ovat hyväntekeväisyys sekä toisaalta sosiaalipolitiikka. Näistä elementeistä ei ole kovin helppoa loikata tavoitteellisen sijoitustoiminnan valjastamiseen lasten oikeuksien edistämisessä.

Lasten oikeuksia ei olla määritelty vastaavalla selkeydellä kuin ilmasto- ja ympäristöasioita

Lasten oikeudet näkyvät tällä hetkellä sijoituspäätöksissä erilaisten vastuullisuustavoitteiden kautta. Esimerkiksi köyhyyden vähentäminen, koulutus, tasa-arvon edistäminen sekä rauhan edistäminen osuvat suoraan lasten tulevaisuuden parantamiseen.

Myös sijoitustoiminnalle asetetut ympäristötavoitteet ovat läheisesti kytköksissä lasten hyvän elämän mahdollistamiseen, esimerkiksi puhtaan juomaveden saatavuuden sekä ilmaston lämpenemisen hillinnän kautta.  

Kuitenkaan lasten oikeuksia ei olla toistaiseksi määritelty vastaavalla selkeydellä kuin ilmasto- ja ympäristöasioita. Esimerkiksi YK:n Kestävän kehityksen (SDG) tavoitteissa lasten tilanne mainitaan useassa tavoitteessa, mutta varsinaista omaa tavoitetta ei ole määritelty. Se voisi olla mahdollista, mikäli olemassa olevista tavoitteista yhdistäisi uuden kokonaisuuden nimenomaan lasten oikeuksien kannalta.

Tällä hetkellä sijoitusalalla lasten oikeuksien arviointi toteutuu selkeimmin yhtiöanalyyseissa, joiden avulla varmistetaan, ettei lapsityövoimaa esiinny osana yritysten tuotantoketjuja. Tämä on negatiivinen tekijä, joka voi johtaa siihen, että sijoitusta ei tehdä. Toisaalta se voi johtaa myös sijoittajavaikuttamiseen, jotta kohteesta tulisi vastuullisempi ja sitä kautta sijoituskelpoisempi.

Positiivisten valintojen puolella lasten oikeudet on nyt helpointa arvioida esimerkiksi koulutussektorin ja terveydenhuollon alueilla. Lisäksi pääomasijoitusmuotoinen vaikuttavuussijoittaminen voisi olla kohtuullisen helppo tapa kohdentaa sijoituksia lasten hyvinvoinnin parantamiseen.

Jotta pääsemme eteenpäin lasten oikeuksien huomioimisessa osana sijoituspäätöksiä, sijoittajat tarvitsevat entistä relevantimpaa metodologiaa sekä dataa. Kun ymmärrys kasvaa, kasvaa myös huomioarvo, joka konkretisoituu ennen pitkää asiakaskysyntänä lasten oikeuksien huomioimiseen niin tuotekehityksessä kuin osana sijoituspäätöksiä.

Kun ESG-teemat (Environment, Social ja Governance) edistyvät, uskon, että teemojen laajempi ja konkreettisempi tunnistaminen ja niiden pohjalta toimiminen edistyy samalla.

Nyt on jo nähtävissä selkeä kehityspolku ympäristöteemasta eli ESG-tekijöistä E-teemasta sosiaalisen vastuullisuuden huomioimiseen eli S-teemaan. E-teema on jo pitkälle integroitunut myös sijoitustoimintaan ja asiakaskysyntään. Saman kehityspolku on nyt edessä S-teemalla. Siirtymä on hidas, mutta varma.

Lainsäätäjien ja julkisen sektorin rooli on ESG-asioissa merkittävä

Lainsäätäjien ja julkisen sektorin rooli on ESG-asioissa merkittävä – hyvässä ja hankalassa. On mielestäni selvää, että sääntely ja toisaalta tuet, kuten tuulivoimatuet, ovat edesauttaneet ja vauhdittaneet vastuullisuuden integroitumista ja ymmärryksen kasvamista kaikenlaiseen toimintaan niin yksilö- kuin yritystasolla.

Tämän kehityksen voi olettaa ja toivoa jatkuvan. Toisaalta ei tulisi luottaa yhden tahon ylivertaisuuteen parhaiden toimintatapojen ja mallien määrittelyssä. Sääntelyvaatimukset ovat pahimmillaan epämääräisiä, keskenään ristiriitaisia ja niiden noudattaminen huomattavan kuormittavaa esimerkiksi valtavien raportointivaateiden vuoksi. Tämä puoli asiassa pahimmillaan hidastaa kehitystä ja kasvattaa vastarintaa ESG-tavoitteiden toteutumisessa. Tästä syystä aito yhteistyö olisi järkevin toimintatapa.

Niukkojen julkisten ja lahjoitusvarojen ja toisaalta tuottovaatimusten takana olevien yksityisten varojen yhdistäminen olisi syytä saada käyntiin nykyistä paremmin myös Suomessa.

Jos PPP-malli (Public Private Partnership) aidosti mahdollistaisi sijoittajille hyväksyttävän riski-tuottotason, olisi yksityisiä ja sijoitustoimintaan määrättyjä sijoitusvirtoja ESG-tavoitteita edistäviin kohteisiin huomattavasti nykyistä enemmän tarjolla. PPP-malli on hankintamalli, jolla julkinen sektori toimii palvelusopimuksen avulla yhdessä yrityksen kanssa.

Tämä vaatisi julkisen rahoituksen ja lahjoitusvarojen hyödyntämistä riskin ja tuoton suhteiden muokkaamisessa niin, että yksityisille varoille olisi tarjolla riittävä tuottotaso suhteessa niiden riskiin.

SIB-malli on yksi tämänkaltainen hanke, mutta ne ovat Suomessa jääneet hyvin pieniksi, mahdollisesti perustuen tuottotasoon ja tuottojen muodostumisen epävarmuuteen sekä rahoitettavien kohteiden ja teemojen pieneen kokoon. Teollinen mittakaava tulee olla tavoitteena, vaikka kaikki purot, isot ja pienet, luonnollisesti ovat edistystä.

Kuten Suomen Unicefin selvityksessä esitetään, perusta paremmalle lapsen oikeuksien huomioimiselle on olemassa, sillä suurin osa analysoiduista yrityksistä huomioi ihmisoikeudet ainakin jossain määrin omassa toiminnassaan.

Lisäksi yritykset ovat ottaneet tärkeimmät lapsia koskevat kestävän kehityksen tavoitteet (SDG) osaksi vastuullisuustyötään. Näistä lähtökohdista on hyvä lähteä syventämään yrityksen ymmärrystä ja osaamista myös lapsen oikeuksissa.