Vastuullinen sijoittaminen määritellään perinteisesti ESG-termin avulla (Environment, Social, Governance). Kyse on siis ympäristöllisestä, sosiaalisesta ja hallinnollisesta vastuullisuudesta, joita sijoittajat sijoituskohteeltaan edellyttävät. 

Muistan elävästi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen asenneilmapiirin koskien vastuullista sijoittamista. Olin valmistelemassa väitöskirjatyötäni koskien sijoittajien muitakin kuin taloudellisia pyrkimyksiä ja vastuullisuus oli yksi tutkimuksessani pyörittelemistäni teemoista. Tuolloin useimmat kohtaamani sijoitusalan ammattilaiset suhtautuivat oikeutetustikin varsin epäröivästi aiheeseen vastuullinen sijoittaminen.

Vastuullisuus oli tuolloin varsin epämääräinen käsite. Toki törmäsin useisiin edistyksellisempiin tahoihin, jotka olivat jo pitkään tehneet työtä aiheen parissa. Suomessa ja globaalistikin tarkasteltuna erityisesti eläkevakuutusyhtiöt ja eläkerahastot olivat jo tuolloin merkittäviä vastuullisen sijoittamisen edelläkävijöitä.

Kun tarkastelemme tänään mitä tahansa vastuullisen sijoittamisen mittaria, havaitsemme, että erityisesti 2010-luku osoittautui vastuullisuusajattelun käännekohdaksi myös isojen instituutionaalisten sijoittajien toimesta. Näin massiivinen muutos ei nähdäkseni johdu pelkästään ekologisesta heräämisestä vaan myös siitä, että sijoituskohteiden niin sanottu vastuuttomuus ilmastoa, ympäristöä, regulaatiota tai heikkoja työolosuhteita kohtaan alettiin nähdä merkittävänä riskinä sijoittajien toimesta. Vastuullisuuden kriteerit täyttävistä sijoituskohteista tuli taloudellisessakin mielessä aiempaa rationaalisempi vaihtoehto. Ja rationaalisuuteenhan sijoittajat pyrkivät.

Yritysten vastuullisuuteen kannustavaa sijoitustoimintaa koskevaa keskustelua ei käydä pelkästään yksityisten instituutionaalisten sijoittajien toimesta. On todennäköistä, että Euroopan keskuspankki (EKP) ottaa tänä vuonna (2021) ilmastonmuutoksen torjunnan keskeiseksi agendakseen, myös konkretian tasolla. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että EKP karsisi sijoitusportfoliostaan hiilijalanjäljeltään isoja kohteita ja/tai luo yrityksille jonkin tyyppisiä kannustimia pienentää hiilijalanjälkeään.

EKP ei ole ainoa keskuspankki, jonka agendalla asia on. Asia on tapetilla mm. Englannissa ja Kanadassa, joissa ollaan huolissaan siitä, millaisia riskejä ilmastonmuutoksesta voi aiheutua taloudelle ja koko rahoitusjärjestelmälle.

Vakuutustoimijat voivat tämänkin kokoisessa maassa vaikuttaa merkittävästi ilmastonmuutoksen ehkäisyyn. Suomalaiset eläkevakuutusyhtiöt ovat tehneet erittäin merkittäviä linjauksia koskien vastuullisuutta ja siihen sisältyvää ilmastonmuutoksen ehkäisyä.

Suomen suurimman eläkevakuutusyhtiön Ilmarisen kohdalta voidaan nostaa lähiaikojen yksittäisenä esimerkkinä se, että Ilmarinen oli helmikuussa 2020 mukana 543 miljoonan euron osuudella BlackRockin ESG-rahaston listautuessa New Yorkin Nasdaq-pörssiin. Sekä Ilmarinen että Suomen toiseksi suurin työeläkeyhtiö Varma ovat julkaisseet tavoitteen, jonka mukaan niiden sijoitussalkku on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Ilmarisen sijoitussalkku on kokonaisuudessaan yli 50 miljardia ja Varman vastaava noin 47 miljardia.

OP Ryhmään kuuluvat Pohjola Vakuutus ja OP-Henkivakuutus hallinnoivat yhteensä noin 22 miljardin euron varallisuutta. Olemme sulkeneet pois sijoituksistamme esimerkiksi hiilentuottajia ja käyttäjiä, koska olemme tunnistaneet niihin liittyvät riskit. Pohdittavaa ja tekemistä kuitenkin vielä riittää. Jotta voimme toimia vastuullisesti sijoituskohteidemme valinnassa, tarvitsemme laadukasta tietoa. 

Suurin haaste ja potentiaali liittyykin juuri ilmastovastuullisuuden kriteeristöjen ja mittareiden määrittelyyn. Markkinoilla on paljon niin sanotusti viherpestyjä (green wash) kohteita ja edelleen on epävarmuutta, onko vastuullisuuden mukanaan tuoma riskin alennus hinnoiteltu oikein. Toisaalta, ilmaston näkökulmasta tämän hetken vastuullisuuskriteerien täyttäminen ei ole kaikki kaikessa. Voi olla taloudellisesti ja yhteiskunnallisestikin viisasta sijoittaa myös kohteisiin, jotka eivät vielä täytä tiettyjä ilmastokriteerejä, mutta jotka ovat matkalla kohti ilmastoystävällistä tulevaisuutta. Tällöin sijoittajan salkku ei tosin näytä tässä ajassa täyttävän kriteerejä ja se saatetaan kokea maineriskinä, vaikka ilmaston muutoksen näkökulmasta suunta oikea ja sijoitustuoton potentiaali on hyvä.

Valinnat eivät siis ole helppoja mutta pidemmässä juoksussa varmaa on, että ahtaalle joutuvat ne sijoituskohteet, jotka eivät edes pyri ilmastovastuullisuuteen. Kuluneen 20 vuoden aikana sijoittamisesta on tullut ilmastonmuutoksen ehkäisemisen yksi keskeisimmistä instrumenteista myös vakuutusalalla.

Kirjoitussarja: Ilmastonmuutos ja vakuuttaminen

Nyt 40-vuotiaana havahduin siihen, että olen viettänyt puolet tähänastisesta elämästäni finanssialan ja ennen kaikkea vakuuttamisen parissa. Tuona aikana teema ilmastonmuutos on ollut koko ajan ammatillisesti osa arkeani. 2000-luvun alussa aloittaessani vakuutustieteen opinnot, se oli osa opetusohjelmaa. Vakuuttamisen ja sijoitustoiminnan opettajana ja professorina opetin itse samasta teemasta seuraavia opiskelijasukupolvia. Ilmastonmuutos oli tapetilla sijoitustoiminnan näkökulmasta, kun työskentelin Ilmarisessa ja sittemmin strategisena teemana siirryttyäni strategiajohtajaksi OP Ryhmään. Nyt Pohjola Vakuutuksen johdossa ilmastonmuutos on jossain määrin työpöydälläni kaikessa tekemisessäni.

Päätin kirjoittaa ilmastonmuutoksesta ja vakuuttamisesta käsittävän blogipostaussarjan. Ensimmäisessä keskityn vakuutuskelpoisuuteen, tässä toisessa osassa sijoitustoimintaan ja kolmannessa osassa asiakaskaskäyttäytymiseen ja työntekijöiden odotuksiin.