Uskon useamman vuosia ja vuosikymmeniä töissä käyneen välillä miettineen, miksi aamulla herää ja lähtee töihin. Tunnustan, että usein olisi syksyn pimeinä aamuina mukava jäädä nukkumaan ja pakkasaamuna autoa rapatessa on tullut joskus kirottua töihin lähtöä.

Olen joskus miettinyt, mikä saa silti menemään töihin. Minut saa tietysti palkka, mutta on muitakin syitä. Työkaverit ja työyhteisö ovat itselleni myös tärkeitä. Ihmisellä on kai perustarve kuulua porukkaa, olla osa jotakin, vai liekö alkukantainen laumasieluisuus meissä vielä jäljellä.

Usein kuulee eläkkeellä olon tai pitkän työttömyyden ahdistavan ihmisiä ja jopa aiheuttavan syrjäytymistä. Tämä voi johtua yksinäisyydestä ja tarpeettomuuden tunteesta. Usein eläkkeelle tai työttömäksi jäädessä voidaan havahtua siihen, ettei ole ollut mitään muuta elämää kuin työ ja kun se loppuu, voi ihminen tuntea itsensä tarpeettomaksi - sitä voi tuntea jääneensä tyhjän päälle, ahdistuu ja voi jopa masentua.

Vaikka työ ei olisi aina kivaa…

Mikään asia ei voi aina voi olla kivaa, sehän kuuluu elämään ja on osa normaalia elämää. Itse olen ollut useita vuosia samassa työssä ja työnantajalla. En usko, että olisin ollut niissä niin pitkään, mikäli en olisi nauttinut myös itse työn tekemisestä. Voipa työtä pitää myös mukavana tapana kuluttaa aikaa, kuulua porukkaan, kokea itsensä tarpeelliseksi, kokea onnistumisia, kehittyä ja oppia uutta. Työssä ollessahan me vaihdamme omaa aikaa ja osaamistamme työnantajalle rahaa eli palkkaa vastaan.

Puhutaan vielä erikseen rahasta ja tässä tapauksessa rahasta palkan muodossa. En lähde ottamaan tässä kantaa siihen, mikä on riittävä korvaus mistäkin työstä ja onko se suhteessa riittävä työn vaatimuksiin nähden. Mikäli oma talous ei ole hallinnassa, mikään palkka ei koskaan riitä omaan elämiseen. Mikäli menot kasvavat jokaisen palkankorotuksen myötä, et tule koskaan ansaitsemaan riittävästi ja se taas voi aiheuttaa suurtakin turhautumista omassa työssä ja elämässä yleensäkin.

Omaa näkemystäni on avannut yksi tarina, jonka kuulin ollessani koulutuksessa. Tästä tarinasta on olemassa useita versioita. Löydät varmasti helposti kyseisen tarinan netistä kalastajan tarinana. Kirjoittajaa en tiedä. Haluan kertoa sen nyt sinulle pääpiirteittäin sillä tavalla, kun sen muistan:

Eräässä pienessä kalastajakylässä oli aamuvarhaisella lähdössä kalaan muuan kalastaja pienellä veneellään. Paikalle sattunut turisti jututti kalastajaa. Hän kyseli kalastajalta tämän työstä ja oliko mies onnellinen. Kalastaja vastasi olevansa onnellinen, vaikkei kalastamalla kokenutkaan rikastuvansa. Hän sai silti viettää aikaa perheensä kanssa ja he saivat kaiken tarvitsemansa, eivätkä he kokeneet, että heiltä puuttuisi mitään. Turisti ehdotti kalastajalle, että tämä hankkisi isomman veneen, jotta voisi mennä kauemmas kalaan ja saada suuremman saaliin. Kalastaja joutuisi tekemään ehkä enemmän töitä, mutta hän saisi enemmän rahaa ja voisi muuttaa isompaan taloon ja isompaan kaupunkiin perheensä kanssa.

”Entä sen jälkeen?” kysyi kalastaja.

”Sitten muutaman vuoden päästä voisit hankkia toisen veneen. Voisit palkata itsellesi lisää työntekijöitä ja laajentaa. Ja saada lisää kalaa ja vielä enemmän rahaa, ja saisit perheellesi isomman talon ja hienomman auton”, ehdotti turisti.

”Entä sen jälkeen?” kysyi kalastaja taas.

”Sitten voisit muutamien vuosien päästä perustaa oman kalatehtaan, ja siitä muutamien vuosien päästä, jopa oman kalajalostamon. Tämä vaatisi toki aluksi pidempiä päiviä ja enemmän työtä, mutta lopulta voisit kasvattaa kokonaisen kalastusimperiumin ja rikastua.”

”Entä sen jälkeen?”

”Sitten voisit muuttaa pieneen kylään ja viettää aikaa perheesi kanssa, teiltä ei puuttuisi mitään ja eläisitte onnellisesti”, vastasi turisti.

Tarinan opetus

Tässä tarinassa piilee minusta viisas opetus. On hyvä tietää, mitkä ovat itselle ne kaikkein tärkeimmät arvot, ja mikä itsellesi on kaikista tärkeintä elämässä. Se, että lauleskelee tilipäivänä, ”tili tuli tili meni”, ei varmasti motivoi pidemmän päälle. Mikäli kuluttaa kaiken ansaitsemansa rahan niihin asioihin, jotka eivät tuo itselle onnellisuutta ja mielihyvää, ei ihme, että turhauttaa. Mikäli omalla palkallaan pystyy mahdollistamaan itselleen ja mahdolliselle perheelleen sellaisen elämän, jossa on onnellinen, tuo tämä varmasti onnea ja iloa myös työelämään. Silloin ei mielestäni käy töissä yksistään rahan vuoksi, vaan sillä rahalla eli palkalla mahdollistaa itselleen ja perheelleen sellaisen elämän, josta nauttii.

Keskity elämässäsi sinulle tärkeisiin asioihin ja mahdollista niitä itsellesi ja lähimmillesi vaikka omalla työlläsi. Näin uskon sinun saavan myös lisäarvoa omaan työhösi ja sen mielekkyyteen.