Miljonääriksi vähävaraisesta perheestä ponnistanut Pauliina Miettinen: ”Vertailen edelleen vessapaperin hintoja”

Takan päällä seisova hopeinen poro muistuttaa Pauliina Miettistä, 51, aina siitä, kuinka pitkälle hän on päässyt. Jo nuorena hän päätti, että haluaa joskus asua omakotitalossa, jossa on takka. Hän kävi sisustuskauppa Pentikissä katselemassa poropatsasta ja mietti, kuinka asettaisi sen juhlallisesti takan reunukselle.

– Kun se päivä vihdoin koitti, itkin onnenkyyneliä. Osaan todellakin arvostaa sitä, mitä minulla nyt on, Miettinen sanoo.

Miettinen tulee vähävaraisesta perheestä. Äiti teki töitä tarjoilijana, isä muusikkona. Perheeseen kuului myös kaksi veljeä. Koti oli kerrostalokolmio kuopiolaisessa lähiössä. Rahasta oli tiukkaa aina. Ruokaa sentään saatiin pöytään, mutta mitään ylimääräistä ei ostettu eikä perhe juuri matkustanut. Erityisen tiukkaa rahasta teki sen jälkeen, kun vanhemmat erosivat Pauliinan ollessa ala-asteella.

– Mietimme silloin jopa muuttoa kolmiosta kaksioon.

Miettinen kertoo tehneensä töitä ala-asteikäisestä lähtien. Kouluvuoden aikana hän jakoi iltaisin lehtiä ja kesälomansa hän vietti kokonaan töissä.

– Opin rahan arvon. Ettei mikään todellakaan tule ilmaiseksi, vaan töitä on tehtävä.

Ei varaa edes nappulakenkiin

Miettinen ei muista, että hän olisi juurikaan murehtinut vähävaraisuutta. Hän ei ollut kiinnostunut uusista vaatteista tai hienoista tavaroista.

Tärkeintä oli jalkapallo. Miettinen ei tänäkään päivänä tiedä, mistä rahat harrastamiseen tulivat.

– Ehkä seura jousti maksuissa niiden junnujen kohdalla, joiden vanhemmilla ei ollut varaa kausimaksuihin.

Miettinen muistaa tarvinneensa jossain vaiheessa uudet nappulakengät rikki menneiden tilalle. Hän pyysi rahaa äidiltään, joka totesi, ettei niihin yksinkertaisesti ollut varaa.

Ei auttanut kuin miettiä jokin keino ansaita rahat itse. Mahdollisuus koitti treeneissä, joissa valmentaja lupasi 300 markkaa sille pelaajalle, joka pystyisi ensimmäisenä pomputtamaan päällään palloa 40 kertaa.

– Treenasin kuin hullu. Meni kaksi viikkoa ja onnistuin. Kyllä kelpasi mennä valmentajan kanssa kenkäkaupoille.

Auton sijaan sijoitusasunto

Lukion jälkeen Miettinen sai jalkapallon kautta stipendin ja lähti opiskelemaan yliopistoon Yhdysvaltoihin.

Opiskelijana tulot olivat minimaaliset, mutta silti Miettinen onnistui kerryttämään säästöjä. Säästeliäisyys oli iskostunut häneen syvälle. Kun koossa oli noin 15 000 euron potti, Miettinen ajatteli kerrankin törsäävänsä.

"Äiti sanoi, että minun kannattaisi ostaa asunto. Sain pankista lainaa säästöilläni. Ja niin minä tein."

– Ajoin jollain hirvittävällä louskulla, ja mietin, että nyt ostan itselleni uuden auton.

Miettinen kertoi idean äidilleen, ja tämä ehdotti toisenlaista ostosta.

– Äiti sanoi, että minun kannattaisi ostaa asunto. Saisin pankista lainaa säästöilläni. Ja niin minä tein: ostin pienen sijoitusasunnon, johon äitini muutti vuokralle.

Sen jälkeen kun Miettinen sai Yhdysvalloista työpaikan liikunnanopettajana, rahaa alkoi kertyä tilille huomattavasti enemmän. Hän osti Kuopiosta toisenkin asunnon, ja kolmannen ja neljännen.

– Kerran minulla oli paha mieli ja mietin, että ehkä shoppailu voisi olla lääke siihen. Menin ostoskeskukseen ja pyörin siellä tunteja, mutta en ostanut mitään, Miettinen sanoo.

– Jotenkin vaan tiesin, ettei se tekisi oloani yhtään paremmaksi, päinvastoin.

Raha tuo turvaa ja vapautta

Miettinen näkee omaisuuden kerryttämisen eräänlaisena pelinä.

– On hienoa nähdä, kun summat pankkitileillä tai sijoituksissa ovat noususuunnassa, mutta eivät taloudelliset voitot tunnu sen ihmeellisemmältä kuin voitto esimerkiksi padel-pelissä, Miettinen sanoo.

– Hoidin hommat nuorena järkevästi, koska tiesin, että raha ei ole itsestäänselvyys. Ajattelen, että siinä mielessä vähävarainen tausta on ollut omalla kohdallani onnenpotku.

Raha itsessään ei näyttele Miettisen elämässä kovinkaan suurta roolia, mutta se mahdollistaa nykyisen elämäntyylin. Töitä ei enää tarvitsisi tehdä rahan takia. Miettinen on onnekas, sillä hän voi työkseen valmentaa. Samaa hän tekisi, vaikka siitä ei maksettaisikaan. 

– Minulla on paljon vapaa-aikaa. Ei tarvitse herätä aamuvarhain töihin ja voin käydä pelaamassa padelia vaikka kolme kertaa päivän aikana.

Raha tuo mukanaan myös turvallisuuden tunteen. Sen loppumista ei tarvitse jatkuvasti stressata.

– Minulle on tärkeää, että käyttötilillä on jatkuvasti tietty summa puskurina. Siksi teen edelleen töitä, vaikka ei tarvitsisi. Haluan pitää talouden plussan puolella.

Miettisellä on myös kova tavoite, josta hän alkoi haaveilla jo lapsena: hän haluaa miljonääriksi. Saavutus ei ole enää kaukana. Jos Miettinen nyt myisi kaikki sijoitusasuntonsa, olisi tilillä ehkä seitsennumeroinen summa.

– En hirveästi puhu varallisuudestani, kerron toki, jos joku kysyy. Olen omalla työllä ansainnut jokaisen sentin, joten en ala asiaa häpeilemäänkään.

Matkustaessa ei mietitä jokaista euroa

Nyt olisi rahaa, mitä kuluttaa, mutta sitä Miettinen ei tee.

Hän vertailee edelleen vessapaperin hintoja kaupassa ja sulkee valot aina huoneesta lähtiessään. Järkevä rahankäyttö tekee hänet onnelliseksi.

– Laskujen maksaminenkin on välillä täyttä tuskaa, kun pitää laittaa rahaa menemään.

Muutamiin asioihin Miettinen kuitenkin haluaa panostaa rahallisesti.

Yksi on koti. Omakotitalo oli Miettisen suuri unelma, joka toteutui muutamia vuosia sitten. Miettinen asuu itse alakerrassa ja vuokraa kodin yläkertaa.

– Haluan, että kotona on kaunista. En kuitenkaan osta mitään ostamisen ilosta, vaan tarpeeseen. Sohva on kymmenen vuotta vanha, mutta en ole raaskinut hankkia uutta.

Matkustaminen ja harrastaminen ovat myös asioita, joiden kohdalla Miettinen ei mieti jokaista euroa. Hän maksaa mielellään esimerkiksi padel-vuoroista.

– Kokemukset ovat minulle tärkeitä. Olen valmis maksamaan esimerkiksi snorklausreissuista ulkomailla.

Varallisuus mahdollistaa sen, että Miettinen pystyy auttamaan niitä, joilla on vähemmän. Hän työskentelee edelleen jalkapallovalmentajana ja on nyt se, joka voi kannustaa pelaajiaan myös rahallisesti.

– On hieno tunne, että voin kutsua ihmisiä kotiini syömään ja tarjota heille ruuat. Ja että voin antaa rahaa vaikkapa veljelleni tai äidilleni.

Miettinen haluaa olla kannustava esimerkki eritoten nuorille. Niukka lapsuus ei tarkoita sitä, etteikö voisi menestyä elämässään. Taustan voi kääntää vahvuudekseen, kuten Miettinenkin on tehnyt.

– Suomi on sellainen maa, jossa jokaisella on mahdollisuus tehdä itsestään jotakin.
 
Lue myös:

Puuhella käyttöön ja pyykkihuolto syyniin – Mervi välttää pienillä teoilla isot sähkölaskut

11-henkisen perheen lapset ovat kasvaneet säästäväisyyteen: "Nipistämme kaikesta mistä voimme mutta laitamme rahaa yhteisiin kokemuksiin"‍