Yksi ostaa kaupasta alennuslaputettuja tuotteita, laittaa rahaa säästöön pahan päivän varalle ja kilpailuttaa lainansa. Toinen ei tiedä tilinsä saldoa, shoppailee hetken mielijohteesta ja lyhentää luottokorttilaskua minimisumman, jos muistaa.

Ensimmäisellä henkilöllä vaikuttaisi olevan parempi taloudellinen lukutaito kuin toisella. Mutta mitä taloudellisella lukutaidolla oikeastaan tarkoitetaan? Termiä avaa Pellervon taloustutkimus PTT:n tutkimusjohtaja Olli-Pekka Ruuskanen.

Taloudellisessa lukutaidossa on kolme osaa, joista ensimmäinen koskee taloudelliseen osaamiseen liittyviä tietoja.

– Jos ymmärtää, mikä on korko, ymmärtää myös, että rahalla on hintansa. Tällainen substanssiosaaminen muodostaa taloudellisen lukutaidon kivijalan, Ruuskanen kertoo.

Hyvätkään teoriatiedot eivät kuitenkaan johda mihinkään, jos ihminen ei hyödynnä tietojaan käytännössä. Taloudellisen lukutaidon toisen osan muodostaakin toiminta, eli tietääkö ihminen tulonsa ja menonsa, onko hänellä budjetti ja vertaileeko hän hintoja.

Ruuskanen lisää taloudelliseen lukutaitoon kolmannenkin näkökulman, eli asenteen: toisin sanoen suhtautuuko ihminen rahaan ja säästämiseen arvostavasti vai välipitämättömästi.

– Taloudellisen lukutaidon perusta luodaan nuorena, ja siksi katse olisi syytä suunnata nuoriin, Ruuskanen tiivistää.

Osa saa eväitä kotoa

Kaikissa ikäryhmissä keskimäärin parhaat taloudelliset taidot ovat koulutetuilla ja hyvässä sosio-ekonomisessa asemassa olevilla ihmisillä, Ruuskanen huomauttaa.

Suomalaisnuorten taloudellinen osaaminen on Pisa-tulosten mukaan Viron ohella maailman huippua.

– Käytännössä tilanne on kuitenkin se, etteivät kaikki nuoret saa kotoa samanlaisia eväitä taloustaitoihin.

Kärjistetysti kyse on siitä, että koulutetut ja hyvässä sosio-ekonomisessa asemassa olevat vanhemmat malliopettavat jälkikasvuaan tietoisesti tai tiedostamatta. Nuoren kynnys esimerkiksi asunto- tai rahastosäästämiseen on huomattavasti matalampi, jos on edes jollain tapaa tietoinen kyseisistä termeistä.

Ruuskanen korostaa, että kaikki nuoret pitäisi totuttaa taloudenpitoon ja rahasta puhumiseen. Koululla on tärkeä rooli siinä, että haavoittuvimmassakin asemassa olevat lapset ja nuoret ymmärtäisivät rahan arvon ja taloudenpidon merkityksen.

Talousopetusta koulussa

Taloudellista lukutaitoa sivutaan monessa oppiaineessa. Matematiikassa opetellaan prosenttilaskujen avulla alennuksia ja korkoja, kotitaloudessa arkeen liittyvää budjetointia, historiassa talouden ja politiikan yhteenkietoutunutta tarinaa ja yhteiskuntaopissa eri toimijoiden välistä vuorovaikutusta kansantaloudessa ja kansainvälisessä taloudessa.

Espoon Haukilahden lukion yhteiskuntaopin lehtori, Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton puheenjohtaja Eero Kitunen huomaa omassa työssään päivittäin, miten vaihtelevaa nuorten talousosaaminen ja siihen liittyvä kiinnostus on. Yhdellä on jo teini-ikäisenä osakesalkku, toisella hatara käsitys rahasta vaihdannan välineenä.

Koska velkaantumista ei enää pidetäkään paheellisena ja koron käsite on hieman hämäräksi, velkaantumisesta on tullut erittäin helppoa.

Nuorten perhetausta voi näkyä niinkin konkreettisena asian kuin läppärin omistamisena, Kitunen huomauttaa. Jos nuorella on käytössä vain kännykkä, hän pystyy kyllä hakemaan tietoa, mutta sen jalostaminen onkin jo hankalampaa.

– Kodin tuki olisi tärkeää, mutta osalle ainoa talousopetus tulee koulusta. Tässä näkyy sama polarisoituminen kuin monessa muussakin ilmiössä yhteiskunnassa.

Virheet voivat kertaantua

Taloudenpitoon liittyvä puhumisen tapa on Ruuskasen mukaan kokenut melkoisen mullistuksen viime vuosikymmeninä. Muutos alkoi rahoitusmarkkinoiden vapautumisesta 1980-luvulla, jolloin kuluttajien ulottuville tuli aivan uudenlaisia lainoja, joiden merkitystä ja riskejä tavalliset ihmiset eivät välttämättä ymmärtäneet.

Samalla muuttui suhtautuminen velkaantumiseen.

– Säästämistä pidettiin länsimaissa pitkään hyveenä ja velanottoa moraalisesti epäilyttävänä, mutta vuosituhannen vaihteessa puhumisen tapa kääntyikin päälaelleen. Tärkeintä olikin olla kuluttaja riippumatta siitä, oliko rahaa omaa vai velkaa, Ruuskanen kertoo.

Hän lisää, että vaikka sähköinen maksaminen on helpottanut elämää monin tavoin, se on samalla hämärtänyt käsitystä rahasta, sillä raha ei olekaan enää seteleitä lompakossa ja kolikoita säästöpossussa. Tämä on näkynyt esimerkiksi erilaisten osamaksujen ja pikavippien välillä hyvinkin aggressiivisena markkinointina.

– Koska velkaantumista ei enää pidetäkään paheellisena ja koron käsite jää monelle hieman hämäräksi, velkaantumisesta on tullut helppoa, Ruuskanen tiivistää.

Nuorten kohdalla taloudenpidon virheiden vaikutukset ehtivät kertaantua ja hankaloittaa elämää, ennen kuin aikuisuus kunnolla alkaakaan. Ruuskanen viittaa Lapin yliopiston tekemään tutkimukseen, jonka mukaan valtaosa nuorten ulosottoon menneistä veloista on kaupunkiseuduilla maksamattomia joukkoliikenteen tarkastusmaksuja ja muualla Suomessa mopoihin ja mopoautoihin liittyviä sakkoja.

Jos luottotiedot menevät, moni asia vaikeutuu. Nuoren voi olla vaikea esimerkiksi saada asuntoa, mikä taas hankaloittaa monia oman elämän aloittamisen askelia.

Taloudellinen lukutaito helpottaa elämää

Talousopetuksessa ei sinänsä ole Kitusen mukaan Suomessa vikaa, mutta ongelma on opetuksen rajallinen määrä.

Peruskoulun yhteiskuntaopin opetus tulee nuorten itsenäistymisen kannalta kovin aikaisin. Lukiossa aihepiireihin pureudutaan syvemmin, mutta ammatillisessa opetuksessa sisällöt jäävät pintaraapaisuksi.

Kitunen näkee tässä ongelman, sillä maksuhäiriömerkintöjen määrä on kasvanut viime vuosina erityisesti kolmekymppisten keskuudessa. Teini-ikäiset olisivat otollisen ikäisiä oppimaan taloudenhallintaa, jotta he eivät vähän vanhempina ajautuisi velkakierteeseen.

Yhteiskuntaopissa taloudellisen lukutaidon opetus on siirtynyt vuosikymmenten kuluessa faktatiedon opettelusta taitojen kartuttamisen suuntaan, Kitunen kertoo.

– Tietenkin kansantalouden perusteiden ja peruskäsitteiden pitää olla hallussa, mutta teoriatiedosta on eniten hyötyä, jos sitä osaa myös käyttää.

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi erilaisten tilastojen tulkinta- ja analysointitaitoja sekä lähdekritiikin opettelua. Tässä ylittyvät oppiainerajat, sillä esimerkiksi absoluuttisen luvun, indeksiluvun ja prosenttien ymmärtäminen vaatii matematiikan taitoja, ja lähdekritiikki taas vaatii medialukutaitoa, jota opetetaan myös äidinkielen tunneilla.

Ruuskanen korostaa, että vaikka nuorille on syytä puhua rahasta ja taloudesta sekä sellaisista kuivahkoilta kuulostavista termeistä kuin korko ja inflaatio, kyse ei ole kiusanteosta, vaan taloudellisen lukutaidon aakkosista.

– Nuoret ovat keskimäärin huolettomia ja optimistisia oman elämänsä suhteen, mutta itsenäiseen elämään valmentaminen vaatii realismia.

Säästölipas on säästämiseen kannustava tili, jonka avulla voi säästää yllättäviä menoja, lomamatkaa tai muuta unelmaasi varten. Säästölippaan avaaminen ja säästöjen nostaminen on maksutonta. Lue lisää.

Lue myös:

Miten saisin kerrytettyä varallisuuttani? Klikkaa laskuriin ja näet säästämisen hyödyt