Euroopan komission useamman vuoden ajan valmistelema, eurooppalaista rahoitusjärjestelmää uudistava kestävän rahoituksen luokittelu liikahti joulukuussa eteenpäin, kun EU:n neuvosto hyväksyi luokittelun ilmastokriteerit.

Taksonomia-nimellä kulkeva luokittelu on osa EU:n kestävän rahoituksen laajempaa toimenpidesuunnitelmaa, jolla EU ohjaa rahoitusmarkkinoita edistämään omia kestävän kehityksen tavoitteitaan, muun muassa tavoitetta hiilineutraalista Euroopasta.

Tällä hetkellä sijoituskohteen toimintaa voi määritellä rahoitusmarkkinoilla monin eri tavoin. Taksonomia-luokittelu pyrkii yhtenäistämään tapoja, joilla kestävyyttä arvioidaan.

OP Yrityspankissa kestävästä yritysrahoituksesta vastaava Asko Siintola ymmärtää EU:n tavoitteen markkinakäytänteiden yhtenäistämisestä, sillä erilaisen kestävän yritysrahoituksen määrä on kasvanut 2010-luvun puolivälistä alkaen merkittävästi.

– Erityisen aktiivisia toimijoita ovat olleet julkisomisteiset ja muut rahoituslaitokset, metsäteollisuus sekä rakennusala, Siintola sanoo.  

Vaikutukset ilmi myöhemmin

Itse taksonomia-asetus astui voimaan jo heinäkuussa 2020. Viime kuukausina on kuitenkin keskusteltu kiihkeästi siitä, miten ja mihin asetusta käytetään. Komission ehdotusta taksonomian ilmastokriteereiksi vastusti joulukuussa 13 maata, muun muassa Suomi, Ruotsi ja Ranska. Vastustajat ovat arvioineet, että taksonomian vaikutuksiin liittyy vielä liian paljon avoimia kysymyksiä. Suomessa kuultiin kommentteja, että taksonomian myötä EU-sääntelyn rooli metsien käyttöä koskevissa kysymyksissä kasvaisi liian suureksi.

Siintola sanoo, että käsillä on vaikeaselkoinen kokonaisuus, joka on omiaan herättämään epäluuloja. Kun käytännön markkinakokemuksia ei vielä ole ja komission antamilla toimeenpanevilla säädöksillä vasta määritellään kestävyyden kriteerejä, taksonomian vaikutuksia voi vasta spekuloida. 

Suurimpana riskinä Siintola pitää sitä, että luokittelua tullaan soveltamaan myöhemmin sellaisiin tarkoituksiin, joihin sitä ei alun pitäen suunniteltu.

– Kun kestävyysluokittelu on kerran tehty, olisi hyvin helppoa ottaa se ehdoksi muuallekin, vaikka kyse olisi alun pitäen ollut nimenomaan rahoitusalan suunnitelmasta ja sijoittamista helpottavasta kehyksestä.

Sijoittajakysyntä viitoittaa taksonomian tulevaisuutta

Siintola korostaa, että taksonomian avulla ei pyritä sulkemaan mitään toimialoja pois, vaan löytämään kultakin toimialalta ympäristön kannalta parasta toimintaa.

Suuret yhtiöt tulevat raportoimaan taksonomian mukaisesta toiminnastaan osana vastuullisuusraportointiaan.

Kestävän rahoituksen sääntelyssä taksonomia hallitsee nyt keskustelua, mutta markkinoilla on muitakin sääntelymekanismeja.

Periaate on, että omaa taksonomian mukaista toimintaa raportoimalla yhtiöllä on mahdollisuus edullisempaan rahoitukseen. Edullisimman rahoituksen hakeminen on yrityksille kuitenkin vapaaehtoista. Mahdollisuuden käyttämättä jättäminen ei tarkoita sitä, että yritys ei saisi enää rahoitusta.

– Kestävän rahoituksen sääntelyssä taksonomia hallitsee nyt keskustelua, mutta markkinoilla on muitakin sääntelymekanismeja, Siintola sanoo ja viittaa Euroopan keskuspankin ilmastoriskien hallintatoimiin sekä Euroopan pankkiviranomaisen kestävän rahoituksen toimintasuunnitelmaan. 

– Sijoittajilla on selvä kiinnostus vastuullisuuteen. Mutta vaativatko he nimenomaan taksonomian mukaisia kestäviä sijoituskohteita? Tämä jää nähtäväksi, Siintola sanoo. 

Raportointi käynnistyy keväällä  

Ilmassa olevasta epävarmuudesta huolimatta Siintola pitää taksonomian viitoittamaa suuntaa selvänä. Ilmasto- ja ympäristöystävällisyydelle halutaan pedata paremmat toimintaedellytykset.

– Yhteiset määritelmät sujuvoittavat toimintaa, mutta jonkin aikaa menee siihen, että nykyisestä odotus- ja kehitysvaiheesta päästään eteenpäin. 

Ensimmäisiä ohjeita taksonomiaraportointiin on jo saatavilla, mutta edessä on pitkä tie, ennen kuin taksonomia-ajattelu saadaan täyteen vauhtiin.

– Joulukuun alussa ilmastokriteereiden lisäksi julkaistu säädös kertoo, miten suuret yritykset ryhtyvät ensi keväänä raportoimaan taksonomian mukaisesta toiminnastaan. Alkuvaiheessa yhtiöiden raportointi kuvaa sitä, onko niillä liiketoimintaa taksonomiassa määritellyissä toiminnoissa – ei sitä, täyttääkö toiminto taksonomian kriteerit, Siintola kiteyttää.