Keväällä moni yritys on jälleen julkistanut tuloksiaan, vuosikertomuksiaan ja vastuullisuusraporttejaan. Jälkimmäisten kirjo on laaja: osa isoista yrityksistä tuo tarjolle kattavia ja laajoja vastuullisuusjulkaisuja, mutta toisessa ääripäässä raporteista ei välttämättä löydy muutamaa riviä enempää tietoa. Pienemmistä yrityksistä moni ei ole vastuullisuusraportointia vielä aloittanutkaan.

Kenen pitää raportoida vastuullisuudesta ja miksi?

Tällä hetkellä vastuullisuusraportointia vaaditaan suurilta, yleisen edun kannalta merkittäviltä yhtiöiltä. Tällä tarkoitetaan listayhtiöitä, luottolaitoksia ja vakuutusyhtiöitä, joiden henkilömäärä keskimäärin 500 henkeä.

Muutoksia tähän on luvassa kehitteillä olevan CSR-direktiivin myötä (Corporate Sustainability Reporting), ja tulevaisuudessa raportointia edellytetään kaikilta suurilta kirjanpitovelvollisilta yrityksiltä.

Suuryrityksissä vastuullisuusraportointi alkaa jo olla osa arkea, mutta pienemmissä yhtiöissä sen aloittamista saatetaan vielä empiä.

– Empiminen on ymmärrettävää, koska sääntely ei ainakaan vielä velvoita pk-yrityksiä vastuullisuusraportointiin tai liiketoiminnan ympäristövaikutuksista kertomiseen, kertoo OP Yrityspankin johtava ESG-asiantuntija Asko Siintola.

Pk-yrityksiin kohdistuu kuitenkin monenlaisia vastuullisuuteen liittyviä odotuksia, ja raportointia peräänkuuluttavat yhä aktiivisemmin paitsi asiakkaat, myös pankit ja sijoittajat. Esimerkiksi OP:n Suuryritystutkimukseen‍ vastanneiden yritysten mukaan vastuullisuus on tulevaisuudessa entistä vahvemmin yksi kriteereistä, joilla he valitsevat yhteistyökumppaneitaan.

Myös kuluttajien valintoihin voi vaikuttaa yhä enemmän se, miten yritys hoitaa esimerkiksi päästöihin, energiatehokkuuteen tai ihmisoikeuksiin liittyvät asiat – ja miten avoimesti se niistä kertoo.

– Vastuullisuusraportointi on hyvä keino kertoa asiakkaille ja sidosryhmille yrityksen nykytilasta ja tulevista muutoksista, Siintola selventää.

Miten aloittaa vastuullisuusraportointi?

Vastuullisuustermit ja -mittarit kulkevat usein käsi kädessä. Esimerkiksi ESG:ssä (Environmental, Social and Governance) tutkitaan nimensä mukaisesti yrityksen ympäristövaikutuksia, sosiaalista ulottuvuutta ja hallintotapaa. Vastuullisuusraportoinnin aloittamisesta ei kannata tehdä kynnyskysymystä, vaan alkuun pääsee hyvinkin yksinkertaisesti. Olennaista on tietysti se, mitä yritys oikeasti tekee vastuullisuuden saralla. 

Onko yrityksessä esimerkiksi vähennetty päästöjä, parannettu työturvallisuutta, käynnistetty energiatehokkuutta lisääviä hankkeita tai vaikkapa siirrytty sertifioitujen raaka-aineiden käyttöön? Vastuullisuusraporttiin kuvataan oma toiminta selkeästi ja läpinäkyvästi.

Mittarit helpottavat vertailua yritysten välillä

Siintolan mukaan ihanteellinen vastuullisuusraportti perustuu taloudellisesti olennaisiin mittareihin, joilla on suora yhteys liiketoimintaan. Mittareita olisi hyvä olla rajallinen määrä. Ideaalitilanteessa mittarit olisivat yleisesti yhteneväisiä ja mahdollistaisivat siten vertailun eri yritysten välillä.

– On selkeästi nähtävissä, että vastuullisuusteema kiinnostaa ja sille on selkeät markkinat. ESG-datan tuottamisessa on menossa kova kansainvälinen kilpailu, Siintola toteaa.

Tiedon hyödyntäminen vaatii kuitenkin toistaiseksi soveltamista. Tulevaisuudessa tieto tulee saada entistä käytettävämpään muotoon. Selkeille analysointityökaluille on tilausta, johon painetta tulee myös sääntelystä.

– Esimerkiksi Euroopan pankkiviranomainen (EBA) on ohjeistanut osana muuta luotonannon ohjeistustaan, että kesästä 2021 alkaen vastuullisuusasiat, erityisesti ilmasto- ja ympäristöriskit, tulee huomioida luottopäätösten yhteydessä.

Itse mittaristojen suhteen tilanne on pitkälti kansainvälisten käytäntöjen varassa. Yleisesti käytetty viitekehys vastuullisuusraportoinnissa on GRI (Global Reporting Initiative), jonka hyödyntämistä Siintola pitää hyvänä käytäntönä.

– GRI lähtee liikkeelle olennaisten teemojen tunnistamisesta ja malli ottaa myös sidosryhmien toiveet huomioon.

Toinen tyypillisesti käytetty viitekehys on vastuullisten laskentastandardien luomiseen perustettu SASB (Sustainability Accounting Standards Board). Lisenssiin perustuva malli auttaa tunnistamaan taloudellisesti olennaiset teemat ja tukee mittareiden valinnassa.

Siintola näkee GRI:n ja SASB:n mahdollisen tulevan yhteistyön parantavan tiedon laatua ja vertailtavuutta tulevaisuudessa. Mukaan markkinoille on tulossa myös kansainvälisen standardin tilinpäätöstietojen julkaisuun laatinut IFRS-säätiö (International Financial Reporting Standards).

Ympäristö- ja ilmastotekijöiden lisäksi myös sosiaaliset mittarit tärkeitä 

Seurattavat mittarit ja tunnusluvut ovat usein toimialakohtaisia, joskin esimerkiksi ympäristö- ja ilmastotekijät koskettavat liki kaikkia toimialoja.

Ilmasto- ja ympäristöasiat toimivatkin usein kärkenä yritysten vastuullisuusraportoinnissa, mutta myös sosiaalisilla ja hallinnollisilla tekijöillä on painoarvoa. Sosiaalisista mittareista etenkin henkilöstön asema liiketoiminnan voimavarana olisi niin ikään hyvä olla selkeästi raportoituna.

Mistä vastuullisuustiedon raportointi kannattaa aloittaa?

Kun yritys ottaa ensiaskeliaan vastuullisuusraportoinnissa, kannattaa yrityksen toiminnan vaikutuksia arvioida ainakin seuraavien mittareiden avulla:

  • Hiilidioksidipäästöt: päästöt lasketaan kansainvälisen GHG Protocol -ohjeistuksen mukaisesti. Laskentaan sisältyvät sekä yrityksen omat suorat päästöt, että epäsuorat, energianhankintaan ja toimitusketjuihin liittyvät päästöt.
  • Ilmastoriskiarvio: miten fysikaaliset ja siirtymäriskit vaikuttavat ja miten niitä huomioidaan?
  • Paikalliset ympäristövaikutukset: miten toiminta vaikuttaa esimerkiksi vesistöjen laatuun ja luonnon monimuotoisuuteen
  • Henkilöstön hyvinvointi: vaihtuvuus, sairauspoissaolot ja tapaturmataajuus yhdenmukaisin, läpinäkyvästi kuvatuin määritelmin

Artikkeli on julkaistu alun perin 11.2.2022 ja sitä on päivitetty 12.5.2022.