Jalostus nopeuttaa metsien sopeutumista muuttuvaan ilmastoon – haussa kasvua, laatua ja viljelyvarmuutta

Aina 1940-luvulta lähtien Suomessa harjoitettu metsänjalostus lisää osaltaan metsien kasvua. Jalostettu metsänviljelyaineisto tuottaa parhaimmillaan noin viidenneksen enemmän puuta kuin jalostamaton, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Matti Haapanen.     

Metsäpuiden jalostuksella on tärkeä tehtävä myös siinä, että metsät sopeutuvat muuttuvaan ilmastoon. Ilmaston lämpenemisen myötä uhkana ovat erityisesti lisääntyvät myrsky-, hyönteis- ja sienituhot.

– Jalostuksessa suositaan puiden kasvun ja laadun lisäksi muita muuttuvassa ilmastossa hyödyllisiä ominaisuuksia, ennen kaikkea elinvoimaisuutta ja viljelyvarmuutta. Jalostus on tehokas keino vauhdittaa puiden geneettistä sopeutumista muuttuvaan ilmastoon. Jalostusvalinnalla puiden tuhoherkkyyttä voi vähentää, mutta täyttä suojaa sillä ei saavuteta, Haapanen sanoo. 

Ilmastoon parhaiten sopeutuvat puut jatkavat sukua

Jalostusprosessissa puusukupolvet vaihtuvat noin 25 vuoden välein. Jokainen sukupolvi testataan kenttäkokeissa erilaisissa kasvuympäristöissä, ja testausjakson aikaisessa ilmastossa parhaiten menestyneet yksilöt valitaan tuottamaan uusia siemeniä.

Näin edulliset perintötekijät saadaan yleistymään metsänviljelyssä selvästi pelkkää luonnonvalintaa nopeammin, vaikka aikajänne jalostuksessakin on pitkä.

– On todennäköistä, että jalostetut puut ovat tuottoisia viljelypuita myös nykyistä lämpimämmässä ilmastossa ja että ne kykenevät hyödyntämään ympäristönmuutoksen ja erityisesti pitenevän kasvukauden tarjoamat mahdollisuudet jalostamattomia puita paremmin, Haapanen sanoo.  

Hän pitää pääpuulajiemme luontaista mukautumiskykyä ilmaston vaihteluihin hyvänä. Pitkäikäisillä metsäpuilla tämä onkin edellytys sille, että ne selviävät suuresta vuosien välisestä sään vaihtelusta.

– Kun metsäpuiden alkuperiä on vuosikymmenten ajan testattu kenttäkokeissa niin kylmemmissä kuin lämpimämmissäkin ilmastoissa, tulos on selvä. Pelkästä lämpimämpään suuntaan siirrosta ei ole aiheutunut puille merkittäviä tuhoja. Nyt ennakoituun lämpenemiseen liittyy silti riski uusista tuhonaiheuttajista, Haapanen korostaa.

Kuusi ei sovi jokaiseen metsään

Entä voiko metsänomistaja vaikuttaa metsiensä elinvoimaan puulajivalinnoilla?

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Katri Himanen suosittelee metsänviljelyyn monipuolista puulajistoa, sillä monimuotoiset metsät sietävät riskejä paremmin kuin yhden puulajin metsät. 

– Jos hirvieläinkannat vain sallivat, lehtipuut on hyvä muistaa viljelyssä. Sekametsä syntyy puolestaan taimikonhoitovaiheessa, joten lehtipuustoa ei ole syytä raivata kokonaan pois, hän sanoo. 

Kuusen viljelyssä on syytä olla entistäkin tarkempana, jos kasvupaikka on karu. 

– Ilmaston muuttuessa kuivuusriski kasvaa, ja kuivuus altistaa kuusen edelleen kirjanpainajatuhoille.

Himanen ja Haapanen vinkkaavat, että metsänuudistamisessa on järkevää käyttää metsän sijaintipaikkakuntaa hieman eteläisempää siemenalkuperää. Kohtuus on kuitenkin pidettävä mielessä.

– Paikallinen siemen ei ole aina parasta, ja maltilliset alkuperäsiirrot ovat järkeviä, asiantuntijat sanovat.