Kuiva huoneilma on erityisesti kylmien vuodenaikojen vitsaus. Toisiko ilmankostutin helpotusta liian alhaisen huoneilman kosteuden aiheuttamaan oireiluun?

– Kuiva huoneilma ei ole vaarallista, mutta jos iho ja limakalvot kuivuvat eikä rasvaaminen tai silmä- ja nenätipat poista ongelmaa, ilmankostutinta voi hyvin kokeilla, sanoo Sisäilmayhdistys ry:n toiminnanjohtaja Mervi Ahola.

Optimaalinen huoneilman kosteus on 20–40 prosenttia. Kesäisin ilmankostutinta ei Aholan mukaan tarvita, mutta pakkaskaudella ilma voi olla kuivempaa.

Kotikonstit huoneilman kosteuden parantamiseksi

Ensiapuna voi kokeilla tuulettaa suihkun jälkeisen kosteuden huoneilmaan pitämällä kylpyhuoneen ovea auki sekä kuivata pyykit sisällä narulla.

Huoneilman lämpötila on hyvä tarkistaa, sillä liiallinen lämpö laskee sisäilman suhteellista kosteutta. Sopiva lämpötila on 21–22 astetta. Makuuhuoneessa lämpöä voi olla muutaman asteen vähemmän.

Myös ilmanvaihto vaikuttaa huoneen kosteuteen. Mitä tehokkaampi ilmanvaihto, sitä enemmän kosteutta poistuu huoneilmasta.

– Jos ilmanvaihtoa lähtee säätämään pienemmälle, on tärkeää seurata hiilidioksidipitoisuutta, jotta ilmanvaihto pysyy riittävänä, Ahola sanoo.

Mikäli edellisistä ei ole apua, ilmankostutin voi tuoda helpotusta. Ilmankostutinta ostettaessa on tärkeää valita teholtaan huoneen pinta-alaan sopiva laite.

Millainen on hyvä ilmankostutin?

Ilmankostuttimia on kolmea päätyyppiä: höyrystäviä, sumuttavia ja haihduttavia.

1. Kuumahöyrystävä ilmankostutin

Kuumentaa veden ja vapauttaa vedestä muodostuvan höyryn huoneilmaan.

  • Hyvää: hygieeninen, vedessä mahdollisesti olevat mikrobit kuten homeet ja bakteerit tuhoutuvat.
  • Huonoa: kuluttaa enemmän energiaa kuin muut ilmankostutintyypit.

2. Sumuttava ilmankostutin

Käyttää ultraääni- tai värähtelyteknologiaa veden muuttamiseen hienoksi sumuksi.

  • Hyvää: hiljainen ja energiatehokas.
  • Huonoa: riski epäpuhtauksien leviämiseen.

3. Haihduttava ilmankostutin

Puhaltaa ilmaan viileää vesihöyryä suodattimen läpi.

  • Hyvää: turvallinen lapsille ja lemmikeille, energiatehokas.
  • Huonoa: riski epäpuhtauksien leviämiseen, tuulettimen ääni.

Sisäilmayhdistyksen Aholan mukaan höyrystävä ilmankostutin on turvallisin valinta.

– Jos haluaa kosteutuksen lisäksi tuoksuja, erilliset huonetuoksut ovat hyvä vaihtoehto.

Ilmankostuttimen käyttö

Ahola suosittelee sijoittamaan ilmankostuttimen tilaan, jossa viettää eniten aikaa. Usein se on makuuhuone.

– Itse en jättäisi laitetta koko päiväksi puhaltamaan, vaan käyttäisin sitä ainoastaan huoneessa oleillessani.

Ilmankostutinta ei saa laittaa puhaltamaan ulkoseinää vasten, sillä kosteus voi tiivistyä viileään seinän pintaan tai rakenteen sisälle. Käyttöohjeessa annetaan ohjeet laitteen oikeaoppisesta sijoittamisesta.

Ilmankosteuden seuraamiseen käy melkeinpä mikä tahansa ilmankosteusmittari.

Ilmankosteutta on laitteen hankkimisen jälkeen syytä seurata. Siihen käy Aholan mukaan melkeinpä mikä tahansa ilmankosteusmittari.

– Tässä tarkoituksessa mittarin tarkkuus ei ole niin tärkeää, että siitä kannattaisi maksaa kovin paljoa. Riittävä ilmankosteus suurimmalle osalle ihmisiä talvella on 20–30 prosenttia, 40 prosentin yli ei kannata mennä.

Jos ilmankosteus nousee liian korkeaksi, riskinä on kosteuden tiivistyminen asunnon rakenteisiin ja tukala olo asunnossa olijoille. Liiallinen ilmankosteus luo olosuhteet myös homeiden ja bakteerien lisääntymiselle.

Ilmankostuttimen huolto

Ilmankostuttimen vesi on vaihdettava päivittäin.

– Pitkään seisonut vesi voi altistaa huoneessa olijat jopa legionellabakteereille, vaikkakin höyrystävää ilmankostutinta käytettäessä riski on erittäin pieni, Ahola sanoo.

Säiliö ja mahdolliset suodattimet on hyvä puhdistaa kerran viikossa laitteen ohjeiden mukaan sen puhtauden ja oikean toiminnan varmistamiseksi.

Lähteinä käytetty myös: Hengitysliitto.fi, thl.fi ja allergia.fi