Palosen perhe muutti pois hektisestä Helsingistä: ”Nykyään kahden tunnin lenkillä tulee kolme ihmistä vastaan”

Asunnossa on petollisen rauhallista. Isä viettää etäpäivää, äiti on raivannut kalenteristaan aikaa haastatteluun. Esikoinen on koulussa, kuopus päiväkodin kanssa metsäretkellä.

Rivitalon alakerrassa esiintuloa odottavat perheen lemmikit. Kerppu on kolmevuotias englanninsetteri, Nasu kymmenenkuinen cockerspanieli. Mutta ei siinä kaikki. Omaa komentoaan perheessä tuntuu pitävän Tikru, yhdeksänvuotias maatiaiskissa.

Ikävuosilla on tässä perheessä merkitystä. Peppi on seitsemän, Lassi kolme ja puoli vuotta.

Heidän ja koirien vuoksi isäntä ja emäntä viihtyvät erityisen hyvin Klaukkalassa, poissa pääkaupunkiseudun vilinästä.

– Haluan harmoniaa. Täällä on paljon luontoa ympärillä, hiljaisuutta. Ei ole turvatonta, sanoo Tomi.

– Komppaan Tomia. On tärkeää olla luonnossa ja liikkua koirien kanssa. Kahden tunnin lenkillä tulee kolme ihmistä vastaan, Minna jatkaa.

Entisessä kotipaikassa Länsi-Helsingissä olo oli joskus tuntunut hieman turvattomalta. Kodissa ei ollut sen sijaan ollut mitään vikaa, päinvastoin. Tuolloin vielä lapseton pariskunta viihtyi kerrostalon vuokra-asunnossa erinomaisesti.

Taloyhtiön kellarikerrokseen oli kätkeytynyt jopa suoranainen aarre, puulämmitteinen sauna. Sen sai käydä lämmittämässä lähes aina, kun mieli teki, sillä varauslistassa oli paljon tyhjää.

Jossain vaiheessa Paloset alkoivat etsiä tilavampaa asuntoa. Sen piti olla oma. Pääkaupunkiseutu tuntui selvältä vaihtoehdolta. Minna oli kolmannen polven stadilainen. Tomi oli kotoisin Kaarinasta, mutta työpaikka oli Helsingissä. Hän oli ehtinyt asua elämänsä varressa monessa paikassa, muun muassa pääkaupungin ydinkeskustassa.

​

Paloset kiersivät monta asuntoa Helsingistä Kirkkonummelle. Sopivaa ei löytynyt.

Samoihin aikoihin Minna hurautti aina silloin tällöin koirineen tutun eläinlääkärin luo Klaukkalaan. Onpas kiva alue! Minna ajatteli. Lähellä Helsinkiä ja Helsingin palveluja, sopivan matkan päässä Tomin työpaikastakin Töölöstä.

Minna ja Tomi tutustuivat Klaukkalan asuntotarjontaan. Pian tärppäsi.

Vuonna 2009 Paloset muuttivat Klaukkalaan ”pois Helsingin hektisyydestä”. Uudessa kodissa perhe kasvoi ja elämä asettui lapsiperheen uomiin.

Uusia alkuja

Kun haastattelu on edistynyt ja kahvit juotu, on aika päästää Kerppu ja Nasu valloilleen. Olohuoneessa on silmänräpäyksessä ilo irti! Koirat käyvät hetken ylikierroksilla jälleennäkemisen riemusta ja kenties uusista hajuistakin, joita vieraat kantavat vaatteissaan.

Niistä taitaa olla yhtä jännittävää tutustua vieraisiin kuin lapsista. Jokainen vanhempi tuntenee tilanteen, kun kotiin tulee vieraita ja lapsen mieli heittää hetken kuperkeikkaa. Vieraiden huomio on saatava tavalla tai toisella.

Pian tilanne rauhoittuu ja koiria pääsee paijaamaan. Uumoilevatkohan ne, että kohta pääsevät metsään jaloittelemaan?

Kolmen huoneen rivitaloasunto on Palosten mukaan oiva koti paitsi heille myös heidän nelijalkaisille lemmikeilleen. Koirien kanssa he eivät olisi halunneet muuttaa kerrostaloon. Omakotitalossa olisi puolestaan ollut liikaa työtä, varsinkin, jos talolla olisi ollut ikää. Uuteen omakotitaloon rahat eivät olisi riittäneet.

– Emme halunneet lähteä niin isoihin lainoihin, Tomi perustelee.

Perheellä on käytössään myös kaksi vapaa-ajanasuntoa, jossa puuhaa riittää yllin kyllin.

Vuonna 2009 Klaukkalassa oli asuntomarkkinoilla ostajan markkinat. 81 neliömetrin kolmio löytyi edulliseen hintaan.

– Tähän mennessä asunnon arvo on noussut yli 20 000 euroa, Minna laskeskelee.

Se on yrittäjän ja toimihenkilön taloudessa iso korotus.

Klaukkala on osoittautunut suotuisaksi asuinpaikaksi monessa muussakin mielessä. Minna on toteuttanut haaveensa ja siirtynyt yksityisyrittäjäksi. Ennen hän työskenteli vakituisessa työsuhteessa päiväkodissa. Vuoden 2018 alussa hän perusti aputoiminimen toiminimen rinnalle, ryhtyi kokopäiväiseksi yrittäjäksi ja alkoi tarjota nukketeatteriesityksiä päiväkodeille.

– Näin itse päiväkodissa, miten paljon vieraileva tähti tuo plussaa kaikille, sekä lapsille että hoitajille. Mietin, voisinko tehdä itsekin jotain, Minna kertoo.

Niin syntyi Viidakkopöllö-niminen nukketeatteri. Se on piristänyt eläinhahmoineen ja tarinoineen, jotka Minna kirjoittaa itse, jo kymmenien päiväkotien arkea.

Pian käy ilmi, että Minna ei ole suinkaan perheen ainoa lasten kulttuuriin erikoistunut taiteilija. Myös perheen isä kantaa kortensa kekoon. Saamme valokuvaajan kanssa ihastella Tomin ottamia valokuvia Ottosesta, pehmonallesta, jonka Tomi on tilannut Venäjältä.

Pian Ottosen seikkailuista voi lukea Ottonen ja suuri metsä -nimisestä kirjasta, joka ilmestyy Aurinko Kustannukselta. Kuvat ja teksti ovat Tomin käsialaa.

Rivitalon kodissa tähdet näyttävät asettuneet suosiolliseen asentoon. Yksi syy siihen löytyy myös omien seinien ulkopuolelta, hyvistä naapuruussuhteista.

Turvaa yhteisöllisyydestä

Palosten rivitaloasunnon edustaa koristaa pieni piha. Se on temmellyskenttä niin lapsille kuin koirillekin. Piha-aidan molemmilla puolilla levittyvät naapureiden pihat. Naapurille voi huikata aidan yli.

Silmänkantaman päässä näkyy koulu. Siihen Peppi-tytär siirtyy seuraavaksi nykyisestä opinahjostaan, joka sekin sijaitsee niin turvallisen matkan päässä, että ekaluokkalaisen voi lähettää koulutielle omin nokin. Päiväkotikaan ei ole kaukana.

Lapsia vilisee ympäristössä niin paljon, että paikalliset ovat tottuneet ottamaan heidät huomioon. Liikenne on vähäistä ja rauhallista – lapsiperheille mieluista.

Klaukkalassa hiljaiselo tuntuu tavallisena viikonpäivänä käsin kosketeltavalta. Kaipaavatko Paloset koskaan pääkaupunkiseudun humuun?

Eivätpä juuri. Actionia riittää omastakin takaa. Minna tekee nukketeatterikeikkojaan ja käy koiriensa kanssa koiranäyttelyissä. Tomi kulkee bussilla töihin musiikin digisovelluksia tekevään Musopiaan, jossa hän työskentelee graafisena suunnittelijana. Kuukausikorttiin on varattava sata euroa kuukaudessa. Se ei tunnu paljolta. Sen edestä bussilla saa hurutella kuukauden aikana niin paljon kuin sielu sietää.

Sinkkuna Helsingissä oli Tomin mielestä hyvä asua, mutta ei perheellisenä. Nyt Stadissa voi piipahtaa. Silloin tällöin Paloset suovat pääkaupungissa itselleen laatuaikaa. He hoitavat parisuhdettaan ravintolassa hyvän ruoan ja juoman parissa. Joskus he jäävät yöksi hotelliin. Ikimuistettava kokemus oli Minnan yllätyslahja Tomille. Tarkoitus oli mennä viettämään yhteistä viikonloppua Helsingissä ilman lapsia. Sitä Tomi ei arvannut, että hän päätyisi vankilareissulle vaimonsa kanssa. Minna oli varannut viikonlopun Katajanokan entisestä vankilasta, nykyisestä hotellista.