Totaaliyksinhuoltaja Sofia vastaa perheensä arjesta, kuluista ja lasten kasvatuksesta täysin yksin – “Siinä on hyvät ja huonot puolensa”
Lisää aiheesta
Sofia Sorjonen on joutunut vaihtamaan työpaikkaa ja maksamaan lapsenvahdille, jotta hänen pienet lapsensa eivät joutuisi olemaan yksin kotona. Totaaliyksinhuoltajan arjen selviytymiskeino on tarkka suunnittelu – ja hyvät yöunet.
Rovaniemeläinen Sofia Sorjonen kuvailee arkeaan tällä hetkellä todella hektiseksi. Sorjonen on hiljattain aloittanut uudessa työpaikassa. Hänen 8- ja 11-vuotiaat tyttärensä käyvät koulua ensimmäisellä ja neljännellä luokalla ja harrastavat sirkusta. Sofia Sorjonen käy itse laulutunneilla ja kuntosalilla.
Kolmena arki-iltana viikossa Sorjonen ehtii vain pyörähtää kotona töiden jälkeen, kunnes on hypättävä auton rattiin ja suhattava harrastuksiin.
– Lasten kuskaaminen vie paljon aikaa kotitöiltä, eikä kuljetuksia voi laittaa kellekään muulle, Sorjonen sanoo.
Sorjonen on totaaliyksinhuoltaja eli täysin yksin vastuussa perheen arjesta. Lasten isät eivät ole säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa.
– Siinä on hyvät ja huonot puolensa, että saan tehdä lapsiin liittyvät päätökset itse. Päätökset on helpompi tehdä yksin kuin riidellä asioista jonkun kanssa. Enkä ehkä osaisi enää jakaa vastuuta, Sorjonen sanoo.
– Olemme läheinen ja tiivis kolmikko, kun olemme eläneet ja selviytyneet kolmestaan.
Vuorotyö oli pakko vaihtaa päivätyöhön
Kun lapsiperheessä on vain yksi aikuinen, moni käytännön asia vaatii erilaisia järjestelyitä.
Kun lapset olivat päiväkoti-ikäisiä, Sorjonen teki vielä vuorotyötä hoitoalalla. Peräkkäin sattuvat ilta- ja aamuvuorot olivat lasten hoitojärjestelyiden kannalta vaikeita: Iltavuoron jälkeen Sorjonen ehti hakea lapset vuoropäiväkodista puoli kymmeneltä illalla. Seuraavana aamuna heidän piti olla siellä aamukuuden jälkeen, jotta Sorjonen ehti aamuvuoroon.
– Se on lapsille tosi rankkaa, sillä he eivät ehdi nukkua tarpeeksi.
Yövuorojen ajaksi Sorjonen ei hennonut viedä lapsia päiväkotiin.
– Olen yksinhuoltajaäidin kasvatti, enkä itsekään lapsena halunnut olla päiväkodissa yötä. Maksoin tuttavani teini-ikäiselle lapselle siitä, että hän oli lasteni kanssa kotona, ja siihen menivät yövuorolisät.
Kun esikoislapsi lähestyi kouluikää, Sorjonen ryhtyi hakemaan hoitoalan päivätyötä, jotta pieni alakoululainen ei joutuisi olemaan niin paljoa yksin kotona. Ekaluokkalaisen koulupäivät voivat olla vielä hyvin lyhyitä, eikä tarjolla ole iltapäiväkerhon lisäksi muuta hoitoa.
Päivätyötä löytyi, mutta esikoiselle lyhyempikin yksinolo oli hankalaa. Sorjonen ratkaisi asian vähentämällä työaikaansa 80 prosenttiin.
– Se oli rahallisesti hirveää, koska palkasta jäi niin vähän käteen. Jotain säästöjä onneksi oli, mutta puolen vuoden aikana kaikki menivät.
Asumistuen leikkaus tekee ison loven
Sorjonen vastaa myös perheen kuluista täysin yksin.
Perhe asuu vuokra-asunnossa lasten koulun lähellä. Sorjosen mukaan asunto on Rovaniemen halvimpia ja sen vuokra on hieman yli tuhat euroa. Aiemmin he asuivat nykyistä kalliimmassa mutta pienemmässä asunnossa.
Kodin vuokran lisäksi Sorjonen maksaa yksin muun muassa sähkö- ja vesilaskun, kodin ja auton vakuutukset, netti- ja puhelinlaskut, ruoka- ja bensakulut ja lasten harrastusmaksut. Kaikkiaan välttämättömiin menoihin uppoaa yhteensä kuukausittain noin kaksituhatta euroa. Päälle tulevat muun muassa vaate- ja lääkärikulut.
– Harrastustuki ja erään sukulaisen rahallinen apu ovat auttaneet kattamaan harrastusmaksuja.
Sorjonen saa palkkaa nettona noin 1800 euroa. Siihen päälle tulevat lapsilisät, pienet elatustuet ja asumistuki. Asumistuki on nyt kuitenkin laskemassa aiemmasta 360 eurosta noin 160 euroon.
– Se on minulle todella iso lovi.
Sorjosen selviytymiskeino on tarkka suunnittelu. Arki rullaa tarkan viikko-ohjelman mukaan. Sorjonen kirjaa lasten kanssa perheen yhteiset menot keittiön seinällä olevaan perhekalenteriin ja omaan viikko-ohjelmaansa, minä päivinä tekee ruokaa, milloin pesee pyykkiä ja milloin on kauppapäivä.
– Suunnittelemme lasten kanssa yhdessä ruuat viikoksi eteenpäin ja teemme kauppalistan, jonka mukaan mennään kaupassa. Lapset osallistuvat kotitöihin ikätasonsa mukaan ja saavat pientä viikkorahaa, jotta oppivat rahankäyttöä.
Vaatteita ja harrastusvälineitä etsitään yhdessä muun muassa Facebook-kirppiksiltä.
Ilman äitiä ja lastenvahtia ei pärjäisi
Tukiverkot ovat Sorjoselle tärkeitä. Hänen äitinsä on hoitanut lapsia oman työnsä ohella ja järjestellyt kesälomiaan Sorjosen kanssa lomittain. Apuna on toiminut myös tuttavan teini-ikäinen lapsi, joka on hoitanut lapsia pientä korvausta vastaan.
– Esimerkiksi lasten oikomishoitojen hammaslääkärikäynnit eivät olisi mahdollisia ilman äidin apua, sillä en voi lähteä kesken työpäivän töistä. Jos pitää itse käydä lääkärissä tai vaikka kampaajalla, joutuu aina miettimään, kuka voi hoitaa lapsia. Nyt on jo hieman helpompaa, kun he pärjäävät jonkin aikaa yksin tai keskenään.
Kesälomalla tytöt joutuvat olemaan paljon keskenään, ja minun täytyy olla töissä. Puhelin tulee varmasti laulamaan.
Joskus Sorjosta naurattaa, kun kaverit valittelevat, että miten he selviävät lasten kanssa, kun mies on viikonlopun poissa kotoa.
– Itse mietin silloin, että viikonloppu on aika lyhyt aika.
Erityisesti sumplimista vaatii lasten kesäloma, joka kestää kaksi ja puoli kuukautta, kun taas Sorjosella on tulevana kesänä kesälomaa kolme viikkoa. Tyttäret ovat menossa seurakunnan kesäleirille kahdeksi viikoksi, mutta esimerkiksi heinäkuussa leirejä ei ole tarjolla.
– Tytöt joutuvat olemaan paljon keskenään kotona, ja minun täytyy olla töissä puhelimen päässä. Puhelin tulee varmasti laulamaan, Sorjonen naurahtaa.
Ystävät tuovat iloa arkeen
Sorjonen pitää kiinni omasta ajasta ja harrastuksista, sillä niistä saa voimaa myös perhe-elämän pyörittämiseen.
– Se, mistä en ikinä tingi, on uni. Ilman sitä ei jaksa. Myös ystävät ja ystäväperheet antavat iloa.
Voimaa antaa myös seurustelusuhde, joka on kestänyt pari vuotta. Kumppani on tuonut hänelle isosti apua ja henkistä tukea.
– Emme asu yhdessä, mutta vietämme aikaa saman katon alla. On ihanaa, että on joku, joka auttaa kotitöissä ja johon voi tukeutua.