Jenni on kahden lapsen totaaliyksinhuoltaja: ”Tärkeintä on, että ruokaa on aina pöydässä”

Hiljattain kaveripariskunta pyysi Jenni Tammista, 34, lapsineen mukaan risteilylle. Tamminen olisi mielellään lähtenyt, mutta hän tiesi, ettei hänellä olisi siihen varaa.

– On tosi erilaista lähteä lasten kanssa reissuun, kun on kaksi vanhempaa ja kaikki voidaan maksaa puoliksi, Tamminen sanoo.

Hän on kolme- ja puolitoistavuotiaiden lastensa totaaliyksinhuoltaja. Arjessa yhden aikuisen tuloilla eläminen näkyy esimerkiksi siten, ettei heräteostoksiin, kalliisiin reissuihin eikä kaikkiin harrastuksiin ole varaa.

Jenni on tehnyt purkuhommia rakennusalalla, mutta nyt töitä on ollut vaikea saada.

– Arki on välillä tiukkaa, mutta olen oppinut suunnittelemaan taloutta tarkasti. Hoidan kodin ja lasten asiat yksin, ja vaikka vastuu on iso, teen sen kaiken rakkaudella.

Tällä hetkellä perheen taloudellista tilannetta vaikeuttaa se, että Tamminen on työtön. Ennen lastensa syntymää hän teki purkuhommia rakennusalalla, mutta lasten kanssa kotona vietettyjen vuosien jälkeen töitä on ollut vaikea saada.

– Se on stressaavaa. Kaksi pientä lasta vie aika paljon rahaa. En voi esimerkiksi laittaa vanhempaa poikaani mihin tahansa harrastukseen. Monet lastenkin harrastukset ovat aika hintavia.

Heräteostokset minimissä

Tällä hetkellä Tammisen tulot ovat noin 2 000 euroa kuukaudessa. Siihen sisältyvät työttömyystuki, lapsilisät ja elatustuki, jota hän saa Kelalta, koska lapsilla ei ole toista elatusvelvollista vanhempaa.

Pakollisten menojen eli vuokran, vakuutusten ja laskujen jälkeen käteen jää noin 900 euroa. Sillä tehdään ruokaostokset, tankataan auto ja maksetaan kaikki yllättävät kulut.

Lastenvaatteet Tamminen ostaa pääosin käytettyinä esimerkiksi Vintedistä. Kummallekin lapselle pieneksi jääneet vaatteet hän myy eteenpäin.
Yllättävät kulut horjuttavat taloutta.

– Esimerkiksi jos lapsi tarvitsee nopeasti uudet talvikengät, minulla ei välttämättä ole varaa ostaa niitä uutena. Käytettynä oikeanlaisten ja -kokoisten vaatteiden löytäminen kestää usein pidempään, ja postituksessakin menee aikansa.

Tamminen säästää myös ostamalla edullista ruokaa ja pitämällä heräteostokset minimissä. Usein hän tilaa ruoat Prisman verkkokaupasta, jotta hetken mielitekoja olisi helpompi välttää. Kotiinkuljetus maksaa yleensä noin seitsemän euroa.

– Lasken suhteellisen tarkkaan, kuinka paljon voin käyttää rahaa ruokaan viikossa. Yleensä summa on suurin piirtein 50–100 euroa. Välillä edullisten ruokien miettiminen on haastavaa, kun lapset eivät syö ihan mitä tahansa.

Vaikka rahat ovat joskus vähissä, lasten terveydestä Tamminen ei halua tinkiä.

– Joskus olen esimerkiksi vienyt heidät yksityiselle lääkärille, jos olemme tarvinneet ajan nopeasti, eikä se ole onnistunut julkisella. Silloin lasten mummu on lainannut rahaa. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on, että ruokaa on aina pöydässä.

Toiveissa paluu työelämään

Tamminen toivoisi kaikkien ymmärtävän, ettei yksinhuoltajalla ole välttämättä varaa samaan kuin kahden vanhemman perheillä.

Hän olisi esimerkiksi halunnut aloittaa esikoisensa kanssa perheuinnin, mutta neljän uintikerran kokonaisuus olisi maksanut 80–90 euroa. Se oli hänelle liikaa.

– Esikoinen olisi kiinnostunut temppukoulusta, mutta niitäkään ei oikein järjestetä ilmaiseksi.

Välillä Tamminen on tuntenut pettymyksen ja epäonnistumisen tunteita siitä, ettei hän ole tällä hetkellä vakituisissa töissä.

–Toivon, että pääsen pian takaisin työelämään, jotta arki olisi vakaampaa. Mutta teen joka päivä parhaani.

Tammisen lapset ovat vielä niin pieniä, ettei hän ole joutunut keskustelemaan heidän kanssaan rahasta.

– Joskus he saattavat osoitella kaupassa leluja, jotka he haluaisivat, mutta olen sanonut, että meillä ei ole tällä hetkellä tarvetta niille.

Ystävät ja kotipalvelu auttavat

Tamminen on ollut molempien lastensa yksinhuoltaja alusta asti. Hän oli jo eronnut, kun sai kuulla odottavansa esikoistaan.

– Kun esikoinen oli pieni, yksin jääminen oli stressaavaa ja ahdistavaa. Olin ajatellut, että kun saan joskus lapsen, saan jakaa hänet toisen ihmisen kanssa.

Aika ja ystävien tuki kuitenkin auttoi jaksamaan. Ystävät tsemppasivat ja sanoivat, että pystyn tähän yksinkin.

Toisen lapsensa Tamminen sai yksin hedelmöityshoitojen avulla. Itselliseksi äidiksi ryhtyminen oli hänelle helppo päätös, koska hän oli jo esikoisensa yksinhuoltaja.

– Sopivaa miestä ei löytynyt, ja halusin lapset pienellä ikäerolla. Ajattelin, että silloin vaatteet ja tarvikkeet olisi helppo kierrättää ja lapsilla olisi seuraa toisistaan. Heistä onkin tullut parhaat kaverukset.

Arjen hienoimpia hetkiä ovat yhdessä syödyt aamupalat, naurut ja se, kun lapsi tulee halaamaan ilman syytä.

– Silloin tunnen eniten iloa ja merkitystä elämässäni.

Lastenhoitoapua Tamminen saa tarvittaessa ystäviltään ja lasten kummitädiltä Jennalta (pääkuvassa). Myös perhetyö ja kaupungin kotipalvelu auttavat säännöllisesti.

Kun Tammisella on omaa aikaa, hän käy salilla tai syömässä ystävien kanssa. Se auttaa jaksamaan.

– Haluaisin lähettää muille yksinhuoltajille tsemppiä. Tiedän, millaista se arki on.