Lounaismaan Osuuspankin kummipelaaja Mikko Koivisto kävelee vastaan Salohallilla, ojentaa kätensä ja hymyilee ystävällisesti. Huomio kiinnittyy miehen pituuteen, sillä vastatakseen tervehdykseen, on nostettava katsetta reippaasti ylöspäin.

– Enkä minä ole edes pitkä koripalloilijaksi, vain 194 senttiä. Vahvuuteni löytyvät heittämisestä ja pelin rakentamisesta, takamiehenä ja laiturina pelaava Mikko kertoo.

Pitkä tai ei, niin ainakin miehen kulkema taival koripallon parissa on mittava ja menestyksekäs. Uran varrelle mahtuu useampi Suomen mestaruus, minkä lisäksi taiturimainen heittäjä on ansainnut paikkansa myös Susijenginä tunnetun maajoukkueen riveistä.

– Suomen mestaruus ja paikka MM-kisoihin. Siinä on tavoitteet tälle vuodelle. Näyttää siltä, että Vilpas voittaa runkosarjan, joten siitä on hyvä lähteä jatkopeleihin. MM-karsintojen tulos selviää vasta syksyllä, mutta yrityksen puutteesta Susijengin kohtalo ei ainakaan jää kiinni.

Rakkaudesta lajiin

Koripallo vei Vantaalla kasvaneen Mikon mukanaan jo kahdeksan vuoden ikäisenä. Siitä lähtien lähes kaikki tulevaisuuden suunnitelmat ja päätökset on tehty koripalloa ajatellen.

– Jo pienenä tuli pyörittyä paljon kentän laidalla, sillä isäni toimi aikoinaan koripallovalmentajana. Innostus pallon pompotteluun syttyi kunnolla kuitenkin vasta kavereiden kautta. On vaikea selittää, mikä tässä lajissa on parasta. Koripallo on joukkuepeli muiden joukossa, mutta asioita tehdään silti yhdessä jotenkin aivan eri tasolla. Sen vain tietää, kun löytää oman juttunsa.

Harrastus saneli jo varhain ehdot myös nuoren urheilijan koulunkäynnille. Mikko ehti aloittaa lukion Helsingin Mäkelänrinteessä, mutta jo ensimmäisen vuoden jälkeen isommat pelikentät kutsuivat.

– Muutin 17-vuotiaana jenkkeihin pelaamaan. Kävin siellä koulun loppuun, minkä jälkeen pelasin neljä vuotta yliopistotasolla. Suoritin samalla myös BBA-tutkinnon, joka vastaa Suomessa liiketoimintajohtamisen kandidaattia.

Koripallon kuljettama

Valmistumisen jälkeen oli aika palata Suomeen ja panostaa kaikki koripalloon. Nyt takana on kahdeksan vuotta ammattilaisena ja asumista useissa eri kaupungeissa, sillä ammattilaistasolla pelaajasopimukset tehdään usein vain vuodeksi kerrallaan.

– Suomen lisäksi olen pelannut esimerkiksi Saksassa ja Turkissa. Aika kiertolaiselämäähän tämä on, mutta nautin pelaamisesta yli kaiken. Olen myös löytänyt kaikki parhaimmat kaverini koripallon parista, Mikko kertoo.

Viime aikoina elämään on alkanut löytyä kuitenkin myös pysyvyyttä. Menossa on toinen kausi Salon Vilppaassa ja jatkoa on jo luvassa.

– Teimme juuri sopimuksen kolmannesta kaudesta. Vilpas on hyvä joukkue ja Salo on mukava paikka asua, joten kyllähän se pistää hymyilemään. Täältä on myös suhteellisen lyhyt matka pääkaupunkiseudulle, jossa käyn mielelläni viettämässä aikaa perheen ja kavereiden kanssa.

Kuviot kuntoon

Ammatikseen urheilevan miehen päivät täyttyvät tällä hetkellä pitkälti treeneistä, peleistä ja reissaamisesta, mutta puheissa vilahtelee myös jo suunnitelmat peliuran jälkeisestä elämästä.

– Haluan jatkaa pelaamista mahdollisimman pitkään. Jos terveys antaa myöden, niin minulla pitäisi olla vielä useampi vuosi jäljellä. Tiedän kuitenkin, että jossain vaiheessa on aika miettiä muita kuvioita, Mikko toteaa.

Vaikka ammattilaisura tulevaisuudessa päättyy, suunnitelmissa on jatkaa töitä urheilun ja mahdollisesti koripallon parissa.

– Aloitan keväällä urheilumanageri-kurssin Vierumäellä. Ei minusta välttämättä manageria tule, mutta on mielenkiintoista saada kosketus urheiluun toisesta perspektiivistä.

Myynnistä ja markkinoinnista kiinnostunut Mikko osaa myös antaa arvoa Lounasmaan Osuuspankin antamalle tuelle.

– Kyllähän se merkitsee, että kummiyrityksenäni ja joukkueen tukijana on noin mittava toimija. Olen aina hoitanut kaikki omat pankki- ja vakuutusasiani Osuuspankissa, joten mielelläni edustan heitä. Toivottavasti pääsemme keväällä juhlimaan yhdessä Suomen mestaruutta, Mikko myhäilee.