Leipä pellosta
Lisää aiheesta
Talouden suhdanteet ovat aina arvaamattomia. Mutta viljan viljelijällä on vastassa vielä jotain armottomampaa. Etukäteen ei voi tietää tuleeko kuiva, märkä vai se toivottu sopiva kesä. Ainoa keino on tehdä työtä peltojen parantamiseksi, jotta sato ei olisi niin säiden armolla.
Paijan tilan isäntä Antero Paija antaa ovella käsipäivää ja kertoo juuri tulleensa pellolta. Vaimo Anna on vielä suihkussa. Hän on ollut leipomassa kello neljästä aamulla, toisin sanoen tähän mennessä kellon ympäri. Ja päivä leipomolla jatkuu vielä haastattelun jälkeenkin.
– Vielä ei olla siinä tilanteessa, että voisimme itse jalostaa kaiken viljan. Mutta kaikkia viljelemiämme viljoja löytyy myös leivistämme, on kauraa, ruista, vehnää ja härkäpapua, isäntäpari kertoo.
Paijan tilaleipomo syntyi omassa keittiössä, jossa Anteron mamma opetti ruisleivän leipomisen taidon. Pikkuhiljaa itselle, sukulaisille, naapureille ja myyjäisiin leivottujen leipien suosio kasvoi ja kaksi vuotta sitten rakennettiin oma leipomo vanhaan konehalliin.
Nyt tuotteita on kymmenkunta ja markkinat ympäri Etelä-Suomea. Leivät myydään suoramyyntinä Reko-lähiruokaringeissä ja Eggspress-auton kyydissä.
– Leipominen oli aluksi niin kivaa, että vuoteen ei tehty muuta kuin leivottiin yötä päivää. Me olemme myös niin kriittisiä tuotekehittäjiä, että uuden tuotteen tuominen markkinoille kestää ikuisuuksia. Mutta me haluamme vain todella hyvää, Anna sanoo.
Luonnollinen valinta
Antero ja Anna Paija muuttivat tilalle vuonna 2010. Sukupolvenvaihdos tehtiin kaksi vuotta myöhemmin ja silloin tilalla siirryttiin myös luomuviljelyyn.
– Luomu oli minulle jotenkin itsestäänselvyys. En halunnut levittää myrkkyä pelloille. Tuntui, että niiden ajelujen jälkeen koko kroppa kutisi pelkästä ajatuksesta, Antero sanoo.
Luomu on vaatinut paljon työtä, opettelua ja kokeiluja. Mutta kiinnostus ja halu on pistänyt ottamaan selvää. Luomulla on myös yhä enemmän kysyntää, kuluttajat ovat valveutuneita ja haluavat syödä hyvin.
– Kaurabuumi on osaltaan tehnyt hyvää kysynnälle, mutta myös tuottajahinnoille. Uusi viljelykasvi meillä on härkäpapu, jonka sato tänä kesänä tulee valitettavasti olemaan huono. Kuiva kesä lopetti kasvun heinäkuussa.
Paijan tilan viljat kasvat 100 hehtaarin alueella. Niistä puolet on omia peltoja ja toiset puolet vuokralla. Ennen sukupolvenvaihdosta tilan peltoala oli vain 15 hehtaaria.
– Aloin painostaa isääni hyvissä ajoin ennen sukupolvenvaihdosta maan hankkimiseen. Toki maan ostamisessakin on rajansa. Se on niin hyvin hinnoiteltua, että on vaikea saada tuottamaan suuria määriä lainalla ostettuja peltoja.
Ansainta pellosta
OP Lounaismaa on ollut mukana Paijan tilan kasvussa omistajanvaihdoksesta lähtien. Anteron mukaan lainaa on saanut aina kun on hakenut, mutta sitä on edeltänyt perusteelliset keskustelut.
– Kun pankki haastaa miettimään kannattavuutta, se tuo oikeanlaista luottamusta puolin ja toisin. Ulkopuolinen näkökulma on muutenkin aina tervetullut ja välittäminen on mielestäni tärkeintä asiantuntemusta.
Antero on koulutukseltaan sähköinsinööri ja tekee edelleen sähköurakointia toisena työnään. Tavoitteena on kuitenkin saada ansainta pellolta ja omien tuotteiden jatkojalostamisesta.
– Sivutoiminen viljely ei toimi. Jos aikoo saada pellot hyvään kuntoon ja kehittää tekemistä, niin kyllä se vaatii myös siihen keskittymistä. Tila pitää saada kannattamaan itsellään.
Sanojensa vakuudeksi Antero laittaa voita vastaleivotun ruisleivän päälle ja ottaa ison haukkauksen. Myös perheen neljästä lapsesta kaksi tulee pöytään nappaamaan oman osansa.
– Leipä on se, joka pitää tämän perheen leivässä ja liikkeessä. Kirjaimellisesti, Anna nauraa.