Miten pieni yhdistys voi palkata kesätyöntekijän? Wiurilan kesä löysi ratkaisun OP:n kampanjasta
Wiurilan kesä on työllistänyt nuoria OP:n Kesäduuni-kampanjan avulla jo neljä vuotta. Käytännön avun ohella yhdistyksen työtavat ovat kehittyneet paremmaksi.
Alkukesästä Wiurilan alueella käy tohina. Jokavuotinen nykytaidenäyttely on avautumassa, ja joka käsiparille on tarvetta. Pienelle taideyhdistykselle kesätyöntekijän palkkaaminen ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Toiminta pyörii avustuksin ja järjestäjätkin työskentelevät vapaaehtoisina.
Wiurilassa ratkaisu on löytynyt OP:n Kesäduuni OP:n piikkiin -kampanjasta. Se on mahdollistanut kesätyöntekijöiden palkkaamisen jo neljänä kesänä peräkkäin.
– Aikaisemmin saimme kesätyöntekijöitä lähipiiristä. Toivoimme siihen jatkumoa ja silloin löysimme OP:n kampanjan, kertoo yksi Wiurilan kesän perustajista ja järjestäjistä Jaana Saario.
Wiurilan kesä järjestää biennaalimuodossa nykytaiteen näyttelyitä. Niiden tavoitteena on paitsi luoda valtakunnallisesti kiinnostavia ja ajankohtaisia näyttelykokonaisuuksia myös elävöittää Salon kulttuuri- ja matkailutarjontaa. Saarion lisäksi mukana ovat taiteilijat Satu-Maaria Mäkipuro sekä Johanna Sarparanta.
Ajatus siitä, olisiko taideyhdistys sopiva kesätyöpaikka nuorelle, jännitti ensin työryhmää.
– Aluksi vähän huolestutti, että nuori tulee meille ensimmäiseen työpaikkaansa ja saisi siitä ikävän kokemuksen, jota ei unohda. Mutta mehän tehdään tätä vapaaehtoisesti ja siksi, että tämä on hauskaa. Sitä tunnetta on kivaa jakaa niille, jotka eivät ole kesätöitä vielä niin paljon tehneet.
Kaksi viikkoa täynnä monipuolista tekemistä
Wiurilassa nuoret ovat saaneet tehdä monenlaista. Siinä missä työryhmä kuratoi näyttelyn eli valitsee taiteilijat ja teokset ja suunnittelee teosten paikat, auttavat kesätyöntekijät näyttelyn ylöspanossa.
– He ovat kantaneet teoksia ja auttaneet niiden ripustamisessa. Myös tilaa on muokattava sen mukaan, mihin teokset tulevat, joten he ovat maalanneet seiniä, ständejä ja veistosalustoja. Työtehtäviin on kuulunut myös siivousta, Saario listaa.
OP:n tuki mahdollistaa yhden kesätyöntekijän palkkaamisen yhteensä kahdeksi viikoksi. Palkkauksen ei kuitenkaan tarvitse olla yhtäjaksoinen. Esimerkiksi Wiurilan kesällä se on jaettu osiin niin, että näyttelyn perustamisen jälkeen on luvassa ajoittain opastuksia ja näyttelytilan avaamista ja sulkemista. Työvuorot on voitu sommitella nuorten omien menojen mukaan.
Kun on kyse isosta biennaalinäyttelystä, levittäytyvät teokset viiden eri rakennuksen tiloihin. Siksi alueella liikkuessa vaaditaan asiakaspalveluakin.
–Kaikki Wiurilaan tulevat ovat myös meidän asiakkaita. Turistit saattavat kysyä englanniksi, ruotsiksi tai saksaksi, että mistä löytyy ravintola. Silloin on osattava kohteliaasti ohjata, Saario sanoo.
Arvokkaita resursseja ja kehittyneitä työtapoja
Kesätyöntekijöiden palkkaaminen on vaatinut hyvää perehdytystä, työn taustoittamista ja oikeanlaisen työ- ja palveluasenteen opettamista. Saarion mukaan nuorille on tärkeää avata sitäkin, mitä tulee tehdä itsenäisesti ja minne saa mennä ja minne ei.
Useat kesätöitä hakeneet ovat kuitenkin olleet jo etukäteen kiinnostuneita kulttuurituotannosta, jolloin on vältytty haasteilta.
Hyötyjä sitä vastoin on riittänyt – sekä yhdistykselle että nuorille itselleen.
Koska Wiurilan kesän resurssit ovat rajalliset ja toiminta pyörii avustuksilla, ovat kesätyöntekijät olleet heille tärkeä lisäresurssi.
– Ilman Salon kaupungin ja OP:n tukea, meillä ei olisi kesätyöntekijöitä. Se olisi pois asiakaspalvelusta ja näyttelyn viimeistellystä ulkomuodosta, Saario tunnistaa.
Kesätyöntekijöiden työllistäminen on tuonut mukanaan kasvatuksellisenkin roolin. Saario, Sarparanta ja Mäkipuro ovat kaikki paitsi taiteilijoita he myös toimivat alan opetustehtävissä. Siksi taidekasvatuksellinen ajatus kulkee luontevasti mukana.
Toisaalta oppi on ollut vastavuoroista, sillä nuorten kautta Wiurilan kesän työtavat ovat kehittyneet.
– Osaamme jakaa nyt työtehtäviä paremmin. Olemme Johannan ja Satun kanssa tehneet töitä yhdessä niin pitkään, ettei meidän ole juuri tarvinnut puhua työtavoista. Kun on joutunut avaamaan työtapojaan muille, on se selkeyttänyt työskentelyä, Saario reflektoi.
Kesätyö opettaa työn ja rahan arvon
Nuoret ovat pitäneet kesätöistä Wiurilassa – ainakin sen perusteella, mitä Saario on lukenut lehtijutuista. Työ on ollut rentoa, eikä kovinkaan strukturoitua. Laadusta ei silti ole tingitty.
– Edellytämme kesätyöntekijöiltä, että jos pyydämme maalaamaan jonkin pinnan, se on tehtävä hyvin. Roiskimiselle ei täällä pääse eteenpäin, Saario sanoo.
Wiurilan kesä on ottanut vakavasti myös nuorten ensimmäisen kosketuksen palkkatyöhön. Työntekijöille selitetään palkkauksen perusteet: miten palkka määräytyy tuntien mukaan, milloin se maksetaan ja mistä sen voi tarkistaa.
– He eivät välttämättä kehtaa aina kysyä näistä asioista. Siksi muistutamme aina laskemaan omat tunnit ja pitämään niistä kirjaa. Olemme myös kehottaneet ilmoittamaan, jos palkka ei täsmää tehtyjen tuntien kanssa, Saario kertoo.
Ei vain rahallista tukea
Saario näkee, että OP:n tuki on ollut hyödyksi Wiurilan kesälle. Ilman sitä monet tehtävät olisivat jääneet kiireen vuoksi tekemättä.
Tuki ei myöskään ole vain rahallista. Siinä missä kesätyöntekijän palkkaaminen vaatii aina huomioimaan palkanmaksuun ja työterveydenhuoltoon kuuluvia tekijöitä, OP Lounaismaa auttaa muodollisuuksissa.
– Heiltä tulee hyvät ohjeet kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Aina työtodistuksen tekoa myöden, Saario sanoo.
Kaikkiaan työnantajan on helppo kannustaa yhdistyksiä hakemaan mukaan Kesäduuni-kampanjaan.
– Ei kannata tehdä oletuksia nuorista. Jokainen työntekijä kypsyy iän myötä. Ei kukaan meistä ole valmis vielä kymmenen vuoden työurankaan jälkeen, Saario muistuttaa.