Kuva: Oulun Osuuspankin Taitaja-stipendityöryhmän mukaan Aki Roukala on monipuolinen, luova ja näkyvä kulttuurialan vaikuttaja. Hän on luonut Bättre Folkin myötä valtakunnallisesti poikkeuksellisen tapahtuman – ilmiön, joka hyödyttää koko Oulun seutua.

Rauhaton. Sitä Aki Roukala sanoo olleensa aina.

Lapsuus Oulun Pateniemessä meni koulusta lintsatessa ja kaupungilla pyöriessä.

–Kysymys oli kai jonkin sortin keskittymishäiriöstä. Ramppasin koulupsykologilla ja minua oltiin jat-kuvasti laittamassa tarkkailuluokalle ja apukouluun, hän muistelee vinosti hymyillen.

Kun kaverit jatkoivat peruskoulun jälkeen lukioon ja siitä yliopistoon, Roukala meni Ruotsiin hantti-hommiin, lattioita tekemään. Vähitellen opiskelumotivaatio nousi.

Hän oli kiinnostunut elokuvista ja valokuvauksesta, mutta kumpaakaan ei ollut mitään asiaa opiske-lemaan surkealla peruskoulutodistuksella.

–Minua ei huolittu edes Kokkolan kansanopistoon! Pääsin kuitenkin Helsinkiin mainosvalokuvaamoon assistentiksi. Tein kaksi vuotta töitä, mutta kun halusin oppisopimukselle, minulle sanottiin ei, koska minusta ei kuulema koskaan tulisi valokuvaajaa.

Roukala irtisanoutui, osti omat valokuvaustarvikkeet ja alkoi kuvata muusikkoja, joihin on tutustunut Helsingin yöelämässä.

–Julistauduin valokuvaajaksi. Olin saanut toimia Suomen parhaiden valokuvaajien assistenttina, joten olin oppinut heiltä paljon. Pidin kantapaikassani Rytmi-baarissa näyttelyn ja menin sitten näyttämään kuviani Image-lehdelle. Tavoitteeni oli, että saisin yhden kuvan lehteen.

Loppu onkin historiaa. Roukala kuvasi ensimmäisellä Imagen keikallaan Jere Karalahden lehden kanteen ja teki lopulta lehdelle töitä yli kymmenen vuotta.

–Se oli tärkeää aikaa myös nykyiselle työlleni. Olin aina siellä missä tapahtuu, tutustuin kaikkiin. Niiden verkostojen takia minulla ei nyt ole vaikeuksia toteuttaa ideoitani. Ihmiset tuntevat minut ja ovat oppineet luottamaan, että saan toteutettua ideani.

Ahkera ja motivoitunut

Tekemistä Ruokalalla tosiaan riittää, valokuvaajana, managerina ja tapahtumien taiteellisena johta-jana. Kaikkiin töihin Ruokala on ”vain alkanut”, kun yksi mahdollisuus on johtanut toiseen.

–Tekevälle sattuu! hän sanoo.

Roukala asettui vaimonsa kanssa Hailuotoon 2011. Samana vuonna syntyivät perheen kaksoset. Roukala oli kohonnut Helsingissä yhdeksi Suomen ykkösrivin valokuvaajista, mutta koki, että kehit-tymisen rajat tulivat vastaan.

–Halusin itsenäisyyttä ja päätösvaltaa. Vuodet täällä ovat olleet hyviä. Olen saanut tehdä ja kehittyä. On iso onni, että voi työskennellä riippumattomana ja työllistää muita.

Roukala ei pidä itseään niinkään lahjakkaana, vaan ennen kaikkea ahkerana ja motivoituneena. Jotain erityistä silmää hänellä kuitenkin on sille, mikä puhuttelee ihmisiä.

Roukalan taiteellisen tinkimättömyyden ansiosta hänen perustamansa Bättre Folk -festivaali Hai-luodossa on noussut kulttimaineeseen ja viettää ensi vuonna 10-vuotisjuhliaan. Lisäksi

Roukala tahtoo tehdä nimenomaan pientä ja omintakeista, mutta myös kaupallista. Suuri volyymi on hänelle kirosana.

–Managerina haluan löytää ne pari artistia, joihin panostan. Kun minua tiedusteltiin Maustetyttöjen manageriksi, ajattelin, että tähän riittää motivaatio, tämä on kaupallistettavissa. Vaikka ei tehdä mainstreamia, asioilla pitää olla kysyntää. Minua ei innosta tehdä asioita, joita kukaan ei noteeraa.

Vaalalaislähtöisten Maustetyttöjen vuosi sitten ilmestynyt levy oli koko vuoden kolmanneksi myydyin, vaikka se ilmestyi vasta loppuvuodesta eikä juuri saanut radiosoittoa.

Kaupallistaminen ei kuitenkaan ole vastakohta aitoudelle, Roukala painottaa.

–Esimerkiksi Maustetyttöjä ei voisi keksiä. Heissä ei ole tarvinnut muuttaa mitään. Sitä ei moni usko, vaan luulevat, että heidän imago on minun rakentamaani. Se on merkillistä: kun ihmiset kohtaavat aitoutta, he hämmentyvät ja alkavat epäillä.

90 prosenttia töistä katosi

Koronakriisi on kohdellut tapahtuma- ja kulttuurialaa rajusti. Oulun Osuuspankin Taitaja-stipendityöryhmän perustelujen mukaan Roukala edustaa tapahtumateollisuutta eli toimialaa, joka ei koronapandemian keskellä ole saanut minkäänlaista tukea valtiovallalta.

Toisaalta nyt kun tapahtumia ei ole ollut koronan takia entisellä tavalla tarjolla, on ymmärretty paitsi niiden taloudellinen vaikutus, myös merkitys ihmisten henkiselle hyvinvoinnille.

–Minulta katosi kevään jälkeen 90 prosenttia töistä, kun kaikki tapahtumat peruuntuivat. Vasta elo-kuussa oli muutamia keikkoja, mutta koko loppuvuosikin on hiljainen.

Roukala on pöyristynyt siitä, miten Suomessa tapahtuma-alaa on kohdeltu korona-aikana.

–Toki täällä oli myös hyviä rajoituksia, mutta esimerkiksi ravintoloiden kokonaan sulkeminen koko maassa oli ylireagointia. Alalla on paljon yksinyrittäjiä, jotka jäivät täysin väliinputoajiksi. Uskon, että rajoituksista seurannut työttömyys ja sosiaaliset ongelmat tulevat vielä hyvin kalliiksi.

Koronan aikana yrittäjä on yrittänyt lomailla, mutta huonolla menestyksellä.

–Kuvauskeikkoja on ollut, ja me tapahtumajärjestäjät ollaan sellaisia optimistisia idiootteja, että me vain koko ajan teemme töitä, jotka sitten perutaan ja jäämme ilman palkkiota, Roukala hymähtää.

Taitaja-stipendi tulee tarpeeseen. Lähitulevaisuus on yhä epävarma.

–Kun minulle soitettiin palkinnosta, kysyin, että oletteko varmoja että menee oikealle ihmiselle, Roukala kertoo nauraen.

–Sitten olin että jes, joku on huomannut! Tuntuuhan se hyvältä kun tekemääni työtä arvostetaan.

Palkintorahoilla Roukala aikoo ostaa maata eli perustamansa Kulttuuritalo Päiväkodin tontin Hailuo-dosta.

–Toivottavasti vuoden päästä ollaan jo päästy takaisin normaaliin, ja saisi tehdä töitä ja kehittyä ih-misenä. Se olisi nyt tärkeää.

Muutama fakta Aki Roukalasta

  • Syntynyt 15.7.1978 Oulussa
  • Valokuvaaja. Studiot Hailuodossa ja Helsingissä.
  • Omakulttuurialan yritys Is This Art!
  • Perustanut Bättre Folk -festivaalin Hailuotoon, Bättre Folk i Fjällenin Pyhätunturille sekä Nordic Noir -dekkarifestivaalin ja Villifestivaalin Rukalle
  • Maustetyttöjen ja kirjailija Miki Liukkosen manageri
  • Kulttuuritalo Päiväkodin taiteellinen johtaja
  • Perhe: eronnut, 9-vuotiaat kaksoset

Taitajia vuodesta 2000 alkaen

OP Oulu jakoi ensimmäisen Taitaja-stipendinsä vuonna 2000, jolloin sen vastaanotti sopraano Helena Juntunen. Vuosien varrella valitut stipendiaatit ovat edustaneet hyvin laajasti kulttuuria, tiedettä, taidetta ja urheilua. Viime vuonna stipendin sai professori, tekniikan tohtori Mirja Illikainen.

Lue lisää OP Oulun Taitaja-stipendistä. >