Taiteen tekeminen lähtee kaipauksesta

Pauno Pohjolaisen työskentelytahti ei osoita minkäänlaisia laantumisen merkkejä. Jo viidellä vuosikymmenellä tuottelias taiteilija on luonut ainutlaatuisia teoksia sekä julkisyhteisöille että yksityiselle sektorille. Kuopiossa syntynyt Pohjolainen kävi hakemassa taideoppinsa maailmalta, mutta halusi sen jälkeen palata takaisin synnyinseudulleen.

-Kun lähdin opiskelemaan, minulla oli jo silloin vakaa aikomus palata takaisin. Olen kotiseuturakas, savolaisuus on itsetuntoni ja henkinen koti. Siksi olen halunnut tulla tähän viitekehykseen takaisin. Kun palasin, toin abstraktin ilmaisun tullessani. Olin sitä kypsytellyt opiskeluaikoina. Vaikka kaikki eivät taidettani ymmärtäneet, tunsin, että minut hyväksyttiin ja otettiin täällä hyvin vastaan. 

Pohjolainen on tehnyt pitkään yhteistyötä OP Pohjois-Savon kanssa. Ensimmäisen työn pankki tilasi häneltä 1990-luvun lopulla ja yhteys on jatkunut siitä lähtien. Viimeisin Pohjolaisen teos ”Sadonkorjuu” on nähtävillä OP Pohjois-Savon uudella konttorilla Maljalahdenkadulla. Aiemmin tilattu ”Pennejä taivaasta” koristaa puolestaan pankin aiemman toimitilan ulkoseinää torin laidalla. 
 
-Tapasin Osuuspankin silloisen johtajan Jaakko Ojanperän 1990-luvun lopulla Ars Fennica -näyttelyni avajaisissa. Hän pyysi minua käymään. Vierailullani hän esitteli pankin tiloja ja ajatuksiaan siitä, mihin voisin tehdä teoksen. Mietin muutaman kuukauden ja kun menin esittelemään ajatustani Pennejä taivaasta  -teoksesta Ojanperä totesi, että ”meinasi lentää perseelleen”, hän ei ollut odottanut ihan sellaista ehdotusta, Pohjolainen nauraa ja toteaa samalla, että hän arvostaa suuresti Ojanperän lanseeraamaa filosofiaa pankin velvoitteesta antaa takaisin alueen kulttuurielämälle. 
 
-Hänen ajatuksensa oli, että kun pankilla menee hyvin, on tärkeää palauttaa osa siitä hyvästä alueen kulttuurielämälle. Se on mielestäni äärimmäisen kaunis ja hieno filosofia. Veistosten lisäksi olen maalannut muutamia muotokuvia pankin johtohenkilöistä. Yhteistyömme Osuuspankin kanssa on ollut erittäin antoisaa ja toimivaa.  

Taide on myös tapa käsitellä menetyksiä

Pohjolaisen oma filosofia taiteesta ja sen merkityksestä on syvällinen. Hänen puheessaan nousee esiin henkisyys, hengellisyys ja menetykset.
 
-Meillä on kaipaus henkisyyteen ja sen tuomaan lohtuun arjessa. Taideteoksella on sama rooli. On vaikea päästä muualla sellaisen keitaan äärelle kuin taiteessa. Teologi Paul Tillich on sanonut, että taiteessa voimme kohdata symbolisen ulottuvuuden, jossa tämänpuoleisuuden ja tuonpuoleisuuden raja murtuu. Taiteen tekeminen lähtee kaipauksesta. Se on tapa käsitellä menetyksiä. 

Toinen Pohjolaisen tekemistä ohjaava ajatus on varautuminen. Sitä kuvastaa erityisesti Sadonkorjuu-teos, joka taiteilijan omien sanojen mukaan kuvastaa pankin roolia talouden ja kulttuurin ylläpitäjänä ja mahdollistajana.
 
- Tämän ikäisenä ihmisenä olen oppinut säästämään pahan päivän varalle, laittamaan sukan varteen, jotta päästään seuraavaan kesään. Osuuspankin edeltäjän Osuuskassan liikemerkki Kylväjä ilmensi kasvua, säästämistä ja turvallisuutta. Sadonkorjuu-teokseni symboloi samaa aihepiiriä: pankin osallistumista talouden, kulttuurin ja kaikkien muiden voimavarojen viljelemiseen ja varjelemiseen toimintaympäristönsä hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Töiden ilme on säilynyt läpi vuosikymmenten

Pohjolaisen töitä on nähtävillä muun muassa Kuopion Taideluolassa vuoden 2025 loppuun saakka. Sen lisäksi hänen töitään on esillä Saastamoisen säätiön kokoelmissa Espoon modernin taiteen museossa Emmassa sekä Hämeenlinnan taidemuseossa. Tälläkin hetkellä työn alla on useita eri projekteja tuleville vuosille.
 
-Olen maalaamassa muotokuvaa eräästä vuorineuvoksesta, joka on tarkoitus julkaista ensi vuonna. Sen lisäksi Ouluun on tulossa näyttely, ehkä myös Helsinkiin ensi vuonna. Menen joka päivä aamulla seitsemältä työhuoneelle, käyn välillä syömässä, menen takaisin ja tulen illalla yhdeksältä saunaan. Taiteilija Juhana Blomstedt on sanonut, että taiteilija maalaa samaa taulua läpi elämän. Tai, kuten äitini tapasi sanoa, ”orraasta touvon näkköö” eli töitteni ilme ei ole 50 vuotta sitten kylvetyistä oraista tämän päivän ilmaisuun juurikaan muuttunut. Kiitollisena ajattelen, että minulla on ammatti, joka mahdollistaa työskentelyn vaikka hautaan asti. Minulle työn tekeminen on hartauden harjoittamista.

Kuka?