Valepan kasvatti palasi kotiin - unelmista ammattiuralle ja takaisin kasvattajaseuran valmentajaksi

Valepassa alkanut matka kasvatti Mikko Eskosta kansainvälisen huippupelaajan ja lopulta tie toi takaisin sinne, mistä kaikki alkoi. Lentopallo tuli osaksi elämää jo varhain. Kotipaikkakunnalla Vammalassa lentopallo näkyi kaikkialla: isä pelasi, naapurustossa pelattiin ja kaverit harrastivat lajia. Ensimmäinen oma lentopallo löytyi joulupaketista, ja kipinä syttyi jo ensimmäisissä harjoituksissa. Seitsemänvuotiaana alkanut harrastus kasvoi vuosien mittaan pitkäksi uraksi.

– Valepa on ollut osa elämääni niin kauan kuin muistan. Täällä syttyi innostus lentopalloon ja täällä sain ensimmäiset kokemukset joukkueena toimimisesta, Esko kertoo.

Yläasteen jälkeen opinnot veivät Tampereelle valmennuskeskukseen ja myöhemmin ammattilaiskentille, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Ensimmäisen SM-sarjasopimukseen Mikko solmi vuonna 1995 Valepan kanssa, ollessaan 18-vuotias. Tämän jälkeen tie vei Keski-Savon Paterin kautta vuosiksi maailmalle. Haave huipulle pääsemisestä oli mielessä jo lapsena.

– Jälkeenpäin olen kuullut luokkakaverilta, että olin kirjoittanut kaverikirjaan unelma-ammatikseni lentopalloilija. Varmaan se oli mielessä jo aika pienenä. Mieleenpainuvimmaksi hetkeksi junnuvuosilta on jäänyt erityisesti B-junnujen Suomen mestaruus.

Kasvattajaseurasta eväät pitkälle uralle

VaLePalla on ollut Mikolle erityinen merkitys koko uran ajan. Lapsena edustusjoukkueen pelaajat olivat suuria esikuvia, ja heidän otteitaan seurattiin tarkasti.

– Kun näin ensimmäistä kertaa edustusjoukkueen pelejä ja pelaajia omalla kylällä, he olivat suurimpia esikuviani. Sieltä se kipinä lähti, hän kertoo.

VaLepa on tarjonnut mahdollisuuden kehittyä, mutta myös yhteisön, johon oli vuosien jälkeen luontevaa palata. Pitkän ulkomailla pelatun ammattilaisuran jälkeen oli hienoa palata kotiin, kun Valepa tarjosi mahdollisuuden jatkaa huipputasolla pelaamista Suomessa.

Paluu Valepaan uudessa roolissa

Nyt tuttu seura on saanut entisen pelaajansa takaisin, tällä kertaa päävalmentajan roolissa. Mikko Eskon valmentajavastuu Valepassa alkaa kaudesta 2026-2027.

Päätös valmennusurasta ei ollut pitkään suunniteltu, vaikka valmentajan ammattitutkinto olikin jo suoritettuna. Kun yhteydenotto Valepasta tuli, ajoitus tuntui oikealta.

– Tuntui siltä, että olin saanut pelata riittävän paljon lentopalloa. Samanlaista paloa pelaamiseen ei enää ollut kuin aiemmin, mutta haluan löytää sen nyt valmentamiseen.

Ensimmäiset viikot päävalmentajana ovat vahvistaneet tunnetta siitä, että ratkaisu oli oikea.

– Olen todella kiitollinen mahdollisuudesta. Valepa on tuttu seura, asun Sastamalassa ja tämä tuntui itselleni parhaimmalta mahdolliselta vaihtoehdolta.

Huippu-urheilusta oppeja valmennukseen

Pitkä ura passarin paikalla on antanut valmennustyöhön paljon.

– Passarin roolissa joutuu ajattelemaan koko peliä. Vahvuuteni on ehkä ollut pelin ymmärtäminen laajasti sekä intohimo lajia kohtaan. Olen myös kunnianhimoinen ja pidän voittamisesta.

Valmentajana työ on kuitenkin erilaista kuin pelaajana. Harjoittelun lisäksi aikaa kuluu suunnitteluun, analysointiin ja jatkuvaan oppimiseen. Pelaajana voi tulla hallille, tehdä harjoitukset ja lähteä kotiin. Nyt päävalmentajana omassa kasvattajaseurassaan Esko vuorostaan tukee nuoria kasvamaan poluillaan huippu-urheilijoiksi.

Harrastukset rakentavat nuorten tulevaisuutta

Paikallisten urheiluseurojen merkitystä hän pitää edelleen erittäin suurena.

– Seuroilla on iso rooli nuorten elämässä. On tärkeää, että nuorilla on jokin harrastus ja mielekästä tekemistä koulun rinnalla. Sen ei tarvitse olla edes urheilua, mutta jokin kiinnostuksen kohde, johon sitoutua. Hän näkee harrastuksissa paljon muutakin kuin kilpailua tai tuloksia.

– Toivon, että nuoret oppivat arvostamaan päivittäistä työntekoa, olemaan hyviä kavereita toisilleen ja ottamaan kaiken irti siitä ajasta, jonka harrastuksen parissa saavat viettää.

Uskalla haaveilla

Jos hän voisi antaa yhden neuvon nuorille urheilijoille, se olisi yksinkertainen: uskalla haaveilla.

– Kannattaa haaveilla huipulle pääsystä. Kun jotain todella tavoittelee, alkaa myös alitajuisesti tehdä töitä sen eteen. Mutta haaveiden lisäksi pitää olla valmis tekemään töitä pitkäjänteisesti. Tulokset eivät tule nopeasti. Edetään askel kerrallaan kohti tavoitetta.

Juuri tämä ajatus kuvaa hyvin myös hänen omaa tarinaansa. Lapsuudessa syttynyt kipinä VaLePan katsomossa kasvoi vuosien työn kautta kansainväliseksi ammattilaisuraksi ja toi lopulta takaisin kotiin, seuraan, jossa kaikki alkoi.

OP Satapirkka koko alueensa kasvattajaseura