”Pitää muistaa katsoa kompassia riittävän usein” 

- Näin sattumalta ilmoituksen suunnistuskouluista pari päivää ennen niiden alkua ja päätin ilmoittautua mukaan, aloittaa Riikka Ajantaival, 38. 

Tykkäsin koulussa suunnistamisesta ja viime kesänä innostuin polkujuoksusta, joten ajattelin, että tätä voisi kokeilla, hän jatkaa. 

Ajantaival osallistui toukokuussa OP Suur-Savon mahdollistamaan suunnistuskouluun Mäntyharjulla. Pienten lasten äidillä ei omia harrastuksia ole ollut moneen vuoteen, mutta huhtikuusta lähtien suunnistamista on voinut kutsua sellaiseksi. Se vei heti mukanaan. 

- Se on ihan uskomaton flow, mihin metsässä pääsee. Arkihuolet unohtuvat ja aika häviää, Ajantaival kuvailee.

Kuvassa: Riikka Ajantaival

Samalla oppii koko ajan uutta.

- Joka kerta karttamerkit ja maaston osaa yhdistää vähän paremmin ja ympäristön hahmotus paranee. Kompassin käytöstäkin on tullut ihan sujuvaa – kunhan sitä vain muistaa katsoa riittävän usein, Ajantaival nauraa. 

Hänen mukaansa ohjaajien lämmin vastaanotto on ollut merkittävä tekijä suunnistusinnossa. 

- He ottivat meidät todella hyvin vastaan ja opastivat kädestä pitäen alkuun. Saimme myös hyviä vinkkejä niin Jukolaan kuin kuntorasteillekin, Ajantaival kiittelee.  

Näiden myötä luottamus omiin taitoihin kasvoi. Vaikka alun perin aikomuksena ei ollut Mikkelin Jukolaan osallistuminen, ohjaajien rohkaisemana Ajantaival juoksee lauantaina 14.6. toiseksi viimeisen, 11,1 kilometrin osuuden. 

- Onhan se pitkä matka, kun sen metsässä menee, mutta aion ottaa sen rauhassa ilman turhia paineita, Ajantaival suunnittelee.  

Jukolan jälkeen hän aikoo jatkaa harrastusta ainakin kuntorasteilla. 

- Nyt sinne on kiva mennä, kun aina tulee joku tuttu jossain kohtaa vastaan, hän toteaa.

Anna-Liisa Käppi, 29 lähti Mikkelin Navin suunnistuskouluun työkaverin innoittamana. Mukaan houkuteltiin kaksi muutakin kaveria.  

- En tiennyt lajista mitään enkä ole harrastanut juoksemistakaan. Liikuntaharrastuksina on ollut lähinnä kuntosalia ja hyötyliikuntaa, Käppi kuvailee. 

Metsä on hänelle kuitenkin tuttu ympäristö. 

- Olen liikkunut äitini kanssa metsässä ja hän on opettanut minulle myös kompassin käytön. Minulla on myös aika hyvä suuntavaisto, joten sikäli suunnistaminen tuntui heti luontevalta.  

Suunnistuskoulu toi lisää varmuutta metsässä liikkumiseen. Vaikka ensimmäinen kerta suunnistuskoulua jäi Käpiltä väliin, hän ehti oppia suunnistustaitoja niin hyvin, että osallistuu lauantaina Venlojen viestiin. Joukkueessa kaikki ovat ensikertalaisia. 

- Olo on jotain kauhun ja innostuksen väliltä, Käppi nauraa, mutta vakavoituu sitten. 

- Lähden metsään ihan turvallisin mielin. Meille on vakuuteltu, ettei metsässä tarvitse olla yksin. Uskon, että tapahtumasta tulee tosi hieno. 

Jännitystä pääsi purkamaan vielä keskiviikkoiltana, kun joukkue pääsi tutustumaan maastoon ja kilpailukeskukseen. Samalla käytiin läpi leimauslaitteiden käyttö ja vaihdot. 

Käppi toivoo, että suunnistusharrastus jää elämään myös kisan jälkeen. 

- Metsässä liikkuminen tekee niin hyvää sekä henkisesti että fyysisesti. Siellä unohtaa kaiken muun eikä edes tajua, että tulee samalla urheiltua, hän kertoo. 

- Oli ehdottomasti hyvä päätös osallistua suunnistuskouluun!

Jutun pääkuvassa vasemmalta: Anu Parikka, Riikka Ajantaival, Aino Kuulasmaa ja Anna-Liisa Käppi