Futuristi, tietokirjailija Perttu Pölösellä on hyviä uutisia ihmisille, joita hirvittää nykymaailman muutoksen nopeus. Muutosvastarinta teknologian kehityksen edessä voi olla hyväkin asia.

"Muutosvastarinta nähdään usein niin, että poikkiteloin oleva ihminen ei ymmärrä muutosta, vastustaa edistystä tai ei ole tarpeeksi avoin kehitykselle. Tämä ei pidä paikkaansa. Voi olla suurta viisautta sanoa, että tätä ei kannata tehdä vielä tai että tämä ei tunnu oikealta."

Pölönen kuvailee itseään kaikesta huolimatta optimistiksi. Silti hänkin on sitä mieltä, että tämä hetki ihmiskunnan historiassa vaatii pysähtymistä. Esimerkiksi tekoäly kehittyy nyt niin nopeasti, ettei kukaan osaa sanoa, minkälaisia edistysaskeleita nähdään tämän vuoden aikana, saati seuraavina vuosina. Pölönen toivoo, ettei tällaisen myllerryskauden anneta mennä omalla painollaan, vaan että niin perheissä, yrityksissä kuin yhteiskunnassa käytäisiin aikaisempaa tarkempaa keskustelua teknologian vaikutuksista.

Pölösestä yli 10 vuotta käytössä olleet älykännykät ja sosiaalinen media ovat osoittaneet, ettei niiden tuloon osattu varautua.

"Aika harva ajatteli kännykkää ostaessaan, miten tämä tulee muuttamaan minua. Vasta myöhemmin tunnistettiin, mikä valta laitteella on meihin ja kuinka moni on koukussa sen käyttöön. Sosiaalinen media muuttaa ihmisen käyttäytymistä ja sitä, mitä hän pitää arvokkaana. Se vaikuttaa niin muotikäsityksiin, politiikkaan, kauneustrendeihin kuin ihmissuhteisiin."

Nyt Pölönen kannustaa keskusteluun teknologian käyttöä ohjaavista arvoista ja sille asetettavista rajoista. Tarvitaan puhetta inhimillisyydestä, siitä, mikä erottaa ihmisen koneesta.

"Toivon, että alkaisimme miettiä mikä on sopivaa teknologian käyttöä niin koulussa kuin ruokapöydässä, ja miten jopa pyrkiä pois haitallisen teknologian maailmasta sopivalla tavalla. Arvoista ja inhimillisyydestä puhuminen pitäisi nostaa myös insinöörien pöydälle, koska ennen ratkaisujen toteuttamista pitäisi arvioida niiden psyykkisiä, sosiologisia ja muita seurauksia."

Tulevaisuudessa varmaa on vain muutos. Kukaan ei voi sanoa, mitä on tarkalleen ottaen luvassa, mutta jokainen voi parantaa omia kykyjään ottaa muutos vastaan. Pölönen pitää erityisen tärkeänä kolmea ominaisuutta. Ensimmäisenä hän mainitsee myötätunnon. Tarvitsemme keskustelua, mutta kun sitä käydään yhä enemmän digitaalisten laitteiden ja sovellusten kautta, tarvitsemme myös kykyä ymmärtää nimimerkin takana olevaa ihmistä.

"Digitaalinen viestintä voi vaikeuttaa myötätuntoa, yhteyden saamista toiseen ihmiseen. Se on kuitenkin taito, joka auttaa kaikessa."

Toiseksi Pölönen kannustaa jokaista ihmistä olemaan kiinnostunut teknologiasta. Siitä ei tarvitse innostua, mutta neutraali uteliaisuus olisi hyväksi. Tämä on tärkeää, sillä nykyisen teknologian, esimerkiksi suositut sovellukset Tinderistä Woltiin, ovat kehittäneet pääasiassa nuoret, valkoihoiset miehet. Sovelluksia käyttäessä muidenkin ihmisten on sopeuduttava heidän valintoihinsa ja arvomaailmaan. Pölösestä ei ole ihme, jos esimerkiksi nykyinen some tuntuu ikäihmisestä vieraalta.

"Syy ei ole teknologiassa, vaan siinä, ettei sitä suunnittelemassa ole ollut ikäihmisiä. Jotta voitaisiin luoda kaikille toimivaa teknologiaa, tarvitsemme sitä tekemään eri taustoista tulevia ihmisiä."

Pölösen mukaan moni voi sanoa ykskantaan, ettei teknologia ole ”hänen juttunsa”. Kukaan ei kuitenkaan sano jääkaapista, ettei se ole hänen juttunsa, vaikka sekin on teknologiaa. Kun uutta teknologiaa pyrkii ymmärtämään, se ei enää ole mystinen ja pelottava asia, vaan osa elämää. Tulevaisuudessa nanoteknologia, virtuaalitodellisuus, robotiikka ja tekoäly ovat yhtä lailla jokapäiväisiä asioita kuin nyt kännykät ja televisiot – tai jääkaappi.

"Ja kun teknologia ei enää ole vain nuorten miesten asia, silloin me kaikki saamme sen hyödyt", Pölönen korostaa.

Kolmanneksi Pölönen toivoo ihmisiltä moraalista rohkeutta. Teknologian muutokset vaikuttavat huomaamatta mutta perusteellisesti arkeemme ja elämäämme. Silloin on pystyttävä pohtimaan sitä, ketä tai mitä laitteet ja uudet mahdollisuudet palvelevat, kuka niitä kehittää ja miksi niitä ylipäänsä on. Tällä hetkellä teknologia, varsinkin some, ei aja ihmisten vaan yritysten etua. Somen taustalla olevat jättiyritykset hyötyvät mainosten näyttämisestä, tietojen keräämisestä ja ihmisten koukuttamisesta.

Moraalisen rohkeuden voi nähdä niin, että yksittäiset ihmiset, perheet ja yhteisöt alkavat keskustella siitä, miten kännykkää käytetään. Esimerkiksi ilmoitus- ja väriasetuksilla voi vaikuttaa siihen, miten usein puhelimensa nappaa käteen. On hyvä pohtia, tuleeko itsestä puhelimen kanssa sellainen ihminen kuin haluaa olla vai viekö sen käyttö johonkin, joka ei ole hyväksi itselle tai muille.

Pölösen mukaan vielä tärkeämpää on kuitenkin saada asioihin muutosta organisaatioiden ja yhteiskuntien tasolla sääntelyn avulla.

"Viime vuosikymmenet ovat osoittaneet, että yksityisen sektorin ohjaama kehitys ei aina ole hyvää yhteiskunnallista kehitystä. Markkinavoimat eivät ole moraalivoimia."

Pölösestä ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta hyvää voisi tehdä vaikkapa päätös siitä, että sosiaalinen media avautuu vasta koulupäivän jälkeen. Silloin lapsille ei tulisi painetta tarkistaa jatkuvasti somea, koska kukaan muukaan ei olisi siellä.

Teknologian käytön rajaaminen on kuitenkin hyvin vaikeaa ja monimutkaista muutenkin kuin suuryritysten omien intressien ja vapauden takia. Puhelimen käyttö on yksityistä ja jokainen tarvitsee kännykkää koko ajan myös välttämättömien ja hyvien asioiden hoitoon. Puhelimen käyttöä ei siis voi rajata samalla tavalla kuin yhteiskunnassa rajataan esimerkiksi alkoholin saatavuutta. Samaan aikaan kuitenkin tiedetään sekin, että ihmisen, etenkin nuoren, on lähes mahdotonta vastustaa teknologiaa, joka on ohjattu saamaan hänet riippuvaiseksi.

"Tarvitsemme kipeästi rajoituksia, mutta niiden tekeminen voi vaikuttaa autoritääriseltä", Pölönen luonnehtii.

Vaikeiden ja monimutkaisten asioiden edessä ei kuitenkaan pidä lannistua. Jokaisen olisi hyvä muistaa, että teknologiassa piilee myös mieletön mahdollisuus hyvään. Sen avulla voimme esimerkiksi oppia lisää, olla yhteydessä toisiin, sijoittaa paremmin ja torjua ilmastonmuutosta. Positiivinen kehitys ei kuitenkaan tapahdu itsestään.

"Tässä kohtaa emme voi jäädä pyörimään pessimismissä, vaan meidän pitää kääriä hihamme. Kukaan ei ratkaise tätä yksin", Pölönen kannustaa.

Siirry OP Suur-Savon verkkosivuille täältä‍.