Valkoinen paperi. Pinkki peilikasa. Valikoima mustekyniä, lyijykyniä ja puuvärejä. Yksi paikka pöydän ääressä on varattu, mutta naapurihuoneesta kuuluu tasainen puheensorina.

– Tulkaa piirtämään, jos haluatte, huikkaa Tiina Routamaa.

Tänään piirretään omakuvia valokuvasta tai peilistä. Routamaa opastaa aloittamaan oikeasta silmäkulmasta. Vaaleatukkainen tyttö kertoo, että on jo piirtänyt koko päivän.

– Olen monta vuotta tehnyt minikuvia itsestäni.

Ne kertovat aina jotain, mikä liittyy tilanteeseen, ja kun löydän vanhan kuvan, muistan siihen liittyneen tilanteen, hän sanoo.

Routamaa kertoo, että hänkin on piirtänyt eri elämäntilanteissa omakuvia peilin kautta.

– Välillä kuvasta tulee todella karu ja surullinen, joskus piirrän pelkät silmät.

Huoneeseen tulee pikkuhiljaa lisää piirtäjiä. Luonnostelun lomassa Routamaa kuuntelee tarinaa siitä, miten vaikea oli tulla äidiksi 15-vuotiaana ja hoitaa pientä vauvaa, kun kaikki sukulaiset jäivät kaukaiseen kotimaahan.

Päivätyössään Tiina Routamaa on OP Tampereen sijoitusjohtaja. Tänään hän opettaa piirtämistä Tyttöjen Talolla.

– Tunnen Tyttöjen Talon toimintaa tuttavan kautta. Täällä tytöt voivat turvallisesti ilmaista itseään, eikä tarvitse olla niin pärjäävä.

Routamaa harrastaa maalaamista, piirtämistä ja valokuvausta, joten kurssin aihe oli helppo valita. Tärkeintä tuntuvat kuitenkin olevan keskustelut, joita pöydän ympärillä käydään.

– Olen otettu kaikista tarinoista, joita olen saanut kuulla. Maailmankuvani avartuu, ja se on todella inspiroivaa.

Aiemmin Routamaa on tehnyt vapaaehtoistyötä seurakunnan nuorisotyössä. Hän uskoo, että ihmiset tekisivät enemmänkin vapaaehtoistyötä, jos kynnys siihen vain olisi nykyistä matalampi.

Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi OP on päättänyt lahjoittaa maalle sata vuotta vapaaehtoistyötä. Jokainen OPlainen voi käyttää päivän työajastaan vapaaehtoistyöhön. Siitä kertyy yhteensä 50 vuotta vapaaehtoistyötä. Loppujen 50 vuoden toivotaan kertyvän kannustamalla kaikkia suomalaisia vapaaehtoistyöhön.

Työaikapottia kerrytetään OPn rakentamalla hiiop100.fi-verkkosivulla, missä järjestöt ja vapaaehtoistyön tekijät voivat etsiä toisiaan. Kun vapaaehtoistyöhön ilmoittautuu sivuston kautta, on mukana kerryttämässä pottia.

Ennen projektin alkua kerättiin tietoa siitä, mitä vapaaehtoistyöstä kiinnostuneet haluaisivat tehdä. Eniten kiinnostusta herättivät lasten ja nuorten, ympäristön ja eläinten sekä ikäihmisten parissa tehtävä vapaaehtoistyö.

Tyttöjen Talolla vapaaehtoisia tarvitaan jatkuvasti. Työntekijöitä on neljä ja vapaaehtoisia kerrallaan keskimäärin kymmenen. He voivat ohjata viikoittain kokoontuvia ryhmiä, antaa läksyapua tai viettää avoimessa toiminnassa aikaa kävijöiden seurassa.

– Meillä on parikymmentä kävijää joka ilta, eikä työntekijöiden aika millään riitä jokaiselle. Siksi on tärkeää, että meillä on auttavia käsiä ja kuulevia korvia. Avoimessa toiminnassa vapaaehtoisia voisi olla vieläkin enemmän, kertoo ohjaaja Jenni Heikkilä.

Tyttöjen Talo on osa Setlementti Tampere ry:n toimintaa kaikille pirkanmaalaisille 12–28-vuotiaille tytöille, naisille tai sellaisiksi itsensä kokeville. Avointa toimintaa ja ryhmiä järjestetään tavallisessa kerrostalossa Tampereen Keskustorin laidalla arkipäivisin kouluvuoden mittaan.

– Kävijöillä on hyvin erilaisia elämäntilanteita. Moni on yksinäinen, kaipaa uusia ystäviä, tekemistä ja harrastuksia. Tarve tulla kuulluksi on kova.

Vapaaehtoisia ilmoittautuu Tyttöjen Talolle tai emoyhdistykselle pitkin vuotta, mutta kerran vuodessa järjestetään 10–12 tunnin koulutus, jonka jälkeen voi toimia vapaaehtoisena. Koulutukseen pääsee haastattelun kautta.

Ensimmäiset kasvokuvat alkavat valmistua. Vaaleatukkainen tyttö kertoo haaveilevansa lasten- ja nuortenkirjojen kuvittamisesta. Graafisen alan koulutus vain on vielä kesken.

– On tosi vaikea käydä koulussa, kun on mielenterveyskuntoutuja. Pitäisi mennä sinne joka päivä samaan aikaan ja tehdä jotain. Päivätoiminnassa on helpompi käydä.

Syntyy keskustelu siitä, voisiko omia piirroksiaan saada näytille jonnekin.

– Täytyykin alkaa miettiä, missä voisimme pitää näyttelyn, Routamaa sanoo.

Hänen vapaaehtoispestinsä Tyttöjen Talon piirustuskurssin vetäjänä taisi juuri saada luontevaa jatkoa.

TEKSTI Sanna Sevänen KUVA Satumaari Ventelä