Kuvanveistäjä Matias Karsikkaasta, 36, ei saada sellaista tyypillistä tarinaa, että ensin olivat ihan muut ammattihaaveet, mutta taiteilijuus vei mennessäkään. Eikä sellaistakaan, että pienessä Nivalan kaupungissa kasvanut Karsikas olisi saanut ymmärrystä taiteilijuudelleen vasta muutettuaan 15-vuotiaana Tampereelle kuvataidelukioon. Ehei, päinvastoin.

– Suvussani kannustettiin minua taiteelliseen uraan. Isovanhempani Mikael Karsikas teki itseoppineena paljon taidekäsitöitä ja opetti myös meille lapsenlapsille muun muassa puutöitä ja puun kaiverrusta. Myös koulussa opettajat olivat ala-asteelta saakka kannustavia taiteellisen uran suhteen. Minulle ei koskaan ollut muuta vaihtoehtoa, kertoo Karsikas.

Muutto lukioon Tampereelle oli toki iso elämänmuutos nivalalaiselle pojalle, mutta toisaalta lukioyhteisö ja taiteen tekeminen imaisivat mennessään. Nykyään Karsikas asuu Helsingissä, on asunut jo viitisentoista vuotta, muttei silti pidä itseään kaupunkilaisena.

– Kotitalomme oli Nivalan Pahkaperällä melko syrjässä kaikesta ja tuli vietettyä paljon aikaa luonnossa joko yksin tai sisarusten kanssa. Luulen, että tietynlainen luontosuhteeni on muotoutunut jo silloin lapsuudessa, ja se näkyy myös taiteessani. Näen usein unia Pahkaperän maisemista ja haaveilen muuttavani takaisin maaseudulle.

Yksityiskohtien piipertäjä

Pohjolan OP on tilannut Karsikkaalta teoksia vuonna 2027 valmistuvaan uuteen toimitaloonsa. Valinnan taiteilijasta teki erillinen työryhmä.

– Suurin teoksista tulee olemaan ensimmäisen kerroksen aulatilassa ja se tulee olemaan eräänlainen ryijy, jossa ryijyn nukat ovat lasia ja keramiikkaa, taiteilija paljastaa.

Aulan teoksen lisäksi Karsikkaan työt pirstaloituvat toimitalossa ainakin kolmeen eri kerrokseen.

Lasi kiehtoi materiaalina Karsikasta jo lapsena.

– Pyysin äitiä ostamaan lasivärejä ja maalasin vähän tiffany-tyyppisiä esineitä. Se, että hain Taideteolliseen korkeakouluun lasi- ja keramiikkamuotoilun linjalle johtui oikeastaan siitä, että tuolloin keramiikka tuntui omimmalta. TAIKissa pääsin työskentelemään lasistudiossa, ja se vei nopeasti mennessään. 

Lasitaiteilija työskentelee yhdessä lasinpuhaltajan kanssa. 

– Prosessi on monivaiheinen. Yleensä, kun mietitään lasitaideteoksia, piirtyy usein kuva patsasmaisista teoksista. Itse vierastin sen tyyppistä työskentelyä, joten aloin koota teoksiani lukuisista kuplamaisista osista jotka kiinnitetään puuhun tai savipohjaan. Veistokseni rakentuvat melko intuitiivisesti ja kehittelen koko ajan myös uusia tekniikoita. Olen sillä tavalla vähän levoton, että haluan tutkia materiaaleja yhä syvemmin. Olen myös aina ollut piipertäjä ja saatan hioa yksityiskohtia ja yksityiskohtien yksityiskohtia loputtomasti, taiteilija nauraa.

Kymmenen kuukautta täysipäiväistä työtä

Karsikas tekee mielellään julkisia teoksia.

– Ajattelen, että visuaalisesti voimakkaat teokseni ovat melko helposti lähestyttäviä. Julkisen teoksen idea on tuoda tilaan viihtyisyyttä ja kulttuuria. Uskon, että teokseni antavat pankissa kävijöille iloa ja he pääsevät näkemään, miten esimerkiksi pohjoinen valo osuu teokseen ja uppoaa sen sisään. 

Miten hauraaksi materiaaliksi mielletty lasi tulee kestämään julkisissa tiloissa?

– Teokseni ovat umpinaista lasia, vähän samantapaista kuin lasitiili. Se on todella kestävä materiaali. Muotoilun koulutustaustan omaavana mietin myös aina paitsi teoksen kestävyyttä, myös sen ripustettavuutta, siivottavuutta ja huollettavutta.

Kaikkiaan taidekokonaisuuden työstäminen vie taiteilijalta kymmenen kuukautta täysipäiväistä työtä. Työmäärä ei hirvitä taiteilijaa.

– Päinvastoin. Saan taiteen tekemisestä energiaa ja voimaa.

Lue lisää teoksen valinnasta 

Matias Karsikas toteuttaa teoskokonaisuuden Pohjolan OP:n tulevaan toimitaloon – Yhdistää pohjoissuomalaisuuden, arvot, taiteen ja arkkitehtuurin‍