Taitaja 2023 maalivahtivalmentaja Ari Hilli: Huipulle ei ole oikotietä

Jääkiekon riemu on käsinkosketeltavaa arki-iltapäivällä Oulun Energia Areenalla Oulun Raksilassa, kun pienet jääkiekkokoululaiset viipottavat innoissaan jäällä, välillä kumoon muksahdellen.

Oulun Kärppien Liiga-joukkueen maalivahtivalmentaja Ari Hilli katselee tulevaisuuden toivoja lämmin hymy huulillaan. Samanlainen tirriäinen Hilli oli itsekin aloittaessaan jääkiekkotaipaleensa 1970-luvun Oulun Hintassa.

Hilli syntyi todelliseen jääkiekkoperheeseen: isä valmensi, isoveli pelasi, sisko työskenteli toimitsijana ja äiti huoltojoukoissa. Ei siis ole ihme, että Hillikin veti hokkarit jalkaan ensimmäisen kerran jo muutaman vuoden ikäisenä.

–Hienoimpia muistojani lapsuusajoilta on se, kun sain Kärppien 30-vuotisjuhlissa viedä kukkia puheenjohtajalle juuri tuolla tavalla luistimilla vähän hoiperrellen, Hilli kertoo.

Paljon on vettä virrannut Oulujoessa noiden aikojen jälkeen: Kärpät on saavuttanut kunnioitettavan 77 vuoden iän ja Hillin oma Kärppä-junioreissa alkanut jääkiekkoura lähestyy kovaa vauhtia 50 vuoden rajapyykkiä. Niistä lähes 30 vuotta on kulunut valmennushommissa.

Pienten luistelukoululaisten riemussa konkretisoituu se, mikä on pitänyt Hillin jääkiekon parissa kaikki nämä vuodet.

–Koskaan ei ole harmittanut tulla hallille. Täällä ihmiset ovat aina hyvällä tuulella.

Maalivahtityö kissa-hiiri-leikkiä maalintekijöiden kanssa

Ari Hilli on pitkällä urallaan saavuttanut paljon niin pelaajana kuin valmentajanakin. Plakkarissa on kaiken värisiä mitaleja eri sarjoista niin SM-, EM- kuin MM-tasolta.

Vaikka oma peliura SM-liigassa jäi aikoinaan muutamien vuosien mittaiseksi, sitäkin enemmän hän on paiskinut töitä muiden menestyksen eteen. Hänen valmennuksensa kautta on kulkenut moni huippumaalivahti myös Suomen rajojen ulkopuolelle, kuten Ruotsiin ja Venäjälle. Yhdysvaltain NHL:ään Hillin valmennuksesta ovat ponnistaneet muun muassa Pekka Rinne ja Niklas Bäckström. Hilli laskee, että hänen valmennettavistaan seitsemän on lähtenyt tavoittelemaan NHL-unelmaa, ja osa on vielä matkalla sinne.

Ari Hilli jos joku tietää, mistä on hyvä maalivahti tehty. 

Muutos maalivahdin työssä on ollut raju Hillin uran aikana. Ennen pelaajat pelasivat pystyasennossa raskaissa kamppeissa, pelkkä kevyt maski kasvojen suojana. Nyt varusteet ovat kevyitä ja turvallisia, mutta sekä fyysiset että henkiset vaatimukset sitäkin kovemmat.

Maalivahdin työn erityisyys tulee siitä, että heidän virheensä näkyvät välittömästi tulostaululla.

–Onhan tämä sellaista jatkuvaa kissa-hiiri-leikkiä maalintekijöiden kanssa. Kun maalivahdit laskeutuivat polvilleen ja keksivät levittää suojat, hyökkääjät alkoivat harrastaa ylämummoja ja ilmaveivejä, Hilli kuvailee.

Maalivahtivalmentajankin on pysyttävä kehityksen perässä. Viiden vuoden takaisilla tiedoilla ei pärjää. Taktinen pelin lukeminen ja sen pohjalta tehtävät päätökset ovat iso vastuu – etenkin, kun maalivahti ei voi päättää, ampuuko vastustaja pelin aikana 15 vai 50 laukausta.

Sosiaalinen media ja sen kautta tuleva usein hyvin raadollinenkin palaute on tuonut henkiselle puolelle oman ulottuvuutensa. Iso kysymys on se, miten pitää pää kylmänä ja katse tulevassa, kun samaan aikaan 5000 vastustajaa huutaa kurkku suorana katsomossa.

–Opiskelen jatkuvasti erityisesti henkisiin taitoihin ja päätöksentekoon liittyviä asioita. Koko ajan pitää miettiä, mistä saataisiin sekunnin sadasosa lisää aikaa päätöksentekoon. 

Marginaalit jääkiekon huipulla ovat niin pieniä, että pikkuruisilla asioilla voi olla suuri merkitys. Nyt pohditaan esimerkiksi silmälihasten kehittämistä, jotta silmät eivät väsyisi, mutta hurjimmissa skenaarioissa mietitään jo mikrosirujen asentamista maalivahtien silmiin.

–Olennaista on kuitenkin pitkäjänteinen työ, sillä kenestäkään ei tule hyvää maalivahtia yhdessä yössä. NHL:ään ei noin vain mennä. Toisaalta jotta tätä työtä jaksaisi, pitää olla myös hauskaa – ja sitä jääkiekko kyllä on.

Oulu ja juniorityö lähellä sydäntä

Rauhallinen, ystävällinen, vastuullinen. Näin Hillin tuntevat tutut kuvailevat Ari Hilliä. 

Hillin pidetylle persoonalle ja raudanlujalle osaamiselle on ollut vientiä niin muualla Suomessa kuin ulkomaillakin. Hän on käynyt ”syrjähypyillä” KHL:ssä ja Sveitsissä. Oulu vei kuitenkin voiton.

–Oulussa elämällä on hyvät ja turvalliset puitteet. Reissutyö on aika yksinäistä, kun perhe ja ystävät ovat täällä. Pohjois-Suomessa ja Kärpissä olen saanut kokea, että minuun luotetaan, ja olen omalta osaltani voinut antaa sitä luottamusta eteenpäin nuoremmalle polvelle.

Kärppien junioritoiminta on erityisen lähellä Hillin sydäntä, ja hän sparraa junioreiden maalivahtivalmentajia oman työnsä ohessa.

–Jääkiekko on kasvatustyötä. Joukkueurheilussa pitää osata tulla toimeen ihmisten kanssa ja kohdata niin onnistumisia kuin pettymyksiäkin. Vain sinnikkäällä opiskelulla ja työllä pärjää, ja se on tärkeä oppi myös työelämää ajatellen.

Juniorityön hedelmät ovat kasvaneet myös Hillin omassa perheessä, sillä hänen molemmat poikansa Santeri ja Aleksi työskentelevät valmentajina. Näin myös suvun verenperintö jääkiekossa jatkuu.

Juniorityö on Hillin mielessä myös Taitaja-stipendin‍ yhteydessä: stipendirahalla hän aikoo muistaa Kärppä-junioreiden maalivahtivalmentajia hankkimalla heille apuvälineitä valmennuksen tueksi.

–Otan stipendin kunnianosoituksena sinnikkäälle työlle maalivahtivalmennuksen saralla Kärpissä. Tämä on kiitos meidän kaikille Oulun alueen ja valmentajille. koska kukaan ei tee tätä työtä yksin.

Hillin syksy jatkuu kolmen pelin viikkovauhdilla. Vapaa-aika on valmentajillakin liigakaudella kortilla eikä aikaa sen laajemmalle harrastuslajitelmalle ole, mutta hiihtoladulla hän sivakoi viikoittain.

Kesällä Hilli pääsee testaamaan valmennusmenetelmiään itseensä golf-kentällä, kun lyönti ei aina ota sujuakseen.

–Golfissa on paljon samanlaisia elementtejä kuin maalivahdin hommassa. Pitää osata elää hetkessä. Hermostuminen ei auta, päinvastoin. Se pitää nöyränä.

Kuka on Ari Hilli?

Taitaja-stipendi palkitsee huippuosaamista

Taitaja-stipendin tarkoitus on huomioida ja palkita Oulun seudun monipuolista huippuosaamista. Ensimmäinen Taitaja-stipendi myönnettiin vuonna 2000, jolloin sen vastaanotti sopraano Helena Juntunen. Vuosien varrella valitut stipendiaatit ovat edustaneet hyvin laajasti kulttuuria, tiedettä, taidetta ja urheilua. Viime vuonna stipendin sai langattoman tietoliikenteen professori Mehdi Bennis. Stipendin arvo on 10 000 euroa.

Tutustu Pohjolan OP:n Taitaja-stipendiin ja Helmi-palkintoon > ‍