Nainen voi lähteä Oulusta, mutta Oulu ei naisesta, sen paljastaa Tinja-Riikka Korpelan leveä Oulun murre. Vaikka jalkapallomaalivahti lähti kotikaupungistaan jo 18-vuotiaana, kotipaikan tunnistaa puhetavasta. 

Korpelan suosikkikouluaine oli – yllätys, yllätys – liikunta. Toinen suosikkilaji oli pitkään koripallo, jota Korpela pelasi tosissaan vielä siirtyessään Kastellin urheilulukioon. Jalkapallo alkoi vasta lukioikäisenä nousta ykköslajiksi. Muutto Etelä-Suomeen tuli ajankohtaiseksi kesken lukio-opintojen, kun Korpela kutsuttiin maalivahdiksi SC Raisioon.

– Tosiasia on, että jos urheilussa haluaa tosissaan menestyä, pitää lähteä sinne, missä taso on kovempi, Korpela sanoo.

Maalivahtiuransa aikana Korpela on ehtinyt asua paitsi Etelä-Suomessa, myös Norjassa, Ruotsissa, Saksassa, Englannissa, Italiassa ja Sveitsissä. Muuttokuorma on suuntautunut sinne, mistä on kutsu joukkueeseen kuulunut.

– Ulkomailla asuminen on ollut välitila, ja olen tiennyt jonain päivänä palaavani Suomeen ja Helsinkiin. Paluu tapahtui viime kesänä EM-kisojen jälkeen. Kansainvälinen ammattilaisura kesti lopulta paljon pidempään kuin alun perin ajattelin, 16 vuotta.

Pian nelikymppisiään juhliva Korpela pelaa nyt Helsingin Palloseurassa.

”Asiat eivät muutu, jos niihin ei puutu”

Pohjolan Osuuspankki palkitsi Korpelan helmikuussa 10 000 euron arvoisella Taitaja-palkinnolla. Palkinnon perusteluissa nostettiin esiin urheilullisten saavutusten ohella myös hänen tapaansa toimia esikuvana. Korpelaa kiiteltiin hänen tavastaan käyttää ääntään vastuullisesti ja puhua rohkeasti yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon puolesta. 

– Palkinto tuli kyllä ihan takavasemmalta. Tuntuu erityisen hyvältä, että urheilumenestyksen lisäksi esiin nostettiin myös vaikuttamisen puoli. Se ei ole tullut minulta itsestään, vaan olen joutunut miettimään, haluanko avautua vaikkapa tasa-arvoasioista. Fakta on kuitenkin se, että asiat eivät muutu, jos niihin ei puutu.

1990-luvulla jalkapallo oli poikien laji. Korpelan isä valmensi poikien jalkapalloa Oulun Luistinseurassa, ja siellä Korpelakin 6-vuotiaana aloitti, sillä tyttöjen joukkueita ei ollut.

– Ei ollut esikuvia. Nyt olenkin itse se esikuva. On niin mahtavaa nähdä pikkutyttöjä ja -poikia, jotka tulevat pyytämään nimmareita ja valokuvia. Esikuvat antavat motivaatiota.

Suun avaaminen on Korpelaa jännittänytkin.

– Olen kasvanut siihen maailmaan, että ei saa valittaa ja pitää olla kiitollinen siitä, mitä on. Ja niin tietysti olenkin, enkä halua leimautua kitisijäksi. Samaan aikaan olen saanut hirveästi positiivista palautetta, joka on rohkaissut tuomaan ajatuksiani esiin. Puolisoni Emilia on ollut tärkeä tukija, Korpela kiittää.

Raha on urheilussa iso epäkohta

Yksi iso epäkohta urheilussa on raha. Siinä missä huipulla olevilla miesurheilijoilla on messevät tienestit, naisurheilijat saavat tyytyä murusiin.

– Niin se vain menee. Jos olisin miespalloilijana tehnyt samanlaisen uran, ei minun nyt tarvitsisi miettiä, miten eläminen rahoitetaan kansainvälisen ammatilaisuran jälkeen.

Rakenteet ovat Korpelan mukaan yhteiskunnassamme syvällä. Naisten ja tyttöjen harjoitusvuorot jaetaan miesten ja poikien jälkeen ja mediassa näytetään enimmäkseen miesten urheilua. 

– Jos missään ei näy naisten urheilua, miten voidaan olettaa, että ihmiset kiinnostuvat? Miten sponsorit saadaan mukaan ja yleisö lehtereille? Asiat ovat menneet minunkin aikanani parempaan suuntaan, mutta eivät riittävästi.

Raha-asioista puheen ollen, 10 000 euron Taitaja-palkinnolle Korpelalla on selvä käyttökohde.

– Se menee asuntosäästötilille. Etsimme parhaillaan yhteistä kotia puolisoni kanssa. Minulla ei ole tiukkoja kriteerejä, sillä olen pelaajavuosieni aikana tottunut asumaan monenlaisissa asunnoissa. Sauna pitää kuitenkin olla, joko asunnossa tai taloyhtiössä. Sitä olen ulkomailla kaivannut, Korpela tunnustaa.

Paluumuutto Suomeen tuntuu Korpelasta hyvältä.

– Fiilistelen jokaista vuodenaikaa. Euroopassa ehdin unohtaa, millaista vuodenaikojen vaihtuminen on. Yritän palata viimeistään ensi talvena hiihtoharrastuksen pariin ihan kunnolla. Kävin jo Lämsänjärven laduilla ottamassa vähän tuntumaa, Korpela hymyilee.