Ville Uusimaa muistaa tehneensä töitä jo alakouluikäisenä jakamalla flyereita.

– Kotoa sai viikkorahaa, joka oli sidottu siihen, että pesin itse pyykkini. Viikkorahan lisäksi halusin tienata lisää rahaa, joten menin ja etsin töitä, Ville hymyilee.
Ville kävi koko ajan töissä myös opintojen ohella.

– Tavallaan elin ihan erilaista opiskelijaelämää, sillä minulla oli aina rahaa. Olen myös tottunut käyttämään rahaa.

Puoliso Saara puolestaan kertoo aina olleensa varovainen rahankäyttäjä.

– Vanhempani säästivät minulle ja siskolleni lapsilisät, ja niitä oli ihan hyvä potti siinä vaiheessa, kun tulin täysi-ikäiseksi. Minulla on vieläkin niitä rahoja. Ne ovat sellainen turvarahasto, Saara sanoo.

Saara muistaa elävästi ensimmäisen, isomman hankintansa, joka oli sohva. Se maksoi 350 euroa, mikä tuntui hirveän isolta rahalta.

Pariskunnan erilaiset rahankäyttötavat voi tiivistää vaikkapa läppärin hankintaan. Siinä missä Ville saattaa päivittää läppärinsä – tarkan hintavertailun jälkeen – useinkin, Saara sinnittelee vanhalla.

– Sitten olen aivan pulassa, kun se lopulta sanoo sopimuksen lopullisesti irti, Saara nauraa.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Saat videot ja muut sosiaalisen median sisällöt käyttöösi, kun hyväksyt kolmannen osapuolen markkinointievästeet.

Muuta evästeasetuksiasi‍

Molemmilla omat rahat

Vaikka Uusimaat tunnistavat olevansa hyvin erilaisia rahankäyttäjiä, he eivät ole koskaan riidelleet rahasta.

– Meillä on käytännössä omat rahat, ja kumpikin voi käyttää rahojaan, miten haluaa. Kokeilimme joskus yhteistä taloustiliä, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Vastikkeet ja lyhennykset maksamme puoliksi, ja nyt meillä on yhteinen raksatili, Saara kertoo.

Asuntomessujen unelmakotiaan Villa Suojaa Uusimaat ovat rahoittaneet pankkilainan lisäksi myymällä ensiasuntonsa, joka oli rakennusprojektin alkamiseen saakka vuokralla.

Erilaisista rahankäyttötavoistaan huolimatta pariskunnalla on yhteinen periaate: puskurin on oltava hyvä. Se tuo turvaa.

– Mitä tahansa voi elämässä sattua. Emme myöskään koskaan eläisi yli varojemme. Tiedämme tarkkaan tulomme ja menomme ja sen, mihin meillä on varaa. Päivätöiden ohella meillä on myös yhteinen yritys, jonka kautta voimme tehdä lisätuloja.

Uusimailla on jonkin verran myös rahasto- ja osakesijoituksia.

– Äitini osti minulle ensimmäiset osakkeet lahjaksi ollessani 15-vuotias. Parikymppisenä ostin itse osakkeita, eikä se mennyt ihan putkeen. Se yhtiö meni konkurssiin. En kuitenkaan lannistunut siitä, Ville kertoo.

Saaralle sijoittamisen maailma ei ole vielä kovin tuttu. Hän aikoo tutustua siihen paremmin, kunhan rakennusprojektista on selvitty. Pariskunta haaveilee myös sijoitusasunnoista.

Omistaja-asiakkaita jo muutaman päivän ikäisenä

Uusimaat sijoittavat myös 3- ja 5-vuotiaille lapsilleen.

– Molemmat lapsemme olivat OP:n omistaja-asiakkaita jo muutaman päivän ikäisinä, Ville nauraa.

Lasten rahastoihin on kuukausisäästösopimus, ja lisäksi niihin saatetaan laittaa isovanhemmilta saatuja lahjarahoja. Lasten salkkuihin on poimittu myös muutamia osakkeita, kuten Marimekkoa.

– Se valittiin ihan fiilispohjalta. Ajattelin, että olisi kiva, jos lapsilla olisi salkussaan kotimaista designia, sisustusarkkitehti Saara hymyilee. 

Uusimaiden lapset ovat jo nyt ikäänsä nähden ihan mukavassa taloudellisessa tilanteessa. 

– Tavoitteenamme on, että lapsilla olisi pikkuisen helpommat oltavat sitten, kun he aikuistuvat ja ostavat esimerkiksi ensiasuntojaan, Ville sanoo.

Lapset ovat vielä niin pieniä, että varsinainen rahakasvatus saa vielä odottaa.

– Toivomme, että lapset oppisivat rahan arvon ja sisäistäisivät myös sen, ettei meidän säästämämme pesämuna ole mikään lottopotti, jonka voi käyttää turhuuteen. Että myös rahan arvostus siirtyisi lapsille, Saara tiivistää.

Sijoittamiseen liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo voi nousta ja laskea, ja sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman osittain tai kokonaan. Myös odotettu tuotto voi jäädä saamatta. OP-rahastoja hallinnoi OP-Rahastoyhtiö Oy. Sijoittamisen palvelut tarjoaa osuuspankki.