Sukupolvenvaihdos onnistuu parhaiten, kun asiasta keskustellaan avoimesti, suunnitteluun käytetään riittävästi aikaa ja prosessiin otetaan avuksi alan ammattilaisia.

Suomen Metsäkeskuksen metsätilarakenteen asiantuntijat Antti Pajula ja Esa Lappalainen työskentelevät vuosittain kymmenien metsätilan sukupolvenvaihdosten parissa. Lähivuosina kaksikon työtahti kiihtyy, sillä Suomessa on 100 000 yli 70-vuotiasta metsänomistajaa. Pajulan ja Lappalaisen vinkeillä voit välttää pahimmat sudenkuopat metsätilan sukupolvenvaihdoksissa.

​

1. Keskustele asiasta avoimesti ja hyödynnä asiantuntija-apua

Metsätilan sukupolvenvaihdoksesta on tärkeä puhua avoimesti kaikkien asianosaisten kanssa. On helpointa löytää paras mahdollinen ratkaisu ja välttää riidat, kun osapuolten toiveet ja intressit ovat tulleet kuulluiksi. Metsätilan sukupolvenvaihdoksista saa tietoa esimerkiksi eri toimijoiden järjestämistä koulutustilaisuuksista. Niihin koko lähipiirin kannattaa lähteä yhdessä.

Hyödynnä asiantuntijoiden osaamista sukupolvenvaihdoksen suunnittelussa ja käytännön toimenpiteiden toteuttamisessa. Apua on saatavissa muun muassa Metsäkeskuksesta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäyhtiöistä. Apua saat myös Osuuspankeista.

Asiantuntijoiden avulla sukupolvenvaihdokseen liittyvät juridiset sekä verotukselliset yksityiskohdat tulevat varmuudella huomioiduiksi ja valittu toteutustapa on taloudellisesti järkevä niin tilasta luopuvalle kuin metsän uudelle omistajallekin. Muista, että jokainen metsätilan sukupolvenvaihdos on yksilöllinen ja ansaitsee räätälöidyn toteutuksen.

​

2. Älä vitkastele metsätilasta luopumisessa

Metsätilasta kannattaa luopua viimeistään siinä vaiheessa, kun metsäasioiden hoitaminen alkaa tuntua raskaalta. Jos tila annetaan lahjana, luopujan kannattaa pidättää hallintaoikeus vain erityisistä syistä ja rajatuksi ajaksi – esimerkiksi lasten opintojen ajaksi, jotta metsätulo ei vaikuta opintoetuuksiin.

Elinikäisellä hallintaoikeudella lahjaveron määrän saa minimoitua, mutta se tuo mukanaan monia ongelmia ja riskejä. Hallintaoikeus passivoi helposti tilan uutta omistajaa, ja sillä on myös muun muassa negatiivisia veroseuraamuksia sekä metsänomistajalle että hallintaoikeuden haltijalle. Omistaja ei esimerkiksi voi vähentää omia metsätalouden kuluja tai hankintatyötä verotuksessaan.

Metsästä saatavat tulot voivat myös vaikuttaa luopuvan metsänomistajan tai hallintaoikeuden haltijan saamiin Kela-etuuksiin ja mahdollisiin kunnallisen hoitopaikan hoitomaksuihin. Jos hallintaoikeuden haltija menettää oikeustoimikelpoisuutensa esimerkiksi sairauden takia, eikä hän ole tehnyt edunvalvontavaltuutusta, omaiset joutuvat sopimaan kaikista metsäasioista maistraatin kanssa. Tilan hallintaoikeuden haltijan tai omistajan menettäessä oikeustoimikelpoisuutensa voidaan hallintaoikeus tai omistus siirtää seuraavalle polvelle vain käyvän arvon mukaisella kaupalla.

​

3. Huomioi yhteisomistuksen haasteet

Metsä siirretään usein seuraavan sukupolven yhteisomistukseen lahjana tai perintönä. Jokainen lapsista saa tasapuolisesti yhtäläisen osuuden tilasta. Syntyy verotusyhtymä tai kuolinpesä, jossa omistajien on tehtävä kaikki päätökset yksimielisesti. Päätökset metsänhoidosta, tilan vastuista ja puun myynnistä aiheuttavat riitoja viimeistään toisen polven yhteisomistuksissa.

Yhteisomistajuutta järkevämpää on koko metsäomaisuuden siirtäminen yhdelle perilliselle tai monesti jopa tilan jakaminen kiinteistöittäin eri lapsille. Mahdolliset yhteisomistukset kannattaa yleensä purkaa mahdollisimman pian, sillä ensimmäisellä yhteisomistussukupolvella on mahdollisuus saada vapautus luovutusvoittoverosta lähisukulaisten keskinäisissä metsätilakaupoissa.

​

4. Jätä hakkuu jälkipolville

Puuta ei lähtökohtaisesti kannata hakata ennen metsätilakauppana toteutettavaa sukupolvenvaihdosta, vaikka hakkuilla voitaisiinkin alentaa tilan myyntihintaa.

Tilasta luopuva joutuu useimmiten maksamaan puun myyntituloista 30–34 prosentin pääomatuloveron. Sen sijaan ostaja saa metsätilan hankintamenosta käyttöönsä 60 prosentin metsävähennyksen, jonka hän voi vähentää puun myyntituloista. Metsävähennysoikeuden hyödyntäminen siirtyy, jos puuta ei ole hakattavaksi.

​

5. Arvota metsä perukirjassa oikein

Kuolinpesän osakkaat voivat säästää perintöverotuksessa, jos metsän arvo määritellään perukirjassa alhaiseen arvoon. Tämä on kannattavaa, jos metsätila aiotaan säilyttää suvussa pitkään. Matala perukirja-arvo kuitenkin kostautuu, jos metsätila myydään muutaman vuoden päästä markkinahintaan.

Perintövero on lähisukulaisille perinnön suuruudesta riippuen 0–19 prosenttia. Sen sijaan kauppahinnan ja perintöveron erotuksesta tulee maksettavaksi 30–34 prosentin luovutusvoittovero. Käytännössä luovutusvoittovero on usein 3–4-kertainen samasta tila-arvosta maksettuun perintöveroon verrattuna.

Perintöveroon voi kuitenkin hakea oikaisua, jos metsätila myydään 3–4 vuoden kuluessa metsän aikaisemman omistajan kuolemasta. Näin metsän perukirja-arvo voidaan nostaa tai alentaa jälkikäteen todellista arvoa vastaavaksi. Vastaava 3–4 vuoden oikaisumahdollisuus liittyy myös lahjaveroon.

​

6. Älä hätäile puukaupoissa

Vuodesta 2017 lähtien isompien metsätilojen lahjoituksissa ja lahjanluontoisissa kaupoissa lahjan saajalle on voinut syntyä metsälahjavähennysoikeus. Sen voi hyödyntää myymällä metsistään puuta.

Metsälahjavähennystä voi käyttää aikaisintaan sinä verovuonna, jona lahjavero maksetaan. Jos esimerkiksi uusi omistaja on saanut metsälahjan vuonna 2018 ja maksaa lahjaveron vuonna 2019, metsälahjavähennystä voi hyödyntää aikaisintaan verovuonna 2019 ansaituista puukauppatuloista.

​