Noin 80 prosenttia Suomen upeista metsistä siirtyy polvelta toiselle sukupolvenvaihdoskauppoina, perintönä tai omistajan jo elinaikanaan tekeminä lahjoituksina.

Perintönä saatu metsä jaetaan monesti useamman perikunnan jäsenen kesken, ja sitä hallinnoivat esimerkiksi sisarukset. Jos kaikki omistajat ovat hallinnoinnin suhteen samalla aaltopituudella, on yhteisomistajuus vaivatonta. Monesti metsästä voi kuitenkin koitua harmaita hiuksia, kun kiinnostus sitä kohtaan ei jakaudu tasan.

Tarpeet eivät aina kohtaa

Perikunnassa metsää omistetaan tyypillisesti tasaosuuksin, ja kaikki siihen liittyvät päätökset hoidosta puukauppohin on tehtävä yksimielisesti. Hankaluuksia voi muodostua esimerkiksi silloin, kun yksi osakas esimerkiksi haluaisi vaalia isoisän aikanaan istuttamia puita samalla kun toisella on akuutisti tarvetta puukauppatuloille vaikkapa muuttuneen elämäntilanteen vuoksi.

Mikä siis neuvoksi, jos yhteisomistajuus takkuilee, kiinnostus metsää kohtaan ei jakaudu tasaisesti tai sitä ei ole ollenkaan? Listasimme kolme tapaa, joiden avulla perintömetsän osakkaat voivat todennäköisesti päästä kaikkia tyydyttävään ratkaisuun, ja rauha heidän välillään säilyy.

Kaupat osakkaiden kesken

Jos metsä kiinnostaa enemmän vain osaa omistajista, on vähemmän kiinnostuneet mahdollista ostaa metsästä ulos. Kauppojen teko kuitenkin vaatiinee muhkean lainan, eikä metsä ala välttämättä tuottaa välittömästi ainakaan silloin, jos sen hakkuita pitää odottaa.

Perikuntaosuuksista ei kuitenkaan pidä tehdä kauppaa, vaan ensin tulee suorittaa perinnönjako. Sen seurauksena metsätilan omistajiksi tulevat perikunnan sijaan perikunnan osakkaat, ja kauppaa käydään muodostuneilla yhtymäosuuksilla. Kauppa on myös verotuksen kannalta järkevä, sillä yhtymäosuuksien ostaja saa verohyötyä metsävähennyksen ansiosta. Jos yhtymäosuuden ostaja on myyjän lapsi, lapsenlapsi tai sisar, kauppa voi myös olla myyjälle luovutusvoittoverosta vapaa.

Myynti ulkopuolisille

Metsätiloille on markkinoilla kova kysyntä, ja toteutuneet kauppahinnat ovat nousseet jo varsin korkealle tasolle. Jos kukaan perikunnan jäsenistä ei ole kiinnostunut perintömetsän hallinnoinnista, niin myynti perheen ulkopuolelle on järkevä ratkaisu. Kauppasumma on myös helppo jakaa myyjien kesken.

Liittäminen yhteismetsään

Jos suvun metsää ei haluta luovuttaa pois, mutta kukaan osakkaista ei kuitenkaan ole kiinnostunut sen hoitamisesta ja hallinnasta, voi metsätilan liittäminen osaksi yhteismetsää olla järkevä vaihtoehto.

Yhteismetsällä tarkoitetaan on metsätaloutta harjoittavaa metsätilojen liittymää, joka hoitaa metsiä metsäsuunnitelman mukaisesti. Sen hallinnosta vastaa vuotuisessa osakaskunnan kokouksessa valittu hoitokunta, ja yhteismetsän vuosittain tilittämä ylijäämä on osakkailleen verotonta tuloa.

Yhteismetsäosuuksien jakaminen seuraaville polville on aikanaan helppoa, mutta on hyvä huomioida, että niiden luovutukseen ei liity erityisiä sukupolvenvaihdoksen verohuojennuksia tai -etuja. Yhteismetsään liittyessä päätösvalta suvun metsiin päättyy, eli metsä ole enää osakkaiden "omaa aluetta".

​

Asiantuntijana jutussa OP:n metsäpalvelupäällikkö Petri Kortejärvi.

​

Lue myös:

OP Metsä kertoo metsäsi arvon‍

​