Tänä keväänä tuhannet metsänomistajat ovat jälleen saanet kyselyn metsän omistamisesta. Edellisen kerran vastaavanlainen kysely lähetettiin heille kymmenen vuotta sitten.

Kyseessä on vuosikymmenittäin järjestettävän metsänomistajatutkimuksen aineistonkeruu. Tutkimus kartoittaa muun muassa sitä, keitä suomalaiset metsänomistajat ovat ja millaisia tavoitteita metsän omistamiseen liittyy.

Suomalaista metsää ja metsänomistajia on tutkittu 1930-luvulta saakka. Tuolloin metsät olivat melko karussa kunnossa hakkuiden ja vähäisten hoitotoimenpiteiden takia.

– Metsien huono kunto oli lähtölaukaus tutkimukselle. Kesti kuitenkin melko kauan ennen kuin seuraavia tutkimuksia tehtiin 1950-luvulla. Metsänomistajia kuvaava tutkimus heräsi 1960- ja 1970-lukujen taitteessa, kertoo Helsingin yliopiston vanhempi tutkija Heimo Karppinen.

Jo tuolloin alettiin pohtia entistä tarkemmin, kenelle metsät siirtyisivät. Tuohon aikaan suurin osa metsänomistajista oli maanviljelijöitä.

– 1970-luvun alussa metsänomistajista 90 prosenttia oli maanviljelijöitä. Silloin alettiin nähdä uhkakuva siitä, mitä tapahtuu puun tarjonnalle, kun metsät eivät enää ole viljelijöiden omistuksessa.

Tarkempaa tietoa

Tältä pohjalta alkunsa sai metsänomistajatutkimus, jota voidaan Karppisen mukaan pitää myös eräänlaisena yksityismetsänomistajien seurantajärjestelmänä.

– Tämä kymmenen vuoden välein järjestettävä tutkimus toteutettiin ensimmäisen kerran vuonna 1990. Seuraavan kerran tutkimus järjestettiin vuosina 1999, 2009 ja sitten ollaankin tässä päivässä. Tutkimukseen saadaan aineistoa, jota voidaan verrata taaksepäin melko hyvin.

Karppinen on nyt toteuttamassa tutkimusta neljättä kertaa. Tutkimuksesta vastaavat yhdessä Helsingin yliopisto, Luonnonvarakeskus, Pellervon Taloustutkimus ja Työtehoseura. Rahoittajina toimivat maa- ja metsätalousministeriö, Suomen Metsäsäätiö ja Metsämiesten säätiö.

Tutkijoita on tänä vuonna mukana 12. Saatavasta materiaalista tehdään raportteja ja syvällisempiä analyyseja. Tutkimuksen perusraportti julkaistaan kokonaisuudessaan vuonna 2020.

Miten tutkimus on muuttunut?

Karppinen kertoo, että tutkimuksessa on kaksi osaa: joka kerta toistuva osio, joka auttaa kartoittamaan muutoksia sekä osio, johon on nostettu ajankohtaisia teemoja.

– Perusseuranta on pyritty säilyttämään. 1990-luvulta lähtien on tarkasteltu metsänomistajien rakennepiirteitä, tavoitteita ja käyttäytymistä sekä hakkuita ja metsänhoitoa.

Kaikille saman perusosan lisäksi metsänomistajilta kysytään lisäteemoista. Näin joka vuosikymmenellä voidaan kartoittaa ajankohtaisia asioita, kuten tänä vuonna neuvontapalvelujen roolia.

Karppinen kertoo, että ennen maanviljelijät olivat kaikkein aktiivisimpia vastaajia tutkimuksessa.

– Nykyään he eivät kuitenkaan enää ehdi vastata, koska heillä on muuta pakollista paperityötä. Voisi sanoa, että on yleismaailmallista, että vastausprosentit ovat pienentyneet. Gallupeja ja mainoskyselyitä on paljon. Nämä eivät erotu samalla lailla.

Tavoittavuus on kuitenkin ollut Karppisen mukaan viestinnän ja medianäkyvyyden ansiosta hyvä. Kun tutkimusta alettiin suunnitella, mietittiin, että kolmasosa vastaisi siihen. Tässä tavoitteessa on kuitenkin onnistuttu suunniteltua paremmin ja vastausprosentti on yli 40. Tänä vuonna kyselyitä lähetettiin noin 16 000 metsänomistajalle.

Millaista kehitystä vuosiin on liittynyt?

Osa metsänomistajuuteen liittyvistä trendeistä on sellaisia, että ne ovat vahvistuneet vuosikymmenten kuluessa. Esimerkiksi metsänomistajan iällä on vaikutusta hakkuuinnokkuuteen.

– Metsänomistajat eivät enää ole nuoria. Kun metsänomistaja täyttää 70, hän ei välttämättä enää ajattele tarvitsevansa hakkuutuloja, kun joku perii metsän. Se pidetään hyvässä kunnossa, mutta sitä ei hakata.

Vuosien aikana vahvana on pysynyt myös se suunta, että maatalousyrittäjät ovat aktiivisempia hakkaamaan metsää kuin muut. Tätä selittää Karppisen mukaan se, että metsä on tärkeä osa tilan tulonmuodostusta ja siitä huolehditaan hyvin.

Tutkimuksissa on myös näkynyt metsänomistajien keski-iän nousu. Karppinen toteaa, ettei se voi nousta ikuisuuksiin. Vielä on kuitenkin liian aikaista sanoa, kääntyykö keski-ikä jo nyt työn alla olevassa tutkimuksessa laskuun, vai odotetaanko tätä käännettä tulevien tutkimusten osalta.

Mielenkiintoisena Karppinen pitää sitä, ettei sellaisten metsänomistajien määrä ole kuitenkaan kasvanut, jotka eivät tiedä, mitä tehdä metsällään. Sen sijaan on paljon sellaisia metsänomistajia, joilla on samanaikaisesti useita tavoitteita liittyen esimerkiksi puuntuotantoon ja virkistyskäyttöön.