”Maailman surkein bisnes” on vienyt Its Alive Filmsin kannattavasti maailmalle

Its Alive Filmsin Teemu Nikki ja Jani Pösö ovat vaivihkaa kivunneet kansainvälisesti palkituimmaksi kaksikoksi Suomen elokuvataivaalla. Heidän viimeisin pitkä elokuvansa Sata litraa sahtia oli viime vuoden katsotuin elokuva Suomessa. Se oli Suomen Oscar-ehdokkaana ja on parhaillaan ehdolla kahdeksan Venlan saajaksi.

Miten elokuvien kanssa pääsee maailmalle, ja kannattaako se?

Lyhytelokuvista pitkien elokuvien pariin

Teemu Nikki, maanviljelijän poika Sysmästä, on aina halunnut elokuvan tekijäksi. 16-vuotiaana hän päätti: kymmenen vuoden päästä olen tehnyt pitkän elokuvan. Kun Nikki ei yrityksistä huolimatta päässyt taideyliopistoihin, hän teki töitä valomiehenä, kamera-assistenttina, cateringissa, kuvaussihteerinä, jopa maskeeraajana… Se oli hänen tiensä mainos- ja elokuvamaailmaan.

Kuvanveistäjän ja arkkitehdin poika Jani Pösö Helsingistä halusi uudeksi Miles Davisiksi. Kun se ei näyttänyt treenaamisesta huolimatta onnistuvan, trumpetinsoiton sijaan hän hakeutui Helsingin Kauppakorkeakouluun ja päätyi mainostoimistoon.

Kun Nikki ja Pösö kohtasivat 2000-luvun alussa Also Starring -mainostuotantoyhtiössä, loppu on historiaa. Yhteistyö alkoi lyhytelokuvilla, ja ensimmäinen pitkä elokuva 3 Simoa ilmestyi 2012.

Ylen tilaama tv-sarja LoveMilla sai heidät heittäytymään täyspäiväisesti oman tuotantoyhtiön pyörittämiseen.

Pian seurasi nuorten mielenterveysasioista puhuva tv-draamasarja Sekasin. Alun perin sarjan parin viikon mittaiseksi markkinointitempaukseksi ajateltu Sekasin247-chat räjäytti potin. Nykyisin Sekasin-kollektiivin pyörittämä nuorten mielenterveyspalvelu työllistää edelleen satakunta ihmistä kellon ympäri. Monikanavainen konsepti on myyty esimerkiksi Ranskaan, Italiaan ja Puolaan.

Siinä missä Sekasin on ollut kaksikon yhteiskunnallisesti vaikuttavin työ, Sokea mies joka ei nähnyt Titanicia on ollut heidän palkituin teoksensa. MS-tautia sairastavan, pyörätuolia käyttävän ja sokean Petri Poikolaisen ympärille rakennettu musta komedia on voittanut palkintoja muun muassa Venetsian elokuvajuhlilla.

Sata litraa sahtia on sitten se menestynein työ.

Viihdettä kuolemanvakavista asioista

Elokuvia tekevän kaksikon tuntevat alalla jo kaikki. Ulkomaillakin ovet alkavat olla selällään. Uraputki näyttää komealta.

Se jokin, mikä heidän kaikkia töitään yhdistää, taisi loksahtaa kohdalleen heti ensimmäisen lyhytelokuvan myötä: se oli komedia homofobiasta. He tekevät viihdettä kuolemanvakavista asioista tavalla, joka on toisaalta hyvin suomalainen mutta toimii universaalisti.

Miehet sanovat tarttuvansa spontaanisti aiheisiin, jotka heitä itseään kiinnostavat, ilman laskelmointia. Yleensä jossain asiassa jokin vähän häiritsee, ja sitä tekee mieli tutkia.

Toisaalta elokuvaprosessin saattaa käynnistää myyntiin tullut halpa ruumisauto, kuten kävi Pelurin kanssa.

Työnjako on hämärä: molemmat käsikirjoittavat, yhdessä ja erikseen. Pösön vastuulla on enemmän tuottajan työ, rahoitus- ja budjettiasiat. Nikki hoitaa ohjaamisen. Ohjaajana hänellä on myös viimeinen sana siihen, mitä ideoita viedään loppuun asti.

Tekemiset etenevät valtaosin intuitiolla. He tarkastelevat tehtyä parin vuoden välein ja poistavat esteitä tulevien tekemisten tieltä.

– Näin jälkikäteen katsottuna kaikki on mennyt juuri niin kuin piti, Pösö kuittaa.

Uusi ansaintalogiikka elokuvien teolle

Millaista elokuvan teko on bisneksenä Suomessa?

– Oikeasti tämä on maailman paskin bisnes, Pösö sanoo ja nauraa.

Niin sanottu producers overhead eli elokuvan tuotannolle laskettu katetavoite on maailmalla yleensä 10–20 prosenttia budjetista.

– Suomen lain mukaan elokuvat voivat saada tukea kuitenkin vain kustannuksiin, ei tuottoihin. Kun pienen kielialueen elokuvat ovat melkeinpä kaikki tuettuja, me tuottajina saamme osansa vasta jälkijunassa lipputuloista tai elokuvaoikeuksista.

Rahat tulevat aikanaan pieninä puroina – jos tulevat.

Esimerkiksi miljoonan euron budjetilla tehtävää elokuvaa voidaan tehdä viisi vuotta, ja rahat tulevat – jos tulevat – aikanaan, jos tuotantobudjetista jää jotain yli. Maailmalla taas elokuvateatterit tulouttavat osan lipputuloista aluetasolle, jotka tulouttavat osan levitysoikeudet ostaneille, jotka jakavat osan myyntiyhtiölle ja niin edelleen.

Osa tuloista taas tulee kansainvälisten oikeuksien ja optioiden myynnistä, nekin vähitellen, ehkä ja jälkikäteen. Jotta maailmalle pääsee ja töistä – tehdyistä ja tulevista – ollaan kiinnostuneita, on oltava mukana elokuva-alan kisoissa, jotka toimivat samalla alan sisäisinä myyntimessuina.

Oscar-ehdokkuudet taas herättävät suuren yleisön kiinnostuksen eli kasvattavat kysyntää. Suomen Oscar-ehdokkaina olleiden Armomurhaaja- ja Sata litraa sahtia -elokuvien kanssa Pösö ja Nikki tekivätkin ahkerasti jalkatyötä, vaikka “Suomella ei ollut markkinointibudjettia edes karjalanpiirakoihin”.

Kiertämällä maailmaa Its Alive Films on noussut leffantekijöiden A-sarjaan, mikä näkyy myös suoraan viivan alla.

Pienen budjetin elokuva voi onnistuessaan tuottaa maailmalla suhteessa paljon isoa enemmän. Esimerkiksi Sokean miehen budjetti oli käsittämättömän pieni, 358 282 euroa, ja sen kansainväliset oikeudet ja palkinnot ovat tuottaneet jo 280 000 euroa.

Voitot sijoitetaan seuraavaan

 Its Alive Films on miettinyt bisnesstrategiansa tarkasti.

– Yritämme pitää liikevaihdon pienenä, firman mahdollisimman stabiilina, kasvun tulorahoitteisena sekä kasvaa hirmu hitaasti. Firma pysyy voitollisena, mutta voimme tehdä sitä mitä haluamme, Pösö avaa.

Kantavana ajatuksena on ollut sijoittaa koko yksittäisen tuotannon kate seuraavaan elokuvaan.

Kantavana ajatuksena on alusta asti ollut sijoittaa koko yksittäisen tuotannon kate seuraavaan elokuvaan. Sitä aletaan kehittää rahalla, joka on jäänyt viivan alle edellisestä.

 – Näin riski jakautuu monelle elokuvalle. Samalla tämä tekee kasvusta tulorahoitteista, ja voimme esimerkiksi hankkia kalustoa seuraavaan projektiin. Ilman tätä ajattelua moni leffamme olisi jäänyt tekemättä, he avaavat vuoronperään.

Näin he ovat saaneet pyörät pyörimään haastavassa bisnesympäristössä, kulttuurialan ahdingosta huolimatta. Uudentyyppinen ansaintalogiikka on herättänyt alalla kiinnostusta.

Aina elokuvat eivät ole olleet kaupallisia menestyksiä, mutta he ovat voineet maksaa jo pitkään itselleen palkkaa sekä palkata pari työntekijää.

– Toisaalta en ehkä suosittele tätä ihmiselle joka haluaa ison liksan ja pitkät lomat. Ei ehkä kannata tuntipalkkaa ruveta laskemaan, Nikki nauraa.

Tv-sarjojen teko toimii bisneksenä hieman eri periaatteilla: ne ovat yleensä täysin rahoitettuja, ja tuotantoyhtiön oma riski on pienempi. Näin ne täydentävät hyvin elokuvien tekemistä. Lyhytelokuvat taas mahdollistavat villimmät jutut, eivätkä ne ole prosessina niin pitkiä, Nikki sanoo.

Mainonnan tekemisestä ja muista sivuhommista he ovat voineet jo luopua. Its Alive Filmsin liikevaihto on kasvanut tasaisesti ja oli vuonna 2024 jo yli miljoona euroa.

Mikä on seuraava kasvun askel?

Ensi-iltaan on tulossa Halima, ensimmäinen ulkopuolisen ohjaama elokuva, jonka yritys on tuottanut. Sen ohjaaja Naima Mahmud on Euroopan ensimmäinen somalitaustainen naisohjaaja, joka eli ainoana tummaihoisena tyttönä 1990-luvun Äänekoskella.

Myös Sata litraa sahtia on saamassa jatkoa: Kaksisataa litraa sahtia. Kasvun merkkejä siis ilmassa!