Anna-Maija Miettinen kirjaimellisesti asuu omalla työpaikallaan. Hän omistaa Turun Itäharjulla 500-neliöisen kivitalon, jossa pyörittää yhdeksän huoneen majataloa.

Miettinen hoitaa majataloa pääasiassa yksin – kerran viikossa auttamassa käy siivooja, ja kesäisin Miettinen palkkaa sesonkiapua.

55-vuotiaan Miettisen oma asunto sijaitsee samassa rakennuksessa Majatalo 22:n kanssa. Sen erottaa muista tiloista ovi, jonka vieressä on ovikello vieraita varten.

– Asiakkaat kyllä ymmärtävät, etteivät pimpottele ihan hassuihin aikoihin. Mutta kyllä se vaatii tietynlaisen psyyken, että voi yhdistää kodin ja työpaikan, Miettinen sanoo.

Järjestelyn hyvät puolet ovat selvät: Miettisellä ei mene lainkaan aikaa työmatkoihin, ja hänellä on myös melko paljon vapaa-aikaa. Toisaalta suurimman osan ajastaan Miettinen on sidottuna majataloon yllättävien tilanteiden varalta.

– Esimerkiksi joka kerta kun lähden uimahalliin, pitää varmistaa, ettei kukaan tarvitse minua.

Kokemuksen karttuessa Miettinen on oppinut raivaamaan omaa aikaa ja tilaa. Hän ei enää ota uusia vieraita vastaan iltayhdeksän jälkeen, ja pyhittää aamut laiskottelulle.

– Silloin kukaan ei yleensä tarvitse minua, ja käynnistelen itseäni kaikessa rauhassa.

Välitön leimaantuminen taloon

Majatalo 22 syntyi kymmenisen vuotta sitten nopeana päätöksenä.

Miettinen oli aiemmin pyörittänyt miehensä kanssa pientä kievaria Turun lähellä Marttilassa, mutta sen toiminta ei koskaan lähtenyt lentoon. Eron myötä liiketoiminta haudattiin lopullisesti.

Miettinen päätti muuttaa Turkuun ja palata entiseen työhönsä kieltenopettajana. Hän katseli itselleen asuntoja ja törmäsi massiiviseen, 1930-luvulla rakennettuun kivitaloon, jota Turun kaupunki kauppasi.

– Tuli välitön leimaantuminen, että tuossa on minun taloni. Vaikka kauppa oli kolmivaiheinen tarjouskilpailu, jotenkin uskoin heti, että voisin saada sen, hän muistelee.

Alusta saakka oli selvää, että Miettinen perustaisi kiinteistöön majoitusyrityksen. Tarjouskilpailussa auttoi se, että hän oli halukas remontoimaan ja ylläpitämään historiallista, osin suojeltua rakennusta. Muut ostajaehdokkaat olisivat halunneet laajentaa kiinteistöä.

– Tein hieman laskelmia, luotin intuitiooni ja otin pankista lainaa niin paljon, kun vain irti sain.

Loppuelämän remonttiprojekti

Miettisen ostamalla rakennuksella oli jo takanaan vaiheikas historia: se oli palvellut muun muassa katkaisuasemana ja seurakuntatalona.

Kiinteistön perusteet ja katto olivat hyvässä kunnossa, mutta sen huoneet vaativat mittavaa remonttiurakkaa. Lattioista kuorittiin muovikerroksia ja niitä lakattiin. Seiniin sudittiin Miettisen laskujen mukaan yli 600 litraa valkoista maalia.

– Pari vuotta sitten lisättiin suihkuja ja vessoja. Aina on jotain tehtävää. Tämän kokoisen kiinteistön ylläpito on loppuelämän kestävää remontointia.

Miettiselle vanhan rakennuksen kunnostus on sydämen asia, eikä hän ole kummemmin miettinyt sen vaikutusta talon arvonnousuun.

– Nyt tämä on kaupungin kaavassa majatalotoimintana, se myös rajoittaisi ostajien määrää. Varmaan omani saisin takaisin, jos nyt myisin.

Miettinen halusi sisustaa majatalonsa persoonalliseen ja ajattomaan tyyliin, joka ei helposti vanhenisi. Jokainen majoitushuone on rakennettu tietyn värin ympärille.

– Jos löydän jostain esimerkiksi kivan maton, saatan rakentaa sisustuksen sen ympärille. Tämä on tällainen eläväinen sillisalaatti.

Harrastuksenaan Miettinen valmistaa majatalon lattioille ja seinille mosaiikkitöitä. Iän myötä hänen nivelensä ovat alkaneet rasittumaan majoitustyössä, ja taiteen tekeminen antaa fyysiselle työlle kaivattua vastapainoa.

Painopiste pitkäaikaisissa majoittujissa

Anna-Maija Miettinen kohtaa työssään paljon erilaisia ihmisiä ja elämäntilanteita.

– Vieraina on paljon esimerkiksi ulkomaisia opiskelijoita ja tutkijoita, läheiseen sairaalaan sädehoitoon saapuvia ja putkiremonttia pakenevia. Jotkut muuttavat majataloon käydessään läpi avioeroa, hän kertoo.

Vaikka majatalo on työtä, välillä Miettinen myös ystävystyy vieraidensa kanssa. Hän on esimerkiksi vieraillut Intiassa erään talossa yöpyneen naisen kutsumana.

Nykyisin hän keskittyy tarjoamaan erityisesti pitkäaikaismajoitusta, sillä se helpottaa arjen pyöritystä. Eräs alun perin kuukaudeksi saapunut mies on Miettisen mukaan viipynyt majatalossa jo neljä vuotta.

Myös tulevaisuuden suunnitelmat ovat selvät.

– Kun joskus mummoudun, tästä tulee kommuuni. Jokaisessa huoneessa asuu mummo tai pappa, ja aina välillä ajamme tilataksilla teatteriin!