Harjavaltalainen Liisa Nurmi syntyi Kokemäenjoen pohjoispuolella maatalossa, jonka ikkunoista avautui ainutlaatuinen jokimaisema. Mahtipontisen leveänä virtaavassa joessa uiskenteli toisinaan majavia, ja joen törmällä kohoili koivuja.

Nyt Liisa saa katsella lapsuudenmaisemaansa vapaa-ajan asuntonsa ikkunoista. Kovin kaukaa mökille ei kuitenkaan tarvitse matkata: koti on noin kilometrin päässä.

Suuri, vanha talo ei hirvittänyt, koska kaikki yhteiset menot menivät puoliksi. 

Liisa sai idean mökin hankkimisesta Leila-siskonsa kanssa.

– Minä en halunnut lähteä mökkeilemään pitkän matkan päähän, joten aloimme etsiä sopivaa kohdetta Harjavallasta. Tänne on Leilan kodista kolmen vartin matka. Hänelle mökki tietää kaivattua maisemanvaihdosta, saunomista ja uimista, Liisa Nurmi sanoo.

Eläke mahdollisti remontin

Sisarukset tiesivät, että joen rannalla seisoi tyhjillään voimalaitoksen käyttöön vuonna 1921 rakennettu talo. Voimalaitosyhtiö meni konkurssiin, ja talo myytiin yksityisomistukseen. Rakennusta ei juuri näkynyt kuusiaidan taa tielle, mutta kiinnostus heräsi.

– Talo oli perikunnan omistuksessa, mutta emme tienneet, mikä sen kohtalo oli. Leila alkoi selata numeropalvelua ja tarttui puhelimeen. Oikea ihminen löytyi, ja vuoden kestäneiden neuvottelujen jälkeen tarjouksemme hyväksyttiin. Ostimme talon vuonna 2017.

Talo sopi täydellisesti siskosten unelmaan yhteisestä vapaa-ajan asunnosta. Se on kolmikerroksinen paritalo, jonka puolikkaat ovat toistensa peilikuvat. Neliöitä on yhteensä 350.

Kuvassa vaalea puutalo, terrakotan värinen kivijalka ja tummanoranssi katto. Pihalla muutama ihminen, puita ja nurmikkoa.
Siskokset päättivät hankkia vanhan paritalon puoliksi kesäasunnokseen. Mittava remontti alkaa olla jo hyvällä mallilla, ja mökillä on ehditty viettää juhliakin.

Suuren, vanhan talon hankkiminen ei hirvittänyt, koska kaikki yhteiset menot, kuten pihan kunnostus, menivät puoliksi. 

Mökki nimettiin leikkisästi Pääkonttoriksi, ja alkoi valtava remonttiurakka. Koska talo oli ollut pitkään asumattomana, se vaati paljon kunnostamista, ja remonttitarve otettiinkin huomioon myyntihinnassa. Taloon ei ollut koskaan tullut vettä, ja sähköt piti uusia.

Talo olisikin saattanut jäädä ostamatta, ellei Liisan mies, remonttitaidoistaan tunnettu Juha, olisi ollut jäämässä parahiksi eläkkeelle. 

Lämmitysratkaisuihin 42 000 euroa

Kunnan vesi- ja viemärijärjestelmään liittymisen ja ilma-vesikiertoisen lattialämmityksen asennuksen lisäksi Nurmien puolikkaaseen tehtiin lämpöeristys. Myös ikkunat ja ovet vaihdettiin koko taloon, jotta lämpö pysyisi paremmin sisällä.

Suurimmat investoinnit liittyivätkin lämmitykseen. Ikkunoiden ja ovien kunnostus maksoi yhteensä 30 000 euroa, Nurmien puolen lämmitysjärjestelmä taas maksoi noin 12 000 euroa. 

Myös pihan kunnostamiseen on uponnut rahaa. Liisa muistuttaa, että rakentaminen ja remontoiminen maksaa aina enemmän kuin alun perin ajatteli, vaikka kustannusarvio olisi tehty.

Raidalliseen t-paitaan pukeutunut mies laittaa kahvinkeitintä päälle harmaassa keittiössä, ruokapöydän päällä Marimekon pöytäliina ja korvapuusteja sekä kahvikupit.
Juha vastaa mökin remontoinnista, Liisa puolestaan sisustuksesta. Tarkoitus on jatkaa kunnostustyötä pikkkuhiljaa.

Pihalle tehtiin salaojituksia, ja puutarhaa on kunnostettu pikkuhiljaa. Katto täytynee jossain vaiheessa uusia.

Mökin alin kerros on vielä kesken: sinne on tarkoitus remontoida sauna entiselle paikalleen. Keskikerrokseen perhe kaavailee parveketta tai jopa lasikuistia, jonka arkkitehti on jo piirtänyt.

– Kunnostamista jatketaan hiljalleen voimien ja pörssin niin salliessa, Juha Nurmi sanoo.

Jokimaisema rauhoittaa

Mökin sisustus on muotoutunut vuosien varrella kuin itsekseen. Talo on rakennettu 1920-luvulla, joten Liisa haluaa vältellä turhan modernia kalustusta ja tehdä sisustuksesta talon henkeen sopivan.

– Mökillä on kuitenkin kaikki mukavuudet, ei mitään museotavaraa, hän sanoo.

Nyt Nurmien mökinpuolikas on talviasuttava, ja siellä on ehditty viettää jo parit joulut ja juhannukset. Nurmien nuorimman tyttären häitäkin Pääkonttorilla on juhlittu.

Valkoinen nainen vaaleanpunaisessa mekossa ja mies raitapaidassa ja hiekanvärisissä housuissa istuvat loma-asuntonsa ruudullisella sohvalla, ikkunasta näkyy joki.
Talo, johon ei aluksi tullut edes vettä, on nyt mittavasti remontoitu ja talviasuttava. Nurmet viihtyvät kesäkodissaan erinomaisesti.

Vaikka koti on kivenheiton päässä, kakkoskodille on tullut muutakin käyttöä. Liisasta on ihanaa, että hän on mökillä vapaa arjen askareista, kuten pyykinpesusta, vaikka puuhaa riittääkin.

Toistaiseksi kesäparatiisissa on huhkittu kunnostustöiden parissa, mutta välillä ehtii ottaa rennosti ja antaa katseen levätä Kokemäenjoessa, joka on talon kohdalla järvimäisen leveä.

– Jokimaisema rauhoittaa minua. Myös grillailuhetket siskon kanssa turisten ovat mukavia, Liisa sanoo.

Kakkoskoti tuo kaivattua tilaa

Nurmien kaksi tytärtä, Laura ja Hanna, ovat muuttaneet opintojen ja töiden perässä pois hieman alle 7000 asukkaan piskuisesta Harjavallasta, mutta he käyvät puolisoineen kaupungissa mielellään lomilla ja viikonloppuisin. Toisinaan he tekevät etätöitä Pääkonttorilla. 

– Lauralla on taaperoikäinen lapsi, Hannalla koira ja meillä kissa. Tämän kolmikon yhteiseloa pitää jatkuvasti vahtia, joten meidän on vaikea mahtua saman katon alle. Kakkoskoti tuo kaivattua väljyyttä ja tilaa, Juha sanoo.

Ikkunasta näkyvä leveä jokimaisema.
Mökki on parhaimmillaan kauniina kesäpäivänä, mutta sen asukkaat katselevat jokimaisemaa mielellään muulloinkin. Myös ruska on upea mökin ikkunoista ihailtuna. 

Liisan mielestä Harjavallasta saa väärän käsityksen, jos on piipahtanut vain kaupungin linja-autoasemalla Porin-matkan varrella.

– Siihen ei näy vanha kirkko eikä upea jokimaisema. Täällä on kaunis luonto ja paljon harrastusmahdollisuuksia: hieno uimahalli, ainutlaatuinen Emil Cedercreutzin museo ja Hiittenharjun hiihtokeskus. Jopa elokuvateatteri porskuttaa vielä!