Liikkumisen terveyshyödyt tunnetaan hyvin. Säännöllinen liikunta tukee toimintakykyä, auttaa hallitsemaan stressiä ja ehkäisee monia ikääntymiseen liittyviä haittoja. Työikäiselle luontevimpia tapoja lisätä päivittäistä liikettä ovat usein työmatkan kulkeminen jalan tai pyörällä sekä kävelyn lisääminen työpäivän aikana.

Liikkumisen lisäämisellä on kuitenkin toinenkin puoli. Vuonna 2024 vakuutusyhtiöt korvasivat Suomessa noin 18 600 työmatkalla sattunutta liikkumistapaturmaa. Lisäksi työtehtävissä sattuu vähintään saman verran vahinkoja tilanteissa, joissa työntekijä siirtyy paikasta toiseen. Julkisella sektorilla liikkumistapaturmien osuus voi olla 10–30 prosenttia kaikista työtapaturmista.

Liikkumista ei siksi pidä vähentää, vaan siitä pitää tehdä turvallisempaa. Ympäristön kunnossapito, oikea-aikainen hiekoitus ja turvalliset kulkureitit ovat tärkeitä. Nekään eivät kuitenkaan poista yksilön oman toiminnan merkitystä.

Huomio kannattaa palauttaa liikkumiseen etappi kerrallaan

Työmatkoihin ja työpäivän aikaisiin siirtymisiin liittyy usein kiireen tuntua. Samalla ajatukset voivat olla jo tulevassa kokouksessa, keskeneräisessä työtehtävässä tai puhelimeen saapuneessa viestissä. Kun huomio siirtyy pois liikkumisesta, ympäristön muutoksiin reagoiminen hidastuu.

Huomiokyvyn säilyttäminen on tietoinen päätös olla läsnä siinä, mitä tekee. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei puhelinta katsota kävellessä tai pyöräillessä. Liikkumishetken voi ottaa omaksi ajaksi, jolloin muita keskittymistä vaativia tehtäviä ei tarvitse suorittaa.

Jatkuva intensiivinen ympäristön tarkkailu ei sekään ole realistista, sillä se kuormittaa. Parempi tapa on palauttaa huomio liikkumiseen etappi kerrallaan. Pyöräillessä tällainen etappi voi olla risteys, kohtaaminen auton tai toisen pyöräilijän kanssa tai tilanne, jossa edessä liikkuu lapsia. Työpaikalla sama periaate tarkoittaa lyhyttä pysähdystä aina, kun työtehtävä vaihtuu, suunnitelma muuttuu tai tekeminen jatkuu keskeytyksen jälkeen. Ensin paussi, sitten jatketaan.

Tasapaino ja lihasvoima ovat työikäisen turvavarusteita

Tasapaino ei ole pysyvä ominaisuus, vaan usean aistin ja kehon järjestelmän yhteistyötä. Näkö, sisäkorvan tasapainoelin, lihasten ja nivelten asentotunto sekä jalkapohjien tuntoaisti auttavat kehoa reagoimaan alustan ja asennon muutoksiin. Jos näitä ominaisuuksia ei käytetä ja harjoiteta, reagointikyky heikkenee vähitellen.

Tasapainon harjoittamisen ei tarvitse tarkoittaa erillistä harjoitusohjelmaa. Yhdellä jalalla seisominen, paljain jaloin kävely, jooga, tanssi, pallopelit ja luonnossa liikkuminen haastavat tasapainojärjestelmää. Harjoittelussa ratkaisevaa on säännöllisyys.

Myös lihasvoima vaikuttaa siihen, kuinka hyvin pystymme korjaamaan horjahduksen ja hallitsemaan kehoamme yllättävässä tilanteessa. Erityisen tärkeitä ovat keskivartalon ja alaraajojen lihakset. Voimaharjoittelu tukee niveliä, parantaa koordinaatiota ja vahvistaa asentotuntoa. Tämä näkyy paitsi liikuntasuorituksissa myös tavallisessa arjessa, nostoissa ja työpäivän aikaisissa siirtymissä.

Lihasvoima alkaa vähentyä jo noin 30 ikävuoden jälkeen, ja muutos nopeutuu 50 ikävuoden jälkeen. Tasapainoa ja lihaskuntoa ei siis kannata ajatella vain ikääntyneiden kysymyksenä. Työuran jälkeisen toimintakyvyn pohja rakennetaan pitkälti työvuosien aikana, ja liukastumisia sekä kompastumisia sattuu myös kolme- ja nelikymppisille.

Oikeat varusteet ovat varautumista, eivät ylireagointia

Turvallinen liikkuminen edellyttää tilanteeseen sopivia varusteita. Liukkaalla kelillä tarvitaan pitäväpohjaiset jalkineet ja tarvittaessa nastakengät tai irrotettavat liukuesteet. Talvipyöräilyssä nastarenkaat ovat yhtä perusteltu valinta kuin talvirenkaat autossa. Vaatetuksessa on puolestaan huomioitava lämpötila, sade, tuuli ja näkyvyys.

Varusteet jäävät helposti käyttämättä, jos matka tuntuu lyhyeltä tai oma kaatumisriski pieneltä. Niiden haitat, kuten pukemisen vaiva tai alkuvaiheen epämukavuus, huomataan heti. Hyöty tulee näkyväksi vasta silloin, kun varuste estää vahingon tai lieventää sen seurauksia.

Siksi varusteiden käyttöä kannattaa ajatella varautumisena. Yksittäisen työmatkatapaturman seurauksena voi olla menetetty työpäivä, pitkä sairauspoissaolo tai pysyvä haitta. Pieni ennakointi suojaa samalla työkykyä, vapaa-aikaa ja itselle tärkeitä harrastuksia.

Turvallisemman liikkumisen perusasiat ovat lopulta yksinkertaisia: pidetään huomio tekemisessä, harjoitetaan tasapainoa ja lihasvoimaa sekä valitaan keliin sopivat varusteet. Työpaikoilla muutosta voidaan tukea pitämällä aihe säännöllisesti esillä, seuraamalla turvallisia toimintatapoja ja antamalla niistä neutraalia tai myönteistä palautetta. Kun turvallista toimintaa toistetaan riittävän pitkään, siitä voi muodostua pysyvä tapa.

Liikkeen lisääminen on hyvä tavoite. Sen rinnalle tarvitaan yhtä selkeä tavoite: jokaisen pitää päästä perille ja palata kotiin turvallisesti.

Haluatko tietää, miten huomiokyky, tasapaino, lihaskunto ja oikeat varusteet auttavat ehkäisemään työmatkoilla ja työssä sattuvia liikkumistapaturmia? Tutustu Pohjola Vakuutuksen Lisää liikettä, lisää liikkumisen turvallisuutta -webinaariin‍.