Elämäntapa ja työ. Näin Ruukin Siikajoella asuva Heino Vanhala kuvaa suhdettaan sijaisperheen vanhempana toimimiseen.  


Vanhala on ollut perheineen sijoitettujen lasten tukena 20 vuoden ajan. Siinä ajassa Vanhaloiden kotona on asunut 14 lasta eri mittaisissa sijoitusjaksoissa.

 

– Ajalla ei ole väliä. On se viikko, päivä, kuukausia, vuosikymmenen tai monta vuosikymmentä, kaikella on merkitystä. Se voi olla hyvin käänteentekevä aika sille ihmiselle, joka on siinä. 

Heino Vanhala tutustui ajatukseen sijaisperheenä toimimisesta, kun hän asui vaimonsa ja kahden teini-ikäisen tyttärensä kanssa Kuusamossa. Vanhemmat haaveilivat, että perheessä voisi olla enemmänkin lapsia. Samaan aikaan Kuusamo haki sijaisperheitä.

– Lähdimme mukaan vuonna 2005. Tapasimme sosiaalitoimea ja samalla meillä oli aikaa valmistautua uuteen vanhemmuuteen. Vuodenvaihteessa 2005–2006 meille tuli sijoitukseen sisarukset, kolme lasta. Perheemme yli tuplaantui kerralla.

Elämä osaa yllättää, ja Vanhalan perhe sai totisesti yllättyä vielä uudelleen.

– Vaimollani alkoi samoihin aikoihin olla outo olo, ja sitten hän huomasi olevansa raskaana. Lapsi syntyi kesäkuussa, ja meillä oli kuusihenkinen perhe vuoden 2006 kesällä. Voin sanoa, että siihen liittyi kyllä kaikki maailman tunteet, mitä voi kuvitella.

Palkinto isyydestä

Iltatähtenä vuonna 2006 syntynyt Vanhalan poika on nyt aikuinen, ja tuli vasta itsekin isäksi. Hän havahtui uuteen, isille myönnettävään kunniamerkkiin. Kunniamerkin saajaa sai ehdottaa valtakunnallisessa haussa vuoden 2025 alusta lähtien. 



Poika alkoi kerätä eri henkilöiltä tukea hakemukseen, ja lopulta hän haki isälleen kunniamerkkiä. Tasavallan presidentti Alexander Stubb ojensi Vanhalalle Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein Presidentinlinnassa valtakunnallisessa isänpäiväjuhlassa.

– Olen erittäin otettu tästä huomionosoituksesta ja siitä, että sitä ehdotti oma poika!

Kunniamerkit jaettiin isille nyt ensimmäistä kertaa.

Lapsia on hyvä pitää sylissä, jotta heillä on turvallinen olo, sanoo Heino Vanhala.

”Olen semmoinen rinnalla kulkija”

Heino Vanhalalla on sijaisperheen lisäksi päivätyö Pohjola Vakuutuksen vakuutusedustaja. Tässä työssä hän turvaa suuria maatalouden tuotantoyksiköitä ja niiden yrittäjiä.

– Pääasiassa asiakkaani ovat karjatiloja, joissa voi olla yli 1000 nautaa. Se on valtava mullilauma. Lisäksi suurimmilla asiakkailla on 400 lypsylehmää, ja maitoakin tulee miljoonia litroja vuodessa. On minulla asiakkaina myös isoja kasvinviljelytiloja ja toki pieniäkin tiloja.

Vanhalan puheesta kuulee, että työ maatalousyrittäjien kanssa on hänelle merkityksellistä. Se ei ole sisäänsä ihme, sillä Vanhalalla on itsellään ollut oma karjatila. Tila sai kuitenkin jäädä suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutoksessa.

Taustansa takia Vanhala tuntee asiakkaansa ja heidän toimintaympäristönsä hyvin, ja vuosien saatossa Vanhalan ja asiakkaiden välille on syntynyt läheinen asiakassuhde.

– Isoilla tiloilla on paljon muuttujia. Tilalliset tykkäävät siitä, että heillä on henkilö, jolle he voivat soittaa. Välillä parannamme maailmaa, ja välillä sitten he voivat olla kimpaantuneita jostakin. Kyse voi olla terveydestä tai jaksamisesta tai parisuhteesta, vaikka en ole mikään parisuhdeterapeutti. Olen semmoinen rinnalla kulkija.

Vanhalalle onkin tärkeää, että hän voi olla asiakkaan turvana. Yksi hänen oma tapansa on se, että hän käy asiakkaiden luona soittamisen sijaan.

– Olen varmaan semmoinen muinaisjäänne. En ole semmoinen puhelinpirkko tai -pekka. Työni perustuu siihen, että hoidan asiakkaani niin hyvin, että he sitten vinkkaavat uusia asiakkaita. Asiakkaat saattavat sanoa, että kannattaisi ottaa yhteyttä Hemppaan, että se tulee katsomaan teidän jutut. Olen ylpeä, että olen tehnyt työtä pitkään, ja että asiakkaat tuntevat ja luottavat.

Lapset osallistuvat arjen puuhiin Vanhaloiden kotona.