Ystävyys alkoi eläkeiässä: "Vaikka olisin kuinka myrtsinä, hän saa minut nauramaan"

Sokerimurusta se lähti. Eila Nevanranta oli ulkoiluttamassa koiraansa kotikorttelissaan Helsingin Punavuoressa, kun karvakaveri päätti puikata avoimena olleen liikkeen ovesta sisään. Vintage-vaateliike kuului Eeva-Helena Inomaalle, joka ilahtui yllättävästä eläinvieraasta ja ojensi tälle sokerimurusen.

- Sen jälkeen se alkoi vetää hihnassaan heti, kun se aavisti meidän olevan matkalla kohti kauppaa, Eila sanoo.

- Ruualle persoa koiraa kiinnostivat herkut, minua Eeva-Helenan seura.

Yhteinen suru

Oluthuoneen ikkunapöydässä käy sellainen papatus, ettei väliin meinaa ehtiä sanoa sanaakaan.

Eila, 85, ja Eeva-Helena, 73, eivät ole nähneet toisiaan moneen kuukauteen, joten puhuttavaa riittää. Eila kaatui syyskuussa kauppareissullaan ja satutti itsensä pahasti. Lonkka piti leikata ja sairaalareissu kesti useamman viikon.

- Yleensä tykkäämme nähdä vain kasvokkain, mutta nyt on ollut pakko soitella. En ole oikein päässyt liikkeelle kotoa ja on tämä koronakin, Eila sanoo.

- Puheluille pitääkin sitten varata aikaa, sillä ne kestävät yleensä useita tunteja, Eeva-Helena jatkaa.

Naiset pitävät toisiaan kädestä pöydän yli. He ovat toisensa parhaita ystäviä – ja ikävä on ollut kova.

Ensitapaamisesta on kulunut lähes 20 vuotta, mutta kesti pitkään ennen kuin kaveruus muuttui sydänystävyydeksi. Siihen vaadittiin tragedia.

Toukokuussa 2015 Eeva-Helenan aikuinen poika Saku katosi jälkiä jättämättä. Mies oli tulossa bussilla kotiin Helsinkiin, mutta jäi tuntemattomasta syystä pois Tervakosken pysäkillä. Sen jälkeen häntä ei ole nähty.

- Saku julistetaan todennäköisesti tänä vuonna kuolleeksi, Eeva-Helena sanoo.

Lapsen katoaminen oli äidille luonnollisesti valtava shokki ja suru. Eila osasi tukea ystäväänsä, sillä hän oli menettänyt oman poikansa kolme vuotta aiemmin.

- Pystyin purkamaan tunteitani Eilalle ja hän puolestaan kertoi omasta kokemuksestaan. Suru yhdisti.

Eila nyökyttelee.

- Olemme hitaita ja hienovaraisia ihmisiä. Osaamme kuunnella toista niin, että asiat saa kertoa omaan tahtiin, kun oikea hetki on.

Hippiasennetta

Ennen koronaa naiset treffasivat toisiaan usein juuri tällä samaisella oluthuoneella.

- Meillä on yleensä tuo kahden hengen pöytä tiskin vieressä. Juomat ovat kätevästi lähellä! Eila heittää saaden ystävänsä nauramaan.

Huumori on yksi naisten välisen ystävyyden kulmakivistä. Se on auttanut myös kipeämpien asioiden käsittelyssä.

- Kun saimme omat pojat käsiteltyä, aloimme puhua myös muista pojista, Eeva-Helena sanoo pilke silmäkulmassa.

Naisten mieleen muistuu Taiteiden yö -tapahtuma muutaman vuoden takaa. Eeva-Helena kuuluu PAND:iin, eli Taiteilijat rauhan puolesta -järjestöön, joka oli mukana järjestämässä tapahtumaa. Hän sai idean pyytää räppimummonakin tunnetun Eilan esiintymään.

Esiintymisen jälkeen Eilaa lähestyi vanhempi herrasmies, joka halusi välttämättä viedä Eilan kahville ja leivokselle.

- Sen jälkeen miehestä ei kuulunut mitään. Ehkä muisti oli vähän hatara: rakastui palavasti, mutta ei muistanut enää milloin, missä ja keneen.

Naisia naurattaa niin, että pitää pyyhkiä kyyneleitä silmäkulmista.

Huumorin lisäksi Eeva-Helenaa ja Eilaa yhdistää samanlainen elämänasenne. Molemmat ovat olleet nuoresta asti rauhan asialla ja kannattaneet tasa-arvoa.

- Olin Stadin ensimmäisiä hippejä. Niin kutsuttu practical hippie, sillä vaikka kannatin aatetta täysillä, oli pakko käydä töissä, Eila muistelee ja jatkaa:

- Pukeuduin ihaniin, pitkiin kukkahameisiin. Ai että pidin niistä!

Puhe kääntyy nopeasti molempien intohimoon, vaatteisiin ja koruihin. Eeva-Helena alkaa suunnitella, miten pukeutuisi, jos menisi vielä naimisiin.

- Pitkä mekko, kukkaseppele päässä ja paljaat jalat…

Eila jatkaa haaveilua:

- Mutta mistä löytyisi samanhenkinen mies, joka laittaisi myös kranssin päähän häihin?

- Ja joka ei olisi päihdeongelmainen. Eikä narsisti.

- Alkaa kuulostaa mahdottomalta yhtälöltä!

Ikkunapöydässä raikaa jälleen nauru.

Positiivisuus tarttuu

Ystävän läsnäolo on parasta mielialalääkettä.

Sitä mieltä on Eeva-Helena, joka tunnustaa olevansa masennukseen taipuvainen luonne. Hän saattaa välillä vaipua ajattelemaan, ettei osaa mitään eikä ole mitään. Tulee maristua asioista, jotka huolettavat.

- Eila valaisee heti mielen. Vaikka olisin kuinka myrtsinä, hän saa minut nauramaan.

Esimerkkinä Eilan positiivisuudesta käy syksyinen tapaturma. Maassa maatessaan hän ei vaipunut synkkyyteen, vaan näki tilanteessa hyviä puolia.

- Neljä nuorta miestä tuli heti auttamaan, yksi jopa laittoi takkinsa päälleni lämmikkeeksi. Ja kun ensihoitajat nostivat minut kuljetuspaareille, tunsin olevani turvassa.

- Juuri tuota Eilassa rakastan. Hän muistuttaa minua siitä, että elämässä on niin paljon kaikkea hyvää ja kaunista.