Lounastauolla, salilla, vessassa. Aamulla herätessä ja illalla ennen nukkumaanmenoa. Reilut kolme vuotta sitten Memmu Mazengo, 32, huomasi selailevansa sosiaalista mediaa lukemattomia kertoja pitkin päivää.

Hän tiesi jatkuvasti, mitä muut tekivät ja missä he milloinkin menivät. Olo oli ylikuormittunut.

– En ollut addikti mutta huomasin, että katselin somea aina, kun oli vähänkään vapaa-aikaa. Sosiaalisissa tilanteissakin oli ihan normaalia räplätä puhelinta, Mazengo sanoo.

En aiemmin tajunnut, että esimerkiksi aina kun menin kavereiden kanssa syömään, piti ottaa kuva meistä ja ruuasta ennen kuin kukaan sai syödä.

Hän alkoi miettiä, mitä järkeä jatkuvassa somessa roikkumisessa oikeastaan oli, ja päätyi lopputulokseen: ei mitään.

Mazengo päätti pitää sosiaalisesta mediasta kahden viikon tauon. Se venyi kuukauden mittaiseksi, ja lopulta Mazengo poisti tilinsä kokonaan. Nyt hän on ollut reilut kolme vuotta ilman sosiaalista mediaa.

– En aiemmin tajunnut, että esimerkiksi aina kun menin kavereiden kanssa syömään, piti ottaa kuva meistä ja ruuasta ennen kuin kukaan sai syödä. Unohdin olla läsnä hetkessä.

Enemmän aikaa ja keskittymiskykyä

Ennen sosiaalisesta mediasta luopumista Mazengo käytti ahkerasti Instagramia ja silloin tällöin Facebookia. Hän kuvasi Instagram-tarinoihinsa päivän käänteitä varsinkin viikonloppuisin ja lomamatkoilla.

– Kun olin Tansaniassa safarilla, katsoin maailman kauneinta maisemaa ruudun kautta. Nyt minun ei tarvitse kuvata. Voin vain katsoa ja fiilistellä.

Aluksi Mazengosta tuntui vaikealta keksiä korvaavaa tekemistä sosiaalisen median selailun tilalle, mutta jo parin viikon jälkeen somettomuuteen tottui. Nykyään hän kuuntelee bussimatkoilla musiikkia ja lukee paljon kirjoja. Kaikelle muulle on nyt enemmän aikaa.

Musta nuori nainen nousee ylös portaita, yllä farkkuasu.
Mazengo ei ole katunut somesta poistumista, vaikka välillä pitää pyytää kaverilta apua, jos haluaa nähdä tietyn kuvan somessa.

Myös keskittymiskyky on parantunut, kun ajatus ei katkea jatkuvasti Instagramin tai Facebookin selailun takia.

Tärkein syy luopua sosiaalisesta mediasta on ollut kuitenkin se, ettei Mazengo halua jakaa muille koko ajan tekemisiään ja kuulumisiaan. Ystävien kanssa hän pitää yhteyttä Whatsappissa.

Lisäksi hän on tehnyt Linkedin-profiilin, koska tarvitsee sitä työssään.

– Kaikkien ei tarvitse tietää minusta kaikkea. Jos jotakuta kiinnostaa, mitä minulle kuuluu, hän voi soitella. Ne, joita kuulumiseni kiinnostavat, kysyvät kyllä.

Pitääkö someen kuvata kaikki?

Ihmissuhteisiin sosiaalisen median jättäminen on vaikuttanut positiivisesti. Kun Mazengo tapaa ystäviään, hän kokee olevansa aidosti läsnä keskusteluissa, koska ei etukäteen tiedä, mitä muille on viime aikoina tapahtunut.

Hän on huomannut, että kun ei itse ole sosiaalisessa mediassa, muiden sosiaalisen median käyttö pistää herkemmin silmään. Hänestä tuntuu joskus hassulta, mitä kaikkea someen pitää kuvata ja miten usein muut ihmiset selailevat puhelimiaan kesken sosiaalisten tilanteiden.

Ulkopuoliseksi Mazengo ei ole oloaan tuntenut, vaikka moni kaveriporukan keskustelu alkaa samoilla sanoilla: katsoinkin somesta, että… Silloin Mazengo sanoo aina, että hetkinen, kertokaa nyt minullekin.

Nuori musta nainen kädet lanteilla, farkkuasussa, katsoo kameraan.
Somettomuudesta on ollut Mazengolle monia hyötyjä: mieliala on noussut ja kyky keskittyä hetkeen parantunut.

– On ihanaa, etten tiedä, mitä kukin on tehnyt viikonloppuna. Kun näen ihmisiä, haluan tietää, mitä heille kuuluu.

Myös Mazengon mieliala on parantunut.

– Ehkä siksi, etten alitajuisesti vertaile itseäni ja elämäntilannettani muihin. Tämä on minun matkani ja kuljen sitä omaan tahtiini. On rauhallisempi olo.

Somessa joskus tuntuu, että joku toinen samanikäinen on pidemmällä elämässään kuin itse on.

Somettomuuden ainoa huono puoli on Mazengon mukaan se, että kun valokuvia ei tarvitse ottaa muita varten, niitä tulee otettua melko harvoin. Keskustelujen tai somekohujen seuraamista Mazengo ei kaipaa.

– Välillä ärsyttää, kun en näe jonkun ihmisen kuvia tai en voi tarkistaa, mitä joku tekee juuri nyt. Mutta aina voin pyytää kaveria katsomaan.

Vertailulta on vaikea välttyä

Muita Mazengon ratkaisu usein ihmetyttää. Kun hän tapaa uusia ihmisiä, he kysyvät yleensä, mikä hänen Instagram-nimimerkkinsä on, koska eivät ole löytäneet sitä itse.

– Kun sanon, etten ole Instagramissa, ihmiset ihmettelevät, miten he sitten löytävät minut ja näkevät, mitä touhuan. Sanon, että no, voitte soittaa minulle.

Mazengo ei ole harkinnut sosiaaliseen mediaan palaamista, vaikka kaverit ovat välillä sitä pyytäneet. Nykyisin hän esiintyy myös ystävien somekuvissa aiempaa harvemmin.

Nuori musta nainen hymyilee kameraan, päällä vaalea farkkuasu, hiukset lennähtävät.
Sometauko voi vähentää ylikuormitusta, jota informaatiotulva aiheuttaa, Mazengo huomauttaa.

Mazengoa mietityttää sosiaalisessa mediassa erityisesti tiedostamaton vertailu, jota muiden elämän seuraaminen helposti aiheuttaa. Hän on huolissaan myös siitä, millaisia ulkonäköpaineita kuvien muokkaaminen nuorille luo.

– Kun joku muu on ihanalla lomalla, alkaa ajatella, että miksei minullakin ole tuollaista. Ja joskus tuntuu, että joku toinen samanikäinen on pidemmällä elämässään kuin itse on. Tulee olo, että miten minä olen vasta tässä ja hän jo tuolla.

Mazengo suosittelee sosiaalisesta mediasta poistumista muillekin – tai ainakin sen kokeilua.

– Informaatiota tulee koko ajan joka tuutista. Siitä tulee helposti ylikuormittunut ja ahdistunut olo. En ole koskaan kuullut kenestäkään, jonka mielestä sometauko olisi ollut huono asia.