Ei ole mitään muuta ratkaisua kuin kuolema.

Niin Jani Jylkkä, 27, mietti kakkosluokalla, 8-vuotiaana. Hän oli jo tuolloin syvästi masentunut.

Jani oli kasvanut perheen ainoana poikana Kemin syrjäseudulla. Lähellä ei asunut ainuttakaan ikätoveria, eivätkä siskot huolineet mukaan leikkeihin.

-Päiväkodissa tapasin ensimmäistä kertaa omanikäisiä poikia, ja olin innoissani potentiaalisista leikkikavereista, Jani muistelee.

Jani yritti liittyä mukaan leikkeihin, mutta pojat käänsivät hänelle selkänsä. Pian alkoi nimittely.

− Olin jo silloin isokokoisempi kuin muut, ja siihen tartuttiin heti. Minua kiusattiin ja nimiteltiin läskiksi. Se sai minut sulkeutumaan kuoreeni.

Peruskoulun alkaessa Jani oli entistä ujompi ja varautuneempi. Kiusaaminen jatkui – ja paheni. Liikuntatunnilla Janin vaatteet piilotettiin roskakoriin. Jos hän joutui vastamaan tunnilla, kiusaajat odottivat virnuillen sanaa, jossa on r-kirjain. Ärrävika sai joukon remahtamaan nauruun.

-Aloin uskoa itsekin, että olen sopimaton ihminen. Ajattelin, etten ansaitse mitään hyvää, eikä kukaan voi minusta pitää.

Pelikonsoli toi lohtua

Jani oli täysin yksin. Ainoa ajanviete oli ykkösluokalla joululahjaksi saatu pelikonsoli. Pelimaailmassa saattoi olla kuka tahansa, ja sinne pystyi katoamaan tunneiksi.

-Heräsin, menin kouluun ja tulin sieltä itkien takaisin. Sitten tein nopeasti läksyt, istuin television eteen ja pelasin nukkumaanmenoon asti. Päivät olivat aina samanlaisia. Ei minulla ollut mitään muuta tekemistä kuin pelata.

Koulu ei reagoinut Janin tilanteeseen mitenkään. Kiusaaminen sai jatkua, ja Janin masennusta hoidettiin vain lääkkeillä. Vanhemmat yrittivät saada apua, mutta sitä oli huonosti tarjolla pienessä kunnassa.

-Äiti oli ainoa, jolle pystyin kertomaan, miltä minusta oikeasti tuntuu. Mutta se ei riittänyt. Kaipasin ystävää.

Välillä Jani yritti itse hakea tilanteeseen muutosta ja etsiä kavereita.

-Kerran lähestyin koulussa ryhmää, jossa oli muitakin kiusattuja. He kuitenkin käänsivät minulle selkänsä, koska heidän mielestään olin liian iso. Tulin jälleen kerran torjutuksi.

Yläasteella kiusaaminen muuttui suoranaiseksi väkivallaksi. Jani pahoinpideltiin pahasti.

-Muistan edelleen, mitä yksi opettajista sanoi. Hän totesi, että hakatuksi tuleminen on ”vain elämää”.

Peruskoulun jälkeen Jani meni ammattikouluun. Hän ei enää edes yrittänyt luoda kontaktia muihin.

-Se toi lohtua, että olin tavannut 14-vuotiaana Habbohotelli-nimisen sivuston chatissa mukavan helsinkiläisen jätkän, jonka kanssa juttelin melkein päivittäin. Tuntui, että oli joku, joka ymmärsi ja välitti.

Syvä masennus ei silti päästänyt otteestaan.

Rankat kokemukset yhdistivät

Toukokuussa 2016 Jani päätti lähteä ensimmäistä kertaa yksin baariin. Hän oli käynyt yöelämässä aiemmin kuskatessa muita, mutta ei koskaan itsekseen. Ravintolan edessä oli tupakalla mies nimeltä Toni, ja hän tuli heti juttelemaan Janille.

Juttu lähti luistamaan heti. Keskustelimme jostain päivän polttavasta aiheesta, Jani kertoo.

Tuntui uskomattomalta, että joku oli aidosti kiinnostunut minusta ja siitä, mitä minulla oli sanottavana. Jos pelkästään se hämmensi, että minulle juteltiin.

Parivaljakko siirtyi sisään baariin, ja Toni esitteli Janin silloiselle kihlatulleen. Kolmikko vietti hauskan ja railakkaan illan, jonka päätteeksi miehet vaihtoivat yhteystietoja. Kotiin palattuaan Jani ei voinut käsittää, mitä oli tapahtunut. Oliko hän oikeasti löytänyt ystävän?

-Olen myöhemmin miettinyt, että masennus katosi samana päivänä, kun tapasin Tonin. Ystävyydellä oli käsittämättömän suuri parantava vaikutus.

Miehet alkoivat pitää yhteyttä ja tutustua paremmin. Kävi ilmi, että myös Toni oli kärsinyt yksinäisyydestä. Hänkin oli joutunut kokemaan kiusaamista ja syrjintää peruskoulussa. Rankat kokemukset yhdistivät.

-Tuntui hämmentävältä, että olin löytänyt jonkun niin samankaltaisen ihmisen. Hän ei tuominnut minua mistään.

Toistensa tukena

Miesten ystävyys on jatkunut nyt kaksi ja puoli vuotta. Sinä aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Jani on muuttanut vanhempiensa luota omaan asuntoon Kemin keskustaan. Toni asuu lähes naapurissa.

-Ennen olin varastonhoitaja, mutta en tuntenut intohimoa sitä työtä kohtaan. Tonin kannustuksesta aloitin kokin opinnot, ja valmistun nyt alkuvuodesta toiveammattiini.

Ystävykset ovat yhteydessä päivittäin sosiaalisen median kautta, ja näkevät toisiaan joka viikko. He ovat olleet toisensa tukena myös elämän suurissa mullistuksissa.

-Kun Toni erosi kihlatustaan, kuuntelin häntä ja annoin neuvoja. Ei minulla ollut omakohtaista kokemusta, mutta riitti, että olin tukena.

Toni on puolestaan ollut suurena apuna, kun Jani on alkanut etsiä elämäänsä rakkautta. Toni patisti Janin lataamaan puhelimeensa Tinderin.

Ystävyys on palauttanut Janin elämään värit.

-Ennen näin kaiken mustana ja synkkänä. Tonin kautta olen oppinut nauttimaan elämästä ja katsomaan asioita positiiviselta kannalta.

Jani on pystynyt lopettamaan masennuslääkityksensä.

-Olen saanut Tonin kautta myös muita ystäviä ja lisää itsevarmuutta. Meitä on viisi jätkää, ja Whatsappissa ryhmämme nimi on Kemi Family. Kokoonnumme yhteen yleensä viikonloppuisin.

Jani ja Toni kutsuvat toisiaan veljiksi. Heistä molemmista tuntuu, että toinen on ollut se puuttuva palanen, joka on tehnyt elämästä parempaa.

-Ensimmäistä kertaa minulla on tulevaisuudenhaaveita. Haluaisin vaimon, pari lasta ja omakotitalon – ihan näitä perusjuttuja.

Jani on kertonut Tonille, mitä ystävyys hänelle merkitsee.

-Kerroin, kuinka tärkeä hän on minulle ja kuinka paljon hän on muuttanut elämääni.

Nyt ystävykset suunnittelevat ottavansa samanlaiset veljestatuoinnin. Kuvaa ei ole vielä päätetty, mutta ideoita on useita. Ikuinen leima iholla on Janin mielestä osuva symboli miesten ystävyydelle.